Suomen historian tarkastelua satavuotistaipaleelta

Jatkan Suomen satavuotisen historia tarkastelua sukuni historiaa sivuten näin itsenäisyyspäivän aattona.

Satavuotiaan Suomen alkutaival oli seurausta jonkinmoisesta pihtisynnytyksestä. Siihen oman lisänsä toivat valko- ja punakaartit, Saksalaiset sotavoimat maihinnousullaan ja Venäjän tuolloin Suomessa olleet sotilaat. Keskinäisessä sisällissodassa kuoli vähemmän sotatoimiin osallistuneita kuin sodan päättymisen jälkeen suoritetuissa puhdistuksissa ja vankileireillä erilaisiin sairauksiin ja nälkään kuolleita kansalaisia.

Sotavaihetta seurasi vielä kuningaskuntasekoilu, joka kaatui viimelopussa siihen, että Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Siinä tilanteessa ei voitu enään ajatella Suomella olevan saksalaista aatelista Suomen ensimmäisenä kuninkaana Väinö I:nä. Lopultakin Suomella on käynyt jo alkusekoiluista lähtien hyvä herraonni, kun ensimmäiseksi presidentiksi valittiin K.J. Ståhlberg eduskunnassa suoritetussa äänestyksessä maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänin. Hän oli vahva vaikuttaja perustuslain valmistelussa ja vankka tasavaltalaisuuden kannattaja. Hän myös pystyi johtamaan maan ulos sisällissodan aiheittamasta pahimmasta kahtiajaosta.

Seuraava presidentti Lauri Kristian Relander tuli valituksi mustana hevosena ja jäi jonkinlaiseksi välikauden presidentiksi. Hänen presidenttikautensa loppupuolta varjosti kansainvälinen lama ja ääriainestan esiin nousu myös Suomessa. Olihan meillä ollut Akateeminen Karjalaseura jo vuodesta 1922. Sen tavoitteena oli Suur-Suomen luominen liittämällä Itä-Karjalan alueet Suomeen. Kuitenkin vasta Lapuan liikkeen myötä vv. 1929-32 äärioikeistolainen radikalismi sai vakavia piirteitä kyydityksineen ja kapinahankkeineen. Pahimmat esimerkit olivat edellisen presidentin K.J. Ståhlbergin ja hänen vaimonsa kyyditys syksyllä 1930 ja Mäntsälän kapina helmikuun lopulla – maaliskuun alussa 1932. Kapina kuivui kokoon, kun uusi presidentti P. E. Svinhufvud piti radiossa tiukan puheen, jossa tuomitsi voimakkaasti kapinahankkeen.

Oman sukuni historiaa tapahtumat koskettavat voimakkaasti. Juho-ukkini oli kansalaissodan jälkeen mennyt naimisiin ja saanut esikoisensa (minun isäni) Johanneksen v.1921. Rakentanut omin käsin, taitava kirvesmies kun oli, suvun maille perheelle talon. Osallistunut aktiivisena sosialidemokraattina kuntansa päätöksen tekoon kunnanvaltuutettuna ja siinä ohessa kasvattanut Maria-vaimonsa kanssa perheen kokoakin olennaisesti. Vuonna 1932 tilanne kiristyi Laatoka Karjalassakin satinnaisten kyyditysten asteelle, kuitenkin varsinaisilta sakihivutuksilta oli vältytty.

Kerran kevättalvella tilanne oli riistäytymässä käsistä kesken kunnanvaltuuston kokouksen. Räyhääjä-joukko oli tullut kunnantalolle ja vaati kommunisteja poistumaan kokouksesta. Heillehän kaikki vasemistolaiset olivat kommunisteja. Kokous oli keskeytettävä, kun räyhääjät yrittivät päästä väkivalloin kokoussaliin.Väkijoukon käytös oli niin uhkaava, että Juhokin katsoi parhaaksi poistua salista ikkunan kautta ja paeta metsien kautta kotiin. Sinnekkään hän ei uskaltautunut menneä suorinta tietä vaan odotteli pitkälti yönpimeyteen ja vasta kun hän oli varma, ettei kotimökin ympäristössä ollut vieraita liikkujia häntä odottamassa uskaltautui hän sisälle. Myöhemmin hän oli kertonut pojalleen, ettei häntä olisi väkipakolla saatu muilutettua. Hänellä oli kotona puolustautumista varten metsästysase turvanaan.

Sen verran tuo kokemus häneen vaikutti, ettei hän enään seuraavissa vaaleissa asettunut ehdokkaaksi ei, vaikka lähinaapurin isäntä Lapuan liikkeen kannattajia ja pailallisia johtomiehiä oli jälkeen päin Juholle vakuutanut, että ainakin niin kauan kuin hän on liikkeen johtoelimissä mukana niin hän takaa Juhon koskemattomuuden. Niin myös tapahtui tuon valtuustokärhämän jälkeen Juho sai olla uhkaajilta rauhassa. Kuitenkin voidaan sanoa, että rähinöitsijät saavuttivat ainakin Juhon kohdalla tavoitteensa hänen jäädessä pois kunnalispolitiikasta. Tosin Juho itse perusteli poisjäämistään sillä, ettei hän suurperheen elättäjänä voinut olla poissa ansiotöistä heikosti korvattujen luttamustoimien viemää aikaa. Varmaan sekin piti paikkansa sillä elettiinhän 30-luvun alkupuolella pahaa lama-aikaa.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*