Populismi valtaa politiikan

Viime aikoina on nähty useita esimerkkejä populismin voimasta kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamisen keinona. Britannian brexit-äänestys oli tyylipuhdas esimerkki siitä. Brexitiä ajaneet tahot rummuttivat kaikissa yhteyksissä ja medioissa EU:n olevan syypää kaikkeen epämiellyttävään kehitykseen mitä vain kuvitella saattoi suoranaisia valheita hyväksi käyttäen ja kansan enemmistö saatiin äänestämään Britannian EU-eron puolesta. Lopputulos yllätti nämä Brexitin puuhamiehet ja -naiset niin, että kaikki livistivät vastuusta johdattaa Britannia ulos EU:sta siten kuin ennen äänestystä olivat uhonneet. Jäljet jätettiin muiden hoidettavaksi.

Viimeisin vieläkin selvempi esimerkki populismin voimasta on Yhdysvaltojen presidentin vaalit, jotka päättyivät rääväsuisilla lausunnoilla itsensä otsikoissa pitäneen Donald Trumpin selvään voittoon. Näin siitäkin huolimatta, että hänen vastaehdokkaansa Hillary Clinton sai ilmeisesti valtakunnallisesti Trumpia enemmän ääniä. Vaalitaistelun aikana Trump puhui suu vaahdossa puuta heinää syyttäen sormi pystyssä vastustajaansa kaikesta mahdollisesta maailmalla ja Yhdysvalloissa tapahtuneesta uhaten saattaa hänet vaalien jälkeen vankilaan tekosistaan. Samoin hän peloitteli etukäteen vaalien olevan vilpillisen eikä hän etukäteen edes halunnut ilmoittaa kunnioittavansa vaalien lopputulosta. Vaalien jälkeen oli toinen ääni kellossa ja jopa Clinton sai häneltä kehuja toiminnastaan pitkäaikaisena vaikuttajana politiikassa.

Jo nuo esimerkit antavat vaarallisen kuvan yhteisten asioiden hoidosta ja demokratien toimivuudesta tulevissa vaaleissa, mikäli vastaavanlaiset keinot omien asioidensa ajamiseksi tulevat yleisesti käyttöön. Meilläkin populistiset keinot nostivat persut vaalivoittoihin kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa. Ensimmäinen jytky tosin jytkähti housuun, kun Soini ei uskaltanut hyödyntää jytkyään vaalien jälkeisellä vastuun kannolla. Toinen kerta sitten nosti persut hallitukseen ja seurauksena oli nopea kannatuksen syöksykierre, kun vastuun kanto ei enään mahdollistanutkaan samanlaisia populistisia heittoja hallituksesta käsin kuin oppositioaikana.

Nyt on  jo kuultu joidenkin persujen haikailevan fixitin perään eli kansanäänestykseen Suomen EU:sta irtautumisesta. Ei hyvältä näytä tulevaisuus populistisessa maailmassa, jossa vaalien alla uhkaillaan, syytellään, vääristellään totuutta ja lupaillaan mahdottomia ja vaalien jälkeen tuloksessta riipuen joko pyörretään aikaisemmat puheet tai vetäydytään kaikesta vastuusta.

 

Jätä kommentti

*