Suomi kansainvälisen politiikan polttopisteessä: Mehr Licht – Lisää valoa

Juhani Suomen Kekkonen 1976 -1981 kuvateksti: Liittotasavallan vierailulla heikkenevä näkö tuotti Kekkoselle vaikeuksia puhetekstien kanssa. Hämärässä Gymnichin linnassa hän vei kuitenkin pisteet kotiin siteeraamalla Goethea: "Mehr Licht!"

Valtiotason liennytys edistyi merkittävästi 70-luvulla Suomen edistäessä kehitystä Salt- ja ETY-kokousten isäntämaana. Silti yleinen turvallisuus ei juurikaan parantunut maailmassa. Sotilasvallankaappauksia tehtiin Kreikassa jo 60-luvun puolella 21.4.1967 ja Chilessä 11.9.1973, jolloin sotilasjohtaja Augusto Pinochet syrjäytti demokraattisesti valitun presidentin Salvador Allenden ja aloitti vastustajiensa brutaalin jahdin maassa. Allende surmasi itsensä välttyäkseen joutumasta vallankaappaajien mielivallan kohteeksi. Kreikassa sotilasvalta päättyi 1974, mutta Chilessä vasta 1990. Chileläiset olivat ensimmäisiä poliittisia pakolaisia, joita tuli Suomeen pakoon vallankaappaajia. Heitä tuli kaikkiaan parisataa henkilöä, joista suurin osa palasi aikanaan takaisin Chileen olojen normalisoitua.

Yhdysvalloissa poliittiset murhat jatkuivat, kun ensin murhattiin mustien oikeuksien puolesta näkyvästi taistellut Martin Luther King Memphisissä 4.4.1968. Hän piti kuuluisan ”I have a dream” minulla on unelma-puheensa yli 250.000 ihmisen kuunnellessa Washingtonissa Lincoln Memorial patsaan juurella 28.8.63 pidettyä puhetta. Siinä hän vaati valkoisille ja mustille tasavertaista kohtelua yhteiskunnassa. Tuo oikeutettu vaatimus ei ole toteutunut vieläkään.  Vain pari kuukautta myöhemmin Kingin murhan jälkeen (5.6.1968) murhattiin presidentti Kennedyn nuorempi veli Robert Kennedy presidentin vaaleihin liittyvällä puhujamatkalla Los Angelesissa. Poliittisissa arvioissa hän olisi ollut marraskuussa pidettävissä vaaleissa vahvoilla republiehdokasta Richard Nixonia vastaan. Nixonhan oli hävinnyt kahdeksan vuotta aiemmin niukasti juuri Robertin John-veljelle presidentin vaalit.

Robertin ollessa poissa kuvioista voitti Richard Nixon vaalit ja valittiin Yhdysvaltojen 37. presidentiksi ja uudelleen toiselle kaudelle v. 1972. Toinen kausi päättyi kuitenkin kesken kauden, kun hän ns. Watergate-skandaalin seurauksena joutui ensimmäisenä presidenttinä eroamaan kesken kauden 9.8.1974. Siten hän ei ollut yhdysvaltojen edustajana myöskään ETY-kokouksessa, jossa Yhdysvaltoja edusti varapresidentistä presidentiksi noussut Gerald Ford. Nixon loi kuitenkin toimivat suhteet kommunistisiin suurvaltoihin Kiinaan ja Neuvostoliittoon suorittamillaan valtiovierailuilla. Hänen valtakaudellaan saatiin myös Yhdysvalloille kunniaton Vietnamin sota päättymään tammikuussa 1973 solmittuun Pariisin rauhansopimukseen, jonka perusteella yhdusvaltalaiset sotajoukot vedettiin pois Vietnamista. Pohjois-Vietnam kuitenkin aloitti uuden hyökkäyksen etelän joukkoja vastaa joulukuussa 1974 ja valtasi Etelä-Vietnamin pääkaupungin Saigonin 30.4.1975, jolloin vasta voidaan katsoa Vietnamin sota päättyneeksi.

70-luvusta muodostui terrorististen iskujen vuosikymmen, joka sisälsi suoranaisia verilöylyjä, lentokonekaappauksia, ihmisryöstöjä ja murhia enemmän kuin milloinkaan ennen rauhan aikana. Eniten mediassa näkynyt terroriteko tapahtui Münchenin olympialaisten yhteydessä, kun palestiinalaisten Musta syyskuu niminen 8 hengen ryhmä kaappasi 11 israelilaista urheilijaa ja valmentajaa panttivangeikseen 5.-6.9.1972. Tapahtumat etenivät lentokentälle, jossa syntyneessä tulitaistelussa kuoli terrorihyökkäyksen alkuvaiheen kahden kuolleen israelilaisen lisäksi kaikki 9 jäljellä ollutta panttivankia, 5 terroristia ja yksi poliisi eli kaikkiaan terroristihyökkäyksessä kuoli kesken olympialaisten 17 henkilöä.

Italiassa kaapattiin tunnettu entinen pääminiteri ja puoluejohtaja Aldo Moro maaliskuussa, 9.5.1978 hänet löydettiin surmattuna auton taka-kontista keskellä Roomaa. 18.11.1978 Yhdysvaltalaisen Kansantemppeli-uskonlahkon 900 jäsentä teki itsemurhan Guayanan viidakossa olleessa lahkon tukikohdassa lahkon johtajan Jim Jonesin yllyttämänä.

Suomessa Kekkonen oli saanut vuoden 1970 yllätyksellisten eduskuntavaalien tuloslaskentaa seuratessaan lievän sydänkohtauksen, josta ei silloisen julkisuus käytännön mukaan uutisoitu lainkaan. Tuskin siitä tiesivätkään juuri muut kuin häntä hoitaneet lääkärit. Hänellä alkoi olla myös pitkin 70-lukua koko ajan pahentuvia vaikkakin lyhytkestoisia muistikatkoksia. Seuraavia presidentin vaaleja ajatellen hän ilmoitti, ettei hän halua enään osallistua ehdokkaana vaaleihin. Ilmoituksen seurauksena poliittiset tahot ryhtyivät puuhaamaan poikkeuslakia, jolla Kekkosen meneillään olevaa presidenttikautta jatkettaisiin neljällä vuodella ajaksi 1.3.1974 – 1.3.1978. Poikkeuslaki hyväksyttiin nopeutetussa järjestyksessä eduskunnassa äänin 170-28 tyhjiä ääniä yksi tammikuussa 1973.

Elokuussa 1972 Kekkonen kävi neuvostojohdon kanssa neuvotteluja Moskovan lähettyvillä Zavidovossa Suomen vapaakauppasopimuksesta EEC:n kanssa ja ilmoitti takaavansa henkilökohtaisesti etteivät Suomen suhteet Neuvostoliittoon vaarannu sopimuksen seurauksena. Kekkonen laati neuvotteluista muistion, jota hän jakoi suppealle joukolle ministereitä ja virkamiehiä. Muistio kuitenkin vuodettiin toimitta Tor Högnäsille, jonka asiasta laatimat laajat artikkelit julkaistiin ruotsalaisessa Dages Nyheterissä, norjalaisessa Dagbladesissa ja suomalaisessa Vasabladetissa. Vuodon seurauksena Kekkonen ilmoitti, ettei hän ole enään käytetävissä presidentin tehtäviin 1.3.1974 jälkeen, koska hän katsoo menettäneensä Neuvostoliiton luottamuksen. Käytyään Moskovassa uudelleen Neuvostoliiton 50 vuotisjuhlissa joulukuussa -73 hän vakuuttui kuitenkin luottamuksen edelleen säilyneen, joten hän saattoi perua aiemman kieltävän päätöksensä.

Maassa oli siis taas kaikki hyvin vaikkei Kekkosen jatkokausi poikkeuslailla kovin länsimaisen demokratian sääntöjen mukaiselta tuntunutkaan. Suomi siis solmi vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa Kekkosen toimiessa takuumiehenä Neuvostoliiton suuntaan. Kekkonen saattoi niin ikään johtaa uransa huippuhetkenä ETY-kokouksen päätösistuntoa Euroopan maiden, Yhdysvaltojen ja Kanadan päämiesten keskellä. Suomi oli normalisoinut suhteensa molempiin Saksoihin molempien maiden yhtäaikaisella tunnustamisella. Enään puutui vain virallisten valtiovierailujen toteutus. DDR:ssä Kekkonen vieraili ensimmäisenä länsimaisena valtion päämiehenä 6. – 9.1977 ja sai Erich Honeckerilta ylitsevuotavan ystävällisen vastaanoton. Honeckerilla olisi ollut kova halu saada kutsu vastavierailulle Suomeen, mutta sitä hänelle ei koskaan tullut.

Länsi-Saksan vierailu ajoittui vuoteen 1979, jolloin Kekkosen vanhuuden oireet olivat jo selvästi havaittavissa. Vierailu toteutettiin ajalla 7. – 11.5. ja onnistui ilmeisistä muistikatkoista ja näköhäiriöistä huolimatta kohtuullisen hyvin. Hän sai Länsi-Saksan johdolta tunnustuken, että varsinkin Saksassa viljelty finnlandisierung-lausahdus siinä merkityksessä kuin sitä Saksassa käytettiin oli suomalaisia syvästi loukkaava. Muistan nähneeni televisiossa lyhyen uutisfilmin pätkän, jossa Kekkonen piti vierailullaan juhlapuhetta sanoissaan takellellen ja pyysi blogini otsikossa mainituin sanoin ”Mehr Licht” lisää valoa, johon uutispätkä katkaistiin. Blogin kirjoitettuani, mutta ennen sen julkaisemista etsin vahvistusta muistikuvilleni ja löysin sen jopa kuvan kera Juhani Suomen kirjoittamista Kekkos-kirjoista.

Siitä tuli mieleeni suuren saksalaisen oppineen Johann Wolfgang von Goethen kuolinvuoteellaan sanotuksi väitetyt viimeiset vastaavat sanat. Ne voidaan tulkita näön heikkemisen lisäksi myös vaatimukseksi valon lisäämiseksi myös kansojen välisessä suhteessa. Ainakin minä tunsin tuona hetkenä tuon laaja-alaisemman merkityksen sanonnalle tärkeäksi vaikka se niin silloin kuin vielä nykyisinkin on pelkkää toiveajattelua. Kekkonen oli valittu jatkokautensa jälkeen ylivoimaisesti vielä kerran presidentiksi marraskuun 1977 presidentin vaaleissa ja astunut neljännelle varsinaiselle presidentti- kaudelleen 1.3.1978 vaikka oli jo 77-vuotias ja vaikka terveys reistailikin. Hänen terveydentilansa pidettiin kuitenkin visusti salassa suurelta yleisöltä. Silloin ei edes julkinen media tiedottanut Kekkosen tilasta mitään vaikka kohtuullisen hyvin oli tietoinen hänen muistikatkoksistaan. Lisäksi Kekkonen oli epäileväinen voisiko joku muu hoitaa suhteita Neuvostoliittoon yhtä hyvin kuin hän.

Vielä kerran Kekkonen näytti voimansa, kun hän oli keväällä 1979 eduskuntavaalien ja kivuliaasti edenneiden hallitustunnustelujen jälkeen nimitti Mauno Koiviston johtaman hallituksen entiseltä pohjalta. Niin siitäkin huolimatta, että Kokoomus oli voittanut ja hallitusvastuussa ollut ns. kansanrintama hävinnyt selkeästi vaalit. Siitä edeuskunnan puhemies Johannes Virolainen antoi haastattelun Suomen Kuvalehdelle todeten Kokoomuksen jättämisen hallituksen ulkopuolelle johtuneen yleisistä syistä. Siitä saivat suomettumispuheet maailmalla uutta vettä myllyynsä juuri, kun Kekkonen oli saanut ne Saksan vierailullaan vaikenemaan. Siitä Kekkonen suuttui Virolaiselle sydän juuriaan myöten ja haukkui tämän tehneen tyhjäksi hänen viimeaikaiset ulkopoliittiset saavutuksensa.

Niin maailma ja siinä ohessa myös Suomi oli vahvasti tarvitsemassa Goethen sanoin Mehr Licht.