Muistumia Kuopioon muuttoajoilta ja hankintojen kehittämistoimista

Kuopio on ollut minulle se kaupunki isolla K:lla aina pikkupojasta alkaen. Vaikka maailman tuulet ovat vuosikymmenten kuluessa riepotelleet milloin minnekkin päin maata on Kuopio aina ollut keskeinen kohde, jossa olin käynyt vuosittain ennen tänne lopullista muuttoa kesällä 1986. Laskin, että olen asunut kaikkiaan seitsemällä eri paikkakunnalla elämäni aikana ja aina mielessäni pyrin saamaan lopulliseksi asuinpaikakseni  Kuopion.  Välillä tuo haave tuntui kaukaiselta, kun asuinpaikat vaihtelivat Tervon Talluskylän jälkeen Sallan Kelloselkään ja sieltä rajanpinnasta Keski-Suomeen Saarijärvelle. Mutta sitten tilanne kirkastui, kun isä sai varastomestarin viran VR:n Kuopion päävarastolta ja muutto Kuopioon oli tosiasia v. 1959.

Saarijärvellä olin ehtinyt käydä keskikoulun läpi vaihtelevalla menestyksellä ja Kuopiossa suoritin Kopiksessa merkonimin tutkinnon. Kävin armeijan Lappeenranassa Uudenmaan Rakuunapataljoonassa ja jostain syystä minut koulutettiin siellä aina upseeriksi asti vaikka en erityisemmin RUK:iin sotilas urallani tähdännytkään. Armeijan jälkeen seurasin työuralla isäni jalan jälkiä, kun pääsin töihin VR:n Kuopion päävaraston konttoriin ensimmäisenä virkanimikkeenäni VR:n lyhenteitä käyttäen vt.ylimtilaptapl eli eipä juuri mikään. Siitä se virkaura yhteiskunnan palveluksessa kuitenkin alkoi ja kesti ensin VR:llä 11 vuotta jona aikana jouduin pakkosiirron kautta muuttamaan pois Kuopiosta Pieksämäelle. Sieltä minut kutsuttiin soveltuvuustesteissä onnistumiseni seurauksena töihin Helsinkiin Rautatiehallitukseen, jonne myös virkaurani VR:llä päättyi, kun hakeuduin töihin kuntasektorille.

Kunnallinen virkaurani alkoi ironista kyllä, nyt vapaaehtoisesti Pieksämäellä, jonne minut valittiin kaupungin kiineistöjen isännöitsijäksi v. 1974. Omaa hölmöyttäni otin vastaan sivutoimena hankintapäällikön tehtävät, joihin liittyivät luonnostaan myös kaupungin varastonpäällikkyys. Pian huomasin olevani sellaisessa työmääräloukussa, ettei siitä tahtonut selvitä millään. Koko Pieksämäki jakso tähtäsi kuitenkin siihen, että saisin jossakin vaiheesa kammettuani itseni takaisin Kuopioon. Vihdoin elokuussa 1982 minulla tärppäsi, kun minut valittiin kunnallisen Neulamäen Kiinteisöhuolto Oy:n toimitusjohtajaksi. Siitä sainkin aiheen vitsailla, että olin edennyt ensimmäisen työpaikkani Osuusliike Kallan tsupparista kunnallisen huoltoyhtiön toimitusjohtajaksi. Ei huono urakehitys.

Huoltoyhtiön perustaminen oli kuitenkin runnottu poliittisesti puoliväkisin läpi ja niinhän siinä kävi, että poliitikot joutuivat perumaan päätöksensä ja lopettamaan yhtiön toiminnan selvitystilan kautta. Olin kuitenkin ehtinyt palkata yhtiöön kymmenkunta henkilöä töihin ja heidän kohtalonsa piti ratkoa samassa yhteydessä. Kaupunginvaltuusto osoitti tuossa tilanteessa suoraselkäisyytensä ja päätti, että henkilökunta otetaan töihin joko kaupungille tai kaupungin kiinteistöyhtiöön Niiralan Kulmalle. Seuraava kysymys koski sitten toimitusjohtajan kohtaloa, joka sekin ratkesi erityisesti valtuutettu Mikko Paavolan ansiosta myöntiesesti. Sain jopa valita mitkä tehtävät otan kaupungilta vastaan vaihtoehtojen ollessa kaupungin kiintiestöhuollon tai hankinta- toimintojen kehittäminen.

Valinta kohdaltani oli helppo, olin saanut kiinteisöhuollosta jo ihan tarpeekseni ja niinpä valitsin hankinnat työsarakseni. Ennen kaupungin palvelukseen siirtymistäni oli edessäni vielä selvitysmiehenä huoltoyhtiön hallittu alasajo yhdesä kaupungin teknisen toimen lakimiehen kanssa. Tilien tarkastuksen suorittivat Timo Keskinen ja Erkki Moisander ja niin oli kunnallinen huoltoyhtiökokeilu kuopattu vajaan vuoden toiminnnan jälkeen kesäkuun loppuun 1983 mennessä. Omaa valintaani en tarvinnut katua sillä pääsin kehittämään Kuopion kaupungin hankintoja melkoisen puhtaalta pöydältä.

Tein ehdotukseni kehitystoimista vielä samaisen vuoden aikana ja vaikka hallintokunnat jossain määrin vastustivatkin päästiin työssä eteenpäin askel kerrallaan. Väliaikaisratkaisuilla turvattiin minun työni kesään 1985 saakka, jolloin minut nimitettiin 1.7.1985 alkaen perustettuun hankinta-asiamiehen virkaan. Virka muutettiin 1.1.1994 alkaen hankintapäällikön viraksi ja 1.1.2004 alkaen hankintajohtajan viraksi, josta virasta jäin eläkkeelle 31.3.2007. Nelisen vuotta Kuopiossa työslentelyn alussa ajoin päivittäin töihin Pieksämäeltä käsin, jolloin ajomatkaa kertyi 200 km päivässä. Samalla etsiskelin perheellemme asuntoa Kuopiosta, mutta lopulta päädyimme rakentamaan vuokratontin saatuamme omakotitalon Neulamäkeen, josta tuli siten lopulta minun kohtaloni enkä ole tarvinnut sitäkään ratkaisua katua.

Kerran 1990-luvulla satuin tulemaan samalla lennolla Helsingistä Kuopioon, jolloin Erkki Moisander tuli istumaan viereeni. Hän oli silloin kokoomuksen valtuutettu Kuopiossa ja halusi minulle vakuuttaa, ettei minun tarvinnut olla huolissani virkani suhteen vaikka minut tiedettiinkin sosiaalidemokraatiksi. Muistan hyvin hänen sanansa: ”Anssi saat olla varma, ettei sinun jalkojesi alta vedetä pois mattoa”. Tuo vahva lupaus piti hyvin kutinsa ja sain siitä vain intoa laajentaa hankintayhteistyötä seudulliseksi hankintatoimeksi ennen eläköitymistäni.

Tänne asti tuo lupaus on toteutunut vaikka henkilöt ovat moneenkin kertaan vaihtuneet, mutta nyt tilanne on muuttunut. Minulle kuulema esitettiin jonkinlaista kunniamerkkiä elämäntyöstäni yhteiskunnan palveluksessa, mutta ansioni eivät joidenkin mielestä ole riittäneet palkitsemiseen. En sinänsä ole prenikoiden perään, mutta en voi kuitenkaan hyväksyä elämäntyöni vähättelyä. Olin julkisissa hankinnoissa vahva valtakunnallinen vaikuttaja ja paljon käytetty luennoitsija eri puolilla maata pidetyissä koulutustilaisuuksissa. Kuopion hankintatoimi oli erittäin haluttu tutustumiskohde julkisten hankintojen piirissä toimijoille koko Suomessa. Meihin kohdistui jatkuva vierailijoiden virta varsinkin sen jälkeen, kun olimme ottaneet ensimmäisinä tietotekniikan osaksi hankintojen kilpailutusta ja tilaamista.