Marraskuu – vainajien muistelukuu

Matilda kiipeilypuunsa tasanteella, josta on ollut hyvä seurata takametsän tapahtumia.

Marraskuu on kuukausi, jolloin kuvannollisesti maa kuolee kun se routaantuu. Se on välivihe syksyn värikylläisyyden ja talven lumivalkoisuuden välillä (sikäli mikäli lunta saadaan). Marraskuussa muistellaan kuolleita läheisiä ja valmistaudutaan talven, joulun ja uuden vuoden tuloon. Nykyisin pikkujoulukausi on parhaimmillaan. Katselinpa tuossa Googlesta USA:n joukkomurhatilastoja niin täytyy sanoa, että ainakin muisteltavia riittää. Tilastojen mukaan USA:ssa on viimeisen 40 vuoden aikana kuollut joukkoampumatapauksissa enemmän ihmisiä kuin kaikissa USA:n käymissä sodissa kautta aikain yhteensä ja yli 2000 kertainen määrä kuin terrorismitapauksissa.

Samaan aikaan presidentti Trump tyyty vain toteamaan, että USA:ssa on mielenhäiriöisiä niin kuin muissakin maissa. Siinä on vain vissi ero, muissa maissa ei lahdata ihmisiä lähes viikottaisissa massa-ampumistapauksissa. Olisikohan mitenkään mahdollista, että syynä eroon olisivat todella löperöt aselait. Kansallinen kivääriliitto on kuitenkin niin vahva poliittinen vaikuttaja Yhdysvalloissa, ettei kukaan vahva poliitikko uskalla tosissaan yrittää kumota Villin Lännen ajoilta peräisin olevaa vapaata aseenkanto-oikeutta. Sen sijaan Trump vaatii entistä tarkempaa maahantulikoiden syynäämistä terrorismin kitkemiseksi maasta. Lisäksi hän on jo kohdistanut maahantulrajoituksensa sellaisiin muslimimaihin, joista terroristeja ei juurikaan ole Yhdysvaltoihin tullut. Suurin osa terroristeista on tainnut olla Pakistanista ja Saudi-Arabiasta.

On blokistilla omakohtainenkin surun aihe vaikka aivan eri mittakaavassa kuin nuo maailman murheet. Tasan viikko sitten kuoli nopeasti meidän rakas kotieläimemme 15 ja 1/2 vuotias Matilda-kissaneiti. Hän oli solakka kiiltävän harmaa-karvainen silkkiturkki ja mukana kaikessa mitä kotona tehtiin. Eniten jään kaipaamaan sen tapaa tulla iltaisin tyynyni viereen kehräämään minut uneen. Nyt minulla on suuria nukahtamisongelmia, kun Matildan tasaisen rauhoittavaa kehräystä ei enään kuulukkaan. On se ihmeelistä miten suuren aukon lemmikin menettäminen elämässä saa aikaan. Matilda oli erittäin tasapuolinen vaimoani ja minua kohtaan. Iltaisin hän oli paljon katsomassa meidän kanssamme televisiota enimmäkseen loikoillen vaimoni vatsan päällä, kun hän katsoi TV:tä sohvalla makoillen. Välillä hän kuitenkin vaihtoi paikkaa tullen minun syliini TV-tuoliin nautinnollisesti siinä venytellen ja kehräten. Ylleensäkin Matilda viihtyi paljon sylissä ja kävi ystävällisesti tervehtimässä kaikki vieraatkin puskemalla heihin oman hajumerkkinsä ilmoittamalla siten, että vieraat ovat hänenkin vieraitaan.

Jos haluaa löytää Matildan kuolemasta jotakin myönteistä, niin se oli hyvin lyhyt sairastamien, joten hän ei joutunut paljoa kärsimään. Viikko takaperin torstai-iltapäivällä hän sai täysin varoittamatta epilepsiatyyppisen kohtauksen, jonka johdosta veimme hänet eläinlääkärin tutkittavaksi. Kohtaus kuitenkin uusiutui ja Matildan lämpötila laski osituksena, että Matilda itse oli päättänyt ryhtyä ajamaan elintoimintojaan alas. Letkuissa hän olisi varmaankin elänyt ehkä jonkin aikaa, koska niin kauan kuin hän oli lääketiputuksessa kohtaukset pysyivät poissa. Sellaiseen tilaan Matilda jäi, kun poistuin eläinlääkrin luota. Hieman myöhemmin lääkäriasemalta soitettin ja pyydettiin lupaa saada lopettaa Matilda, jolle kohtaukset olivat alkaneet uudelleen. Emme halunneet lemmikkimme kärsivän enempää ja raskain mielin annoimme luvan lopetuspiikin antamiseen.

Seuraavana päivän kävimme vaimoni kanssa yhdessä sopimassa Matildan tuhkaamisesta ja samalla näimme Matildan viimeisen kerran. Matilda aivan kuin nukku tyypillistä rauhallista untaan silmät aivan aavistuksen verran raollaan kuin seuraten ympärönsä tapahtumia unensakin keskeltä. Nyt Matildan tuhka on pienessä pahvisessa uurnassa meillä kotona talven yli odottamassa kevättä, jolloin hautaamme hänen hyvin maatuvan tuhkauurnansa talomme takapihalle, jonne on haudattu jo häntä aikaisemmin edellinen Misse-kissamme, Vili-marsu ja koirarakkaamme Turre. Rauha heidän muistolleen.

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*