Toinen maailmansota oli päättynyt voittajavaltioiden keskinäiseen epäluuloon ja sen seurauksena ns. kylmän sodan kauteen, jota kesti lopulta aina Neuvostoliiton hajoamiseen v. 1991. Sodan jälkiseurauksena Eurooppa oli jakautunut selkeästi kahteen leiriin: läntisiin demokratioihin ja Neuvostoliiton alistamiin itä-Euroopan valtioihin. Turvatakseen länsimaiden asemat kylmän sodan ilmapiirissä perustivat 12 keskeistä länsimaata Yhdysvaltojen johdolla 4.4.1949 puolustuslitto Naton (North Atlantic Treaty Organization). Nykyisin järjestöön kuuluu 30 jäsenmaata ja se jatkaa toimintaansa vaikka sen alkuperäinen vastustaja Neuvostoliitto hajosikin jo 90-luvun alussa.
Neuvostoliitto perusti Naton vastavoimaksi yhdessä itä-blokin maiden kanssa oman sotilasliittonsa Varsovan liiton nimellä tunnetun liittoutuman viralliselta nimeltään se oli Sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Noista teemoista voimakkaimmat näytöt tulivat lähinnä voimankäytön puolelta, kun neuvostopanssarit tukahduttivat Varsovan liiton nimissä niin Unkarin kansannousun kesällä 1956 ja Prahan kevään nimellä tunnetun Tsekkosslovakian pyrkimyksen kohden vapaimpia oloja elokuussa 1978. Vaikka noiden tapahtumien jälkeen blokkien välillä olikin jonkin asteista suojasäättä, johon mahtui mm. näyttävä turvallisuus- ja yhteistyökokous Helsingissä v. 1975, päättyi Varsovan liiton tarina vasta 1.7.1991 sen jälkeen kun kommunismi oli kaatunut kaikkialla Euroopassa.
Neuvostoliiton hajoamisen myötä entiset neuvostotasavallat itsenäistyivät ja lähes kaikki itä-Euroopan entiset sosialistiset valtiot liittyivät viimeisten vuosien aikana Naton jäseniksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi alkoi kääntyä entistä vahvemmin länteen päin ja ulkopoliikassa alettiin puhua Nato-optiosta. Sillä tarkoitettiin, että Suomi varaa itselleen mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä niin halutessaan. Samalla Suomesta tuli aktiivinen Naton kumppanuusmaa, joka osallistui siinä ominaisuudessa Naton sota-harjoituksiin ja huippukokouksiin. Puolustusvoimia kehitettiin määrätietoisesti Nato- yhteensopivaksi ja siten oli kaikin tavoin valmistauduttu mahdolliseen Naton täysjäsenyyteen.
Rauhallisen kauden päättyessä Euroopassa Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan ensin Krimin miehityksellä v. 2014 ja sitten separitistien aloittamaan sotaan itä-Ukrainasssa Donetskin ja Luhanskin alueilla sekä lopuksi Venäjän aloittamilla täysillä sotatoimilla 24.4.2022 koko Ukrainaa vastaan, alkoi Suomessa vakava pohdinta Nato-jäsenyyden hakuprosessin käynnistämisestä. Huolta on herättänyt lähinnä hakuprosessin aikaisien tarvatakuiden puuttumisesta. Nato-jäsenyys antaa jäsenilleen täydet turvatakkuut niin, että hyökkäys mitä tahansa Nato-jäsenmaata kohtaan merkitsee hyökkäystä koko Nato-organisaatiota kohtaan. Ennen Naton täysjäsenyyttä turvatakuut eivät kuitenkaan ole hakijamaan kohdalla voimassa.
Tällä hetkellä näyttää ilmeiseltä, että Suomi tulee hakemaan jäsenyyttä toukokuun puolivälissä luottaen siihen, että kaikki Naton nykyiset jäsenmaat hyväksyvät Suomen jäsnyyden ja että monet yksittäiset suuret Nato-maat antavat Suomelle vahvan tukensa hakuprosessin ajaksi vaikkei varsinaisia turvatakuita olekkaan. Suomella on lisäksi turvanaan erittäin vahvat omat puolustusvoimat, joilla Suomi pystyy puolustautumaan mahdollisia sota- toimia vastaan. Myös Ruotsi pohtii samaan aikaan omaa tilannettaan Nato-hakemuksen jättämisen suhteen. Oma veikkaukseni on, että vaikkakin molemmat maat tekvät Nato-hakemuksen suhteen omat itsenäiset päätöksensä, tulevat kumpikin maa hakemaan jäsenyyttä suunnilleen samaan aikaan parin viikon päästä.
Lopullinen Nato-jäsenyys edellyttä kuitenkin sitä, että kaikki nykyiset jäsenmaat hyväksyvät hakijat jäseniksi ja ratifioivat hyväksyvät kantansa omissa kansanedustuslaitoksissaan. Koko prosessi voi kestää vähintäin useampia viikkoja pahimmassa tapauksessa jopa vuodenkin. Sen ajan Suomi olisi joka tapuksessa ilman varsinaisia turvatakuita ja vähintäinkin vahvan Venäjän suunnalta tapahtuvan painostuksen alaisena. Tilanne on kuitenkin se, että jos Suomi ylipäänsä aikoo hyödyntää Nato-optiotaan niin nyt se on tehtävä. Nykyistä selvempää singnaalia Natoon liitymisen tarpeesta ei voi olla muulloin kuin varsinainen sotilaallinen hyökkäys maatamme kohtaan ja silloin alkaa olla myöhäistä haikailla Natoon liittymistä. Nyt on oikea hetki pyrkiä Naton jäseneksi viivyttelemättä. Sen verran arvaamattomaksi on itäinen naapurimme ja sen johtaja Vladimir Putin osoittautunut.
