Nykyaikaiset olympialaiset ovat peruja antiikin Kreikassa ainakin vuodesta 776 eaa neljän vuoden välein järjestetyistä kisoista, joita järjestettiin Zeus-jumalalle pyhitetyssä Olympian lehdossa läntisellä Peloponnesos-niemellä. Kisojen ajaksi julistettiin täydellinen aselepo, joka mahdollisti toisiaan vastaan sotineiden heimojen jäsenten osallistumisen kisoihin. Aluksi ainoana lajina oli stadion-juoksu, jonka matkana oli stadionin 192 m:n mitaisen matkan juioksu. Myöhemmin juoksumatkaa pidennettiin aluksi edestakaiseen juoksuun ja sitten useampaankin stadionmatkaan. Vuonna 708 lajikirjoa lisättiin viisiottelulla ( kiekon ja keihäänheitto, pituushyppy, stadionjuoksu ja paini) sekä painilla myös erillisenä lajina. Kisaperinne jatkui yli tuhat vuotta ainakin vuoteen 393 jaa ennen kuin se päättyi Rooman keisarin Theodoniuksen kiellettyä kreikkalaiset perinteet kristinuskon vastaisina ja siinä ohessa loppui myös olympialaisten järjestäminen.
Vuonna 1892 ranskalainen paroni ja historioitsija Pierre de Coubertin ehdotti olympiaperinteen aloittamista uudelleen ja ehdotus sai tulta alleen, kun jo kaksi vuotta myöhemmin perustettiin Lausannessa Sveitsissä kansainvälinen olympiakomitea. Ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset pidettiinkin Kreikan pääkaupungissa Ateenassa vuonna 1896. Niitä seurasivat kisat maailamannäyttelyiden yhteydessä Pariisissa v. 1900 ja St. Louisissa v. 1904. Vielä saatiin pitää kahdet kisat rauhan oloissa v. 1908 Lontoossa ja 1912 Tukholmassa, mutta siihen kisojen aikainen rauha sitten päättyikin. Berliinille jo myönnetyt vuoden 1916 kisat jäivät ensimmäisen maailmansodan jalkoihin ja saman kohtalon kokivat vuosikymmeniä myöhemmin Suomelle ja Helsingille myönnetyt vuoden 1940 kisat, jotka jäivät puolestaan toisen maailmansodan jalkoihin. Sota esti myös Lontoon vuoden 1944 kisojen pidon. Ne pidettiin sitten rauhan oloissa neljä vuotta myöhemmin 1948 ja seuraavat kisat olivatkin sitten Helsingissä kaksitoista vuotta alkuperäistä aikaa myöhemmin eli vuonna 1952.
Varsinaisten kisojen peruuntumisten lisäksi olympiakisat ovat kokeneet useita kisaboikotointeja Berliinin kisoista lähtien. Eniten boikotoinia kohdistui vuoden 1980 Moskovan kisoihin, joita boikotoi peräti 66 maata ja niiden joukossa mm. Yhdysvallat, Kanada, Kiina ja Japani. Vastaavasti Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan sosialistiset maat boikotoivat seuraavia olympialaisia, jotka pidettiin Los Angelesissa. Antiikin olympialaisten aikaisesta rauhasta ei ole siis nykyajan olympialaisten yhteydessä ollut merkkiäkään. Päin vastoin olympialaiset ovat muodostuneet poliittiseksi aseeksi valtioiden välisissä suhteissa.
Viimeisin esimerkki liittyy parhaillaan menossa oleviin Pekingin talviolympialaisiin. Ensin kisoihin kohdistettiin diplomaattisia boikotteja ja nyt ovat menossa Venäjän Ukrainaan kohdistamat uhkaavat toimet. Viimeisten viikkojen aikana Venäjä on mobilisoinut suuret sotavoimat Ukrainen rajojen tuntumaan ja aloittanut yhteiset sotaharjoitukset Valko-Venäjän sotavoimien kanssa Ukrainan rajan tuntumassa maan pohjoispuolella. Samaan aikaan on Ukrainan itäosassa käynnissä Venäjän tukemien separatistien miehitys, joka voi johtaa jopa alueen liittämiseen Venäjään ilman erillisiä sotatoimia Ukrainaa vastaan. Alueella asuu pääasiassa venäläistaustaista väestöä, joten heidän saamisensa äiti Venäjän helmoihin sopisi hyvin Putinin tavoitteisiin Venäjän suurvalta-aseman vahvistamisesta. Siinä ei paljoa paina olympiarauhan merkitys.
