Kohteena ja kohtalona Nato

Suomen ulkopoliittisena sloganina on ollut käytännössä YYA-sopimuksen purkautumisen jälkeen Nato-optio. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut kuitenkin niin kansalaisten kuin valtion johdonkin suhtautumisen puolustusliittoon. Ennen Venäjän hyökkäystä Natoon liittymistä kannatti vajaa 30 % suomalaisista, mutta heti Venäjän hyökkäyksen alettua Naton kannatus nousi yli 50 %:iin. Viimeisempien mittausten mukaan kannatus on nyt noussut jo 76 %:iin.

Todellinen läpimurto suhtautumisessa Natoon tapahtui 12.5.2022, kun ylin valtiojohto julkaisi yhteisen lausunnon Suomen Nato-jäsenyyden hakemisen puolesta. Lausunnossaan Presidentti Sauli Niinistö ja Pääminsteri Sanna Marin totesivat yksiselitteisesti mm. seuraavaa: ” Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Naton jäsenenä Suomi vahvistaisi koko puolustusliittoa. Suomen on ensi tilassa haettava Naton jäseneksi. Toivomme, että tämän   ratkaisun tekemisen vielä edellyttämät kansalliset askeleet otetaan lähipäivinä ripeästi.”

Edellisessä blogissani 1.5. arvioin Suomen valtiojohdon tekevän tarvittavat esitykset Natoon liittymisprosessin käynnistämisestä parin viikon sisällä ja niin on myös käynyt. Tänään 15.5. Tasavallan presidentti ja Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministeirivaliokunta (Utva) viimeistelivät yhteisen selonteon Suomen Nato-jäsenyyden hakemisen puolesta ja hakuprosessin käynnistämiseksi tarvittavista toimenpiteistä esitettäväksi eduskunnalle. Vielä tänään selontoko menee valtioneuvoston yleisistuntoon, joka lähettää sen seuraavaksi eduskunnan käsittelyyn.

Samanaikaisesti myös Ruotsi on käynnistänyt oman hakuprosessinsa valmistelut. Maiden tavoitteena on toteuttaa hakuprosessit yhtäjalkaa niin, että jäsenhakemukset voidaan jättää Naton päämajaan Brysselissä todennäköisesti tulevana keskiviikkona. Maiden huolena on ollut niihin mahdollisesti hakuprosessin aikana kohdistuvat uhat, kun Naton turvatakuut eivät maita vielä voi koskea. Tavoitteena onkin ollut saada erillisiä kahden välisiä sopimuksia suurilta Nato-mailta hakuprosessin ajaksi. Siinä ominaisuudessa vieraili Britannian pääminsteri Boris Johnson Ruotsissa ja Suomessa. Hän allekirjoitti molempien maiden kanssa yhteistyösopimukset. Sopimusten tarkoituksena on syventää maiden välistä yhteistyötä pitäen sisällään myös tarvittaessa sotilaallisen avunannon. Vahvan tuenilmaisunsa ovat esittäneet myös mm. Saksa ja Ranska.

Viimeisinä viikkoina Suomi ja Ruotsi ovat olleet näkyvästi esillä kansainvälisessä politiikassa varsin positiivisessa sävyssä. Kenties ainoa särö tuossa esiintymisessä on ollut Turkin presidentin Erdoganin kommentti, jossa hän näki Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet ei toivottavina. Hänen mukaansa maat suhtautuvat suosiollisesti kurdien sotilaallisen järjestön PKK:n jäseniin, jonka järjestön Turkki ja myös EU ovat nimennyt terrori-järjestöksi. Ruotsissa kurdeja on lähemmäs 100.000, mutta Suomessa vain noin 12.000. Onko heidän joukossaan myös PKK:n jäseniä, sitä tuskin kukaan tietää.  Mielestäni Erdogan itse terrorisoi 30 miljoonaista kurdikansaa, joka on yksi suurimmista ilman omaa valtioita olevista kansoista.

Naton jäsenhakemuksen jälkeen prosessi etenee ensin jäsenyysneuvottelujen kautta jäsenyyssopimukseen, joka lähtee ratifiointikierrokselle kaikkiin Naton jäsenmaihin. Jäsenyyden saavuttaminen edellyttää, että kaikki 30 nykyistä jäsenmaata ratifioivat sopimuksen omissa parlamenteissaan. Naton pääsihteerin mukaan prosessin kesto voi olla muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen ennen kuin kaikki nykyiset jäsenmaat ovat ratifioineet uuden     jäsensopimuksen. Kuten jo Turkin tapaus osoittaa voidaan tilaisuutta käyttää hyväksi erilaisten lisäetuuksien iltalypsystä itselle. Jatko riippuu myös paljon Suomen itsensä aktiivisuudesta hoitaa suhteitaan mahdollisesti hankaliksi heittäytyviin maihin.

Elämme jälleen kerran mielenkiintoisia, mutta tällä kertaa myös vaarallisia aikoja. Emme voi tietää minkälaisten hybridivaikuttamisen kohteiksi tilanteessamme joudumme.

 

Jätä kommentti

*