Takavuosina Suomea arvosteltiin suomettumisesta, kun Suomen oli pakko ottaa huomioon silloinen geopoliittinen tilanteensa. Sanoisin, että arvotelu oli helppoa, kun ei tarvinnut ottaa huomioon missä tilanteessa Suomi sotien jälkeen oli. Suomi oli hävinnyt raskaan sodan Saksan rinnalla Neuvostoliitolle ja joutunut maksamaan hävöstään kalliin hinnan kaatuneina, alueluovutuksina ja sotakorvauksina. Isäni taisteli kaukana Syvärin takana JR9:n riveissä konekivääriampujana esimiehenään legendaarinen Marokon Kauhu kapteeni Aarne Juutilainen toimien osan sota-ajasta myös Kauhun lähettinä.
Sodan jälkeen isä hakeutui töihin rautateille, jossa ensimmäisenä työkohteena oli rauhanehtoihin liittyen saksalaisten lähtiessään tuhoaman radan kunnostaminen ja osittain uuden rakentaminen Kemistä itärajalle Sallan Kelloselkään. Tuo työmaa oli suoraa jatkoa sotatoimiin sillä saksalaiset olivat tuhovimmassaan miinoittaneet tie- ja ratalinjat sekä asutuskeskuket perusteellisesti. Yhdysvallat antoi länsieuroopan maille merkittävää avustusta sodasta toipumiseen Marshall-avun muodossa. Suomettumiseen liittyen Suomen valtiojohto piti lännen avustusta siinä määrin poliitisesti arveluttavana, että Suomi ei ottanut myös meille tarjottua avustusta vastaan. Niinpä maa joutui sinnittelemään omin voimin ylös sotien jälkeisestä ankeudesta.
Suomen kansa osoitti sitkeytensä ja nousi ahdingosta Neuvostoliiton varjosta länsimaiseksi mallidemokratiaksi ja kansainvälisen mittapuun mukaan jopa maailman onnellisemmaksi kansaksi. Lännettymisen tie on ollut osin kivikkoinenkin, mutta edennyt kuitenkin määrätietoisesti EFTA:n ja EU:n kautta nykytilanteeseen puolustusliitto Naton täysjäseneksi 4.4.2023 alkaen. Suomen eduskunta hyväksyi Nato-jäsenyyden ylivoimaisin äänin 184 – 7. Sen sijaan Ruotsi on jäänyt pahasti jälkeen omalla Nato-tiellään, kun Turkki ja Unkari ovat asettuneet ainakin toistaiseksi vastustamaan Ruotsin hakemusta Naton jäseneksi.
Tulevana kesänä pitää Nato huippukokouksensa Liettuan Vilnassa 11.-12.7 ja Ruotsi elättelee toivetta pääsevänsä Naton jäseneksi viimeistään tuossa kokouksessa. Suomessa on odotettu Venäjän reaktiota Suomen Nato-jäsenyyteen, tulihan Suomen jäsenyyden myötä Suomen 1300 km:n mittaisesta itärajasta samalla Naton ja Venäjän välinen raja. Venäjän ja Putinin reaktio Suomen Natojäsenyyteen on ollut yllättävän maltillinen. Tokihan Venäjä on uhannut lisäävänsä joukkojen määrää Suomen vastaisella rajallaan, mutta siihen virallinen reagointi on sitten jäänytkin. Eniten muuttunut tilanne on näkynyt ns. Venäjän trollitehtaiden lisääntyneenä aktivoitumisena. Maiden jo valmiiksi viileisiin suhteisiin Nato-jäsenyydellä ei kuitenkaan ole ollut mitään käytännön merkitystä.
Käytännössä Putinin Venäjän keskeisin mielenkiinnon kohde on Ukrainaa vastaan käynnissä oleva brutaali hyökkäyssota ja siinäkin heillä on tekemistä. Länsimaiden antaman vahvan sotilaallisen materiatuen turvin Ukraina on pystynyt tehokkaasti torjumaan Venäjän hyökkäyksiä. Omalta osaltaan Suomi on Natojäsenyytensä turvin päässyt Naton turvatakuiden piiriin. Turvatakuut merkitsevät sitä, että jäsenmaan joutuessa sotilaallisten toimien kohteeksi tulevat muut Natomaat hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Nato-maan avuksi. Yhtä turvattu ei Suomen tilanne ole itsenäisyytensä aikana ollut koskaan aikaisemmin.
