Suomi kansainvälisen politiikan polttopisteessä osa I

I. Porvoon valtiopäivät

Suomen sota oli seurausta Ranskan keisarin Napoleonin ja Venäjän keisarin Aleksanteri I:n solmimasta Tilsitin rauhansopimuksesta, jossa Napoleon sai  vastahakoisen Venäjän suostumaan ns. mannermaasulkemukseen, jolla Englantia pyrittiin estämään käymästä kauppaa manner-Euroopan maiden kanssa. Samalla Venäjän piti taivuttaa mukaan vastahakoiset pohjolan maat. Kun diplomaattinen painostus Ruotsia kohtaan ei auttanut hyökkäsivät venäläisjoukot tuolloin rajajokena olleen Kymijoen yli helmikuussa 1808. Sodan ollessa vielä käynnissä kutsui keisari Aleksanteri I 1.3.1909 Suomen säädyt valtiopäiville Porvooseen, jossa hän antoi 29.3.1909 hallitsijanvakuutuksensa Suomen säädyille. Siinä hän vakuutti pitävänsä Suomessa tuolloin voimassa olevat lait,  uskonnon ja erityisoikeudet voimassa. Suomea ei liitetty suoraan Venäjän keisarikuntaan vaan siitä tehtiin erillinen Suomen autonominen suuriruhtinaskunta, jolla toimella keisari ilmoitti Suomi nostetuksi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Suomi sai myös omat hallintoelimensä.

Kansainvälisen politiikan kannalta tapahtuma oli varsin vähämerkityksellinen, mutta lopetti se kuitenki  monisatavuotisen Ruotsin kuningaskunnan suurvalta- aseman. Sota kuitenkin päättyi vasta syksyllä 1809 Ruotsin täydelliseen tappioon. Kärjistetysti voidaankin sanoa, että Ruotsi tunnusti tappionsa vasta sitten kun siltä loppuivat suomalaiset sotilaat, joita heittää taisteluun ja kun venäläiset joukot olivat edenneet Pohjanlahden ympäri aina Uumajan korkeudelle saakka.

II. Suomen itsenäistyminen

Ensimmäisen maailmansodan lopulla koettiin Venäjällä kaksi eri vallankumousta, joista ensimmäinen syrjäytti maaliskuun alussa 1917 tsaarinvallan. Koko Venäjän keisarillinen perhe surmattiin bolsevikien toimesta 17.7.1917 Jekaterinburgissa. Toisessa vallankumouksessa vallan ottivat marraskuussa 1917     sosialisti Leninin johtamat bolsevikit. Suomen hallitus katsoi tilaisuutensa tulleen Venäjästä irtautumiseen ja 6.12.1917 Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyys-julistuksen. Useat valtiot asettivat Suomen valtion tunnustamisen ehdoksi sen, että entinen emämaa Venäjä tunnustaa Suomen itsenäisyyden ensin.

Niinpä Suomi lähetti Svinhufudin johtaman lähetystön Pietariin hakemaan itsenäistymiselle Venäjän tunnustusta. Odoteltuaan tuntikausia Pietarissa Venäjän vallankumousneuvoston päämajan Smolnan käytävällä itsenäistymisasiakirjan venäläistä allekirjoitusta sai valtuuskunta vihdoin vähän ennen puoltayötä vuoden 1917 puolella tunnustusasiakirjan itselleen. Sen lisäksi Svinhufvud halusi ehdottomasti tavata myös itse Leninin kasvokkain. Siinä syntyi toinen odotteluvaihe, mutta juuri ennen puolta yötä Lenin tuli käytävälle, ojensi kätensä tervehtien Svinhufvudia ja kysyi oletteko nyt tyytyväisiä hyvät herrat. Lyhyen muodollisten sanan vaihtojen jälkeen saattoi Suomen valtuuskunta lähteä tyytyväisin mielin kotimatkalle tärkeä itsenäisyyytemme tunnustanut asiakirja mukanaan.

Neuvosto-Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea vahvisti Suomen itsenäistymisen 4.1.1918 ja sen jälkeen vielä samana päivänä useat länsimaat tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Vahinko vain, että suomalaiset itse sössivät itsenäistymisensä raa-alla sisällissodalla ja sen jälkeisillä teloitustuomioilla sekä tuhansien ihmisten vankileirikuolemilla. Liittyihän tuohon itsenmäistymisprosessiin myös valtiomuotosekoilukin, kun Suomesta oltiin tekemässä kuningaskuntaa, jonka kuninkaaksikin ehdittiin jo valita saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl syyskuussa 1918. Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan hankkeesta luovuttiin vähin äänin eikä kertaalleen valittu kuningas koskaan astunut valtaistuimelleen. Niin Suomesta muodostui perustuslaillien tasavalta, jonka ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin maaliskuun alussa 1919 ja heinäkuun lopulla ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi valittiin eduskunnan äänestyksessä K.J. Ståhlberg.

Lopullisen sinettinsä Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteille antoi Tarton rauhansopimus v. 1920. Siinä määriteltiin maiden välinen rajalinja, joka noudatteli pitkälti Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan välisiä rajoja lisättynä Petsamon alueella. Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin 14.10.1920.

III Molotov – Ribbentrop sopimus ja Talvisota

Melkoisena yllätyksenä solmivat kommunistinen Neuvostoliitto ja kansallissosialistinen Saksa hyökkäämättömyyssopimuksen keskenään Moskovassa 23.8.1939. Sopimuksen allekirjoittivat maiden ulkoministerit Vjatseslav Molotov ja Joachim von Ribbentrop. Sopimukseen liittyi salanen lisäpöytäkirja, jossa maat sopivat keskenään etupiirijaosta mahdollisen sodan syttyessä. Siinä Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat Suomi, Balttian maat, Puolan itäosat ja tuolloin Romaniaan kuulunut Bessarabian alue. Jo viikkoa myöhemmin Saksa hyökkäsi Puolaan aamuvarhaisella 1.9.1939 ja kukisti Puolan salamasotatktiikallaan kahdessa viikossa. Samaan aikaan Neuvostoliitto miehitti Puolan itäiset osat ja syksyn aikana myös Balttian maat. Toinen maailmansota oli alkanut.

Samalla alkoi valtava painostus myös Suomea kohtaan aluevaatimuksineen. Suomi oli alkanut varautua tulevaan jo hyvissä ajoin kesällä, kun vapaaehtoiset tekivät linnoitustöitä Karjalan kannaksella. Lokakuussa puolustusvoimat mobilisoitiin taisteluvalmiuteen käynnistetyillä ylimääräisillä kertausharjoituksilla. 5.10. tuli Moskovasta kutsu Suomelle lähettää valtuuskunta neuvotteluihin Moskovaan. Vaikka Suomi joitakin myönnytyksiä tekikin eivät ne riittäneet Stalinille ja kolmannen neuvottelukierroksen jälkeen neuvottelut katkesivat tuloksettomina. Marraskuun 26. päivänä tuli ulkoministeri Molotovilta Suomelle nootti, jossa väitettiin Suomen puolelta ammutun tykistöllä rajanpinnan Mainilan kylään. Suomen vastaus noottiin oli, ettei Suomella edes ollut kantamaetäisyydellä tykistöä, kaikui kuitenkin kuuroille korville.

Neuvostoliitto purki yksipuolisesti maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja aamulla 30.11.1939 se hyökkäsi vahvoin voimin Karjalan kannaksella, mutta myös muualla pitkää itärajaamme. Neuvostojohto kuvitteli lyövänsä piskuisen Suomen muutamassa viikossa, mutta toisin kävi. Alkumenestyksen jälkeen, jolloin neuvostoarmeijaa vastassa oli vain rajanturvajoukkoja, hyökkääjä saikin huomata, ettei  Suomen valtaamisesta tullutkaan paraatimarssia Helsinkiin. He käyttivät myös koeteltua keinoa hajoittaa vastarinta sisältä päin perustamalla hyökkäyspäivänään lähinnä Neuvostoliittoon loikanneista kommunisteista kootun Terijoen hallituksen pääministerinään Otto Wille Kuusinen. Tarkoituksena oli, että suomalainen vasemmisto olisi liittynyt kannattamaan uutta hallitusta. Koko prosessi oli niin läpinäkyvä ja propagandistinen, etteivät siihen tainneet uskoa edes intomielisimmät kommunistitkaan.

Neuvostoliitto ilmoitti perustamansa hallituksen olevan Suomen Kansantasavallan hallitus, jonka kanssa Neuvostoliitto teki ystävyys- ja yhteistyösopimuksen ja katsoi, ettei maa ollut lainkaan sodassa Suomen kanssa. Sillä oli kuitenkin täysin päinvastainen vaikutus kuin mitä neuvostojohto oli tarkoittanut. Se vain lujitti Suomen kansan puolustustahtoa ja niinpä neuvostoarmeijan hyökkäykset saatiin pysäytetyiksi koko rintaman pituudelta suurelta osin jo joulukuun aikana. Suurimmat voitot saavutettiin Suomussalmella, Tolvajärvellä, Kuhmossa ja Sallassa. Kannaksella neuvostojoukkojen hyökkäykset oli torjuttu ns. Mannerheim-linjalla ja Laatokan pohjoispuolella Kollaalla ja Laatokan rannalla Kitelässä. Hyökkäysten tultua torjutuiksi lisäsi Neuvostolitti joukkojensa määrää 2-3 kertaisiksi ja aloitti uudet hyökkäykset helmikuussa 1940.

Suomi oli pyytänyt länneltä apua ja saanutkin puolittaisia lupauksia Ranskalta ja Englannilta, mutta Norja ja Ruotsi kieltäytyivät päästämästä apujoukkoja alueidensa läpi Suomeen ja muutenkin tilanne alkoi olla veitsenterällä Suomen taistellessa yksin suurvallan moninkertaista ylivoimaa vastaan. Sympatiaa   Suomi kylläkin sai runsain mitoin ja jonkin verran materiaaliapua ja vapaaehtoisia, mutta ei niillä olisi ollut mahdollista muuttaa sodan kulkua. Suomi taipui Neuvostoliiton tarjoamiin rauhanehtoihin ja taistelut päättyivät 13.3.1940 kestettyään kunniakkaat 105 päivää. Talvisodan päättäneessä rauhansopimukessa Suomi menetti paljon laajemmat maa-alueet kuin mitä se taistelussa oli joutunut perääntymään. Suomessa Moskovan rauhansopimuksesta puhuttiin välirauhana, joka piti sisällään siemenen mahdollisuudesta suursodan riehuessa kenties saada menetetyt alueet takaisin.

IV. Hitlerin vierailu Mannerheimin 75-vuotispäivillä

Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 ja käynnisti ns. Barbarossa-suunnitleman Neuvostoliiton lyömiseksi. Suomi oli jo välirauhan aikana tehnyt yhteis- työtä Saksan kanssa sallimalla saksalaisten sotilaiden kauttakuljetukset pohjois-Norjan ja Saksan välillä. Hitler julisti radiopuheessaan, että myös Suomi osallistuu hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Ennen Suomen hyökkäyksen aloittamista 25.6.1941 oli Neuvostoliitto jo pommittanut suomalaiskohteita ja siten helpottanut Suomen päätöstä aloittaa Jatkosodan nimellä tunnetun sodan Neuvostoliittoa vastaan ensisijaisena tarkoituksenaan palauttaa Talvisodassa menetetyt alueet Suomelle.

Elettiin jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeistä asemasotavaihetta Suomen rintamalla, kun Suomen sotapäällikkö marsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta. Adolf Hitler päätti tehdä onnittelukäynnin Mannerheimin luona. Hänen tulostaan tiesi vain hyvin suppea sisäpiiri ja hekin saivat tiedon Hitlerin suunnittelemasta vierailusta vain pari päivää aikaisemmin. Mannerheimin syntymäpäiviä oli suunniteltu vietettäväksi Imatralla Karjalan kannaksen sotatoimialueen takana eikä Hitlerin tulon takia suunnitelmia muutettu. Lähellä oli Immolan sotilaslentokenttä ja sinne Hitlerin kone laskeutui klo 11.20 kesäkuun 4. päivänä v. 1942.

Vastaanottomuodollisuuksien jälkeen Mannerheim ja Hitler siirtyivät esikuntineen Mannerheimin salonkivaunuun lounaalle. Sieltä on taltioitu ainutlaatuinen Hitlerin normaaliääninen yksinpuhelu, jossa hän selosti suomalaisille sotatilannetta ja tulevia näkymiä. Lounaan ja keskustelujen jälkeen Hitler poistui maasta klo 18 tietämissä. Hitler oli lahoittanut Mennrheimille tuolloin maailman kalleimman auton panssaroidun Mersedes-Bentz 770 jo joulukuussa 1941. Mannerheim teki kolmisen viikkoa myöhemmin pakollisen vastavierailun Saksaan kesäkuun 26.-27.päivinä. Hänen lahjansa Hitlerille oli arvoltaan  huomattavasti  vaatimattomampi, yksilöllisesti tehty huippu Suomi-konepistooli. Ehkäpä nuo lahjat kuvastavat juuri oikeassa suhteessa maiden ja niiden johtajien eroja. Jatkosota päättyi välirauhaan, joka lopetti sotatoimet 4.9.1944, mutta ainoastaan suomalaisten osalta, neuvostosotilaat jatkoivat sumalaisten asemien tulitusta vielä vuorokauden.

V. Valvontakomission aika Suomessa

Välirauhan ehtojen mukaan Suomen piti ottaa vastaan liittoutuneiden valvontakomissio valvomaan, että Suomi noudatti pikkutarkasti Moskovassa 19.9. 1944 solmitun välirauhan ehtoja. Valvontakomissio muodostui neuvostoliittolaisista ja brittiläisistä jäsenistä. Käytännössä kuitenkin Neuvostoliitto saneli valvonta- komission toiminnan suunnan. Komission puheenjohtajana toimi neuvostoliittolainen kenraalieversti Andrei Zdanov varsin itsevaltaisesti. Briteillä ei juurikaan ollut sanomista hänen linjauksiinsa. Asetelmaa kuvaa hyvin jäsenmäärien suhteet, kun neuvostoliiton edustajia valvontakomissiossa oli kaikkiaan 160 niin brittejä oli vain 15.  Valvontakomissio otti päämajakseen hotelli Tornin Helsingissä ja lisäksi sillä oli alueellisia toimijoita 15 muullakin paikkakunnalla.

Ensitöikseen valvontakomission toimesta vaadittiin lakkautettaviksi fasistisluonteisiksi määritellyt järjestöt kuten Isänmaallinen kansanliike IKL , Akateeminen Karjalaseura, suojeluskunnat ja Lotta Svärd-järjestö. Seuraavana syyniin joutuivat asekätkijät, joita tuomittiin vankeuteen 1488 henkeä. Kaikkein vaikeinta oli suomalaisille niellä vaatimus sotasyyllisten rankaisemisesta varsinkin, kun se edellytti taanehtivasti voimaan tulevan lain säätämistä. Valvontakomission (Neuvostoliiton) painostuksesta laki säädettiin ja syylisyyttä käsittellyt erityistuomioistuin perustettiin. Tuomioistuin kokoontui 15.11.1945 – 21.2.1946 kaikkiaan 23 kertaa ja julkisti tuomionsa, jonka mukaan sota-ajan presidentti Risto Ryti tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen ja seitsemän muuta syytettyä 2-6 vuotta kestäviin vankeustuomioihin.

Toisen maailansodan lopullisesti päättäneen Pariisin rauhansopimuksen tultua ratifioiduksi Neuvostoliitossa 29.8.1947 poistui myös valvontakomissio Suomesta syyskuussa. Senkin jälkeen oli Suomella vielä edessä tiukat neuvottelut Neuvostoliiton vaatimasta yya-sopimiksesta (ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus). Sopimus allekirjoitettiin Moskovassa 6.4.1948. Sen jälkeen sodan jälkiseurauksena oli enään raskaiden sotakorvausten suorittaminen loppuun. Neuvostoliitolle maksettujen sotakorvausten arvo nykyrahassa on noin 4,5 miljardia euroa. Viimeinen sotakorvausjuna läksi Vainikkalan asemalta 18.9.1952 Neuvostoliittoon.

 

 

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukava historian kertaus, kerrassaan. Historia on yleisesti sanottuna sotien historiaa ja tekstistä ilmenee, miksi. Odotan jatko-osia.

  • Anssi Rajasärkkä

    Kiitos kannustavasta kommentista. Blogini lähtökohtana oli herrojen Trump ja Putin tapaaminen Suomessa. Päätin kuitenkin aloittaa Suomen esiintymisestä edes jossain määrin merkittävässä roolissa maailman näyttämöllä kauempaa historiasta ja päättää aiheen mahdollisessa kolmannessa osassa herrojen tapaamiseen.

Jätä kommentti

*