Suomen sata vuotta tarkastelua sukuni historian kautta

Tsaarinvallan alasajon lähtölaskenta Venäjällä alkoi jo 1800-luvun puolella, kun valtaan nousi Aleksanteri II:n jälkeen kaksi peräkkäistä huonoa keisaria. Tsaari Aleksanteri III hallitsi vv. 1881-1894. Hän oli omanarvontuntoinen vanhoillinen hallitsija, joka peruutti monet vapaamieliset uudistukset, jotka hänen isänsä Suomessa hyvin pidetty tsaari Aleksanteri II oli saattanut voimaan. Seuraava hallitsija Nikolai II puolestaan oli heikko tsaari, joka ei edes olisi halunnut olla Venäjänmaan hallitsija. Hänen aikanaan kuitenkin jatkui alamaiskansojen oikeuksien polkeminen ja venäläistäminen. Vuonna 1905 syntyi Venäjällä laajaa lakkoliikehdintää ja Suomen suuriruhtinaskunnassa yleislakko. Sen seurannaisvaikutuksena Suomen säätyvaltiopäivien tilalle saatiin seuraavana vuonna yksikamarinen eduskunta, jonka ensimmäiset yleiset ja  yhtenäiset kansanedustajien vaalit pidettiin 15.-16.3.1907. Vaaleissa olivat mukana myös naiset niin äänestäjinä kuin ehdokkainakin ja ensimmäiseen eduskuntaan tulikin valituksi ensimmäisenä maailmassa jo 19 naista.

Tsaarien valta Venäjällä luhistui lopullisesti helmikuun vallankumouksessa 1017. Tuohon vaiheeseen liittyy myös sukuni historiaa. Eräs lähisukulaisnainen oli haasatanut ukkini käräjille täysin valheellisin perustein. Hän oli ilmeisesti ihastunut salskeaan nuorukaiseen vaikka itse olikin naimisissa. Hän ei saanut kuitenkaan ukiltani ihastukseensa vastakaikua ja päätti sen vuoksi kostaa hylätyksi tulemisensa. Hän vaani tilaisuutta käydä ukkini kimppuun ja kehitteli tarinan, jolla saisi hänet syytteeseen. Hänen suunnitelmansa onnistuikin yllättävällä tavalla, kun nuoren miehen suuttumus nousi yli äyräiden siinä vaiheessa, kun nainen todisti oikeudessa häntä vastaan. Ukkini pomppasi kesken naisen todistelun käräjäsalissa pystyyn heristi nyrkkiään naista kohti ja huusi kovaan ääneen: “Nyt sinä akka perkele valehtelet”. Seurauksena purkauksesta oli, että oikeus tuomitsi ukkini puoleksi vuodeksi vankeuteen todennäköisesti oikeuden halventamisesta. Tosin ukille itselleenkään ei koskaan selvinnyt lopullista syytä vankilatuomiolleensa.

Hän astui kärsimään tuomiotaan Viipurin linnaan maaliskuun alussa. Tsaarin tultua syrjäytetyksi 15.3. (gregoriaanisen kalenterin mukaan, kun Venäjällä oli käytössä juliaaninen kalenteri) avattiin vallankumouksen huumassa vankiloiden portit ja kaikki pääsivät pakenemaan riippumatta vankilassa olon syystä. Alunperin ajatuksena oli vapauttaa vain poliittiset vangit ja pian vankeja alettiinkin haalimaan Viipurissakin kaupungilta takaisin vankityrmään. Kiinni saantia helpotti se, että suurin osa vapautuneista vangesita jäi nauttimaan yllättävästä vapautumisestaan kaupungille. Ukkini Juho ei sen sijaan jäänyt hetkeksikään kaupunkiin vaan suuntasi kulkunsa kotiin Suistamolle eikä kukaan koskaan huudellut hänen peräänsä. Juhoa väärin perustein syyttänyt nainen koki itse muuutamaa vuotta myöhemmin kovan kohtalon. Liekkö omatunto häntä vaivannut, mutta hän muuttui aikaa myöten synkkämielisemmäksi ja lopulta hirtti itsensä puuhun kotinsa lähellä ollessaan keräämässä vastaksia.

Venäjän toinen vallankumous oli vääjäämättömästi edessä, kun työväestö ja sotilaatkin olivat tyyttynättömiä oloihinsa eikä uusi hallitus ollut pystynyt tilannetta rauhoittamaan. Bolseviikien toteuttama vallankumous tunnetetaan lokakuun vallankumouksena, se toteutettiin 6.-8.11. (24.-26.10. juliaanisen ajanlaskun mukaan) Pietarissa. Se oli hyvin organisoitu ja johdettu operaatio, joka toteutui lähes verettömästi. Tosin sen jälkeen sosialististen oppien laajentaminen koko suureen Venäjän maahan kesti sisällisotana aina vuoteen 1922. Vallankumouksen jälkimainingeissa katsoi Suomi hetkensä tulleen julistautua itsenäiseksi tasavallaksi 6.12.1917 ja kun julistukselle saatiin myös Neuvosto-Venäjän johdon hyväksyminen tunnustettiin Suomen itsenäisyys melko nopeasti laajalti kevään 1918 aikana.

Suomessa itsenäisyyden alku ei lupaillut kovin hyvää, kun jo suurlakosta alkaen toiminnassa olleet valko- ja punakaartit ottivat kansalaissodassa verisesti yhteen. Verisin yhteenotto tapahtui Tampereella, mutta suurimmat ihmisuhrit syntyivät vasta sodan jälkeisissä puhdistuksissa ja laajoilla vankileireillä teloituksien ja saairauksien kautta. Kansalaissodan vaiheisiin liittyy taas myös ukkini historia. Hän oli Suistamolla sosialidemokraattista nuorisoa ja heidän tahollaan pohdittiin osallistumista sotatoimiin punaisten puolella Karjalan kannaksella. Päätös oli, että lähdetään sotaan mukaan ja sovittiin liikkeelle lähdölle tietty ajankohta. Kirkonkylän punaiset kuitenkin saivat tietoonsa, että heidän lähtösuunnitelmansa olivat paljastuneet ja päättivät aikaistaa lähtöään useilla tunneilla. Juhon tullessa paikalle sovittuna lähtöaikana ei siellä ollut enään ketään eikä hän myöskään tiennyt oliko lähtö kenties peruuntunut kokonaan. Niinpä hänen ei auttanut muu kuin palata tyhjin toimin takasin kotiin.

Hiukan myöhemmin Suistamolla koottiin joukkoja taisteluun valkoisten puolella ja Juhokin sai joukkoihin kutsun, kun oli kutsuntaikäinen nuori mies. Hänen   ei auttanut muu kuin liittyä armeijaan ja lähteä taistelemaan aateveljiään vastaan. Sitä ei suvun muistitieto kerro olivatko Suistamon miehet kummallakaan puolella osallistunut taisteluihin, joissa punaisten joukot lopullisesti lyötiin ja heidän johtajansa pakenivat Neuvosto-Venäjälle. Olihan se varmasti Juholle ristiriitaista, kun hänestä myöhemmin tuli Suistamolla tunnettu sosialidemokraattinen vaikuttaja, joka samalla sai jonkinlaista sotilaseläkettä osallistumisestaan kansalaissotaan valkoisten puolella. Kansalaissodasta kerrotaan, että siinä taisteli veli veljeä vastaan ja Juhon tapauksessa siinä taisteli toveri toveria vastaan.

Anssi

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*