Suomi kansainvalisen politiikan polttopisteessä V: Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan.

Etyk-kokouksen alle-kirjoitustilaisuus Finlandiatalossa v . 1975

Neuvostoliittolaiseksi poliitikoksi suhteellisen vapaamielinen vaikkakin impulsiivinen Nikita Hrustsov oli syrjäytetty neuvostojohdosta lokakuussa 1964 ja tilalle nousi vanhoillisempi Leonid Breznev. 60-luvun mittaan suurvaltojen välit huononivat sitä mukaa kuin asevarustelu vain lisääntyi. Sitä ei voi varmuudella arvioida mikä vaikutus vallan vaihdolla Neuvostoliitossa tuohon kehitykseen oli. Olisiko Hrustsevin ollessa vallassa Tsekkoslovakian miehitys toteutunut yhtä brutaalilla tavalla kuin se toteutui Breznevin olleessa vallan kahvassa – vaikea sanoa. Kuitenkin kansainvälisen tilanteen kiristyminen oli tosiasia ja siitä sai osansa myös Suomi.  Samaan aikaan saatiin kuitenkin aikaan ydinaseiden leviämistä estämään tarkoitettu ydinsulkusopimus kesällä -68, mutta sen ulkopuolelle jättäytyivät mm. Kiina ja Ranska sekä muutamat ydinasevalloiksi pyrkivät maat, joten sopimus jäi vaikutukseltaan varsin vajavaiseksi.

Tsekkoslovakian kriisin aiheuttaman poliittisen säätilan viilenemisestä huolimatta saatiin liikkeelle uusi neuvottelukierros strategisten ydinaseiden rajoittamisesta ja voimassa olevan kauhun tasapainon lieventämisestä. Salt-neuvottelujen nimellä kulkeneet keskustelut alkoivat Helsingissä 17.11.1969. Avaustilaisuudessa pidetyissä puheissa Yhdysvaltojen edustaja kutsui Suomea puolueettomaksi maaksi ja Neuvostoliiton edustaja kiitti Suomea aktiivisesta     ja rauhantahtoisesta ulkopolitiikasta välttäen kuitenkin käyttämästä puolueettomuus-ilmausta. Ensimmäinen neuvottelukierros päättyi Helsingissä 22.12.69 jatkuen sen jälkeen vuoronperää Wienissä ja Helsingissä 2 ½ vuoden ajan. Viimeinen Salt I-sopimuksen neuvotteluvaihe päättyi vain muutamia päiviä ennen Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin Neuvostoliiton matkaa Helsingisssä toukokuussa 1972. Siten Salt I- sopimus voitiin allekirjoitaa Nixonin vierailun aikana Moskovassa 26.5.1972.

Suomi oli hoitanut Salt-neuvottelujen järjestelyt erittäin hyvin ja sai siitä lisää meriittiä ja aimoannoksen lisää itsevarmuutta ajaessaan jo 1969 tekemäänsä aloitetta järjestää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous Helsingissä. Ensimmäisen ehdotuksen kyseisen tyyppisen kokouksen pitämisestä oli esittänyt huhtikuussa 1968 Neuvostoliitto. Suomen esitys vastaavanlaisesta kokouksesta tehtiin paria kuukautta myöhemmin kuitenkin siten muutettuna, että kokoukseen kutsutaan mukaan molemmat Saksat sekä Yhdysvallat ja Kanada.

Aluksi lännessä suhdaututtiin Suomen esitykseen välinpitämättömästi varsinkin, kun Neuvostoliitto tarttui siihen myötämielisesti. Kuitenkin mm. Salt-sopimuksen syntyminen oli liennyttänyt mielipiteitä siinä määrin, että Suomi sattoi esittää 9.11.1972 kutsun 35:n maan ulkoministerille saapua Helsinkiin Etyk-neuvottelujen käynnistämiskokoukseen. Avauskokous pidettin 3.-7.7.1973 Helsingissä ulkoministeritasolla ja prosessia jatkettiin seuraavat kaksi vuotta Genevessä, jolloin valmisteltiin Etykin loppuasiakirjan teksti. Se oli määrä allekirjoittaa maiden päämies- tasolla Helsingissä Etykin päätöskokouksessa.

Suomi oli avautunut kansainvälisissä asioissa jo 50-luvun puolivälistä alkaen, jolloin Suomesta tuli YK:n jäsen ja Pohjoismaiden neuvoston jäsen. Suomen osallistuminen YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin alkoi Suetzin kriisistä v. 1956 ja kokoonsa nähden Suomesta muodostuikin vuosien mittaan suorastaan rauhanturvaamisen suurvalta. V. 1961 Suomi liittyi EFTA:n ulkojäseneksi FINEFTA-sopimuksella ja vihdoin Suomi solmi vapaakauppasopimuksen myös EEC:n kanssa v.1973.

Kotimaan politiikassa seurasi  kuitenkin samaan aikaan lisääntynyt epävarmuuden tila, kun ensin vuoden 1966 eduskuntavaaleissa koettiin täydellinen voimasuhteiden keikaus. Silloin saatiin Suomeen kolmannen kerran maan historiassa vasemmistoenemmistöinen eduskunta numeroin 103 – 97. Siitä seurasi alkuhämmennyksen jälkeen demarijohtoinen Paasion I hallituksen muodostaminen. Siinä mukana olivat sosialidemokraatit, TPSL, SKDL ja keskustapuolue, joksi maalaisliitto oli nimensä muuttanut. Varsinkin vasemmiston keskuudessa odotukset uuden hallituksen suhteen olivat korkealla, mutta pettymykseksi tulokset jäivät laihoiksi. Niinpä koiran leuat alkoivat kutsua pääminsteri Rafael Paasiota mannertenväliseksi nahjukseksi. Hallitus pysyi vallassa vajaat kaksi vuotta ja seuraavana yritysvuorossa oli Mauno Koivisto ja hänen ensimmäinen hallituksensa, joka pysyi hallitusvastuussa reilut kaksi vuotta.

Vuoden 1970 eduskuntavaalit olivatkin sitten varsinaiset protestivaalit, jossa maaseudun puolue (SMP) lisäsi paikkalukuaan huimasti nousten 1 edustajan puolueesta 18 edustajan puolueeksi. Samoin kokoomus lisäsi paikkalukuaan 11 edustajalla nousten toiseksi suurimmaksi puolueeksi 37 edustajallaan. Vaikka sosialidemokraatit menettivätkin 3 paikkaa säilyi se ylivoimaisesti suurimpana puolueena 52 kansanedustajalla. Suurin häviäjä oli keskustapuolue, jonka paikkaluku romahti 11 edustajalla ja päätyen 36 kansanedustajaan. Vasemmistodemarien TPSL putosi kokonaan eduskunnasta ja myös SKDL menetti 5 paikkaa päätyen sekin 36:een kansanedustajaan siten vasemmiston kokonaistappio nousi peräti 15 edustajapaikkaan.

Noin suuri tuuletus eduskunnan kokonpanossa merkitsi automaattisesti vaikeuksia hallituksen muodostamisessa ja niinpä jouduttiinkin aluksi turvautumaan Teuvo Auran virkamieshallitukseen, jonka ikä jäi vain 2 kuukauden mittaiseksi. Seurannut Ahti Karjalaisen II poliittinen hallitus säilyi vallassa reilut 15 kk, mutta ajautui siinä määrin erimielisyyksiin, että Kekkonen puuttui peliin, hajoitti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit pidettäväksi tammikuussa 1973. Vaalien ylimenoajaksi nimitettiin taas Teuvo Auran vapaapalokunnaksi nimitelty virkamieshallitus, joka toimi siihen saakka kunnes vaalien jälkeinen uusi hallitus saatiin muodostetuksi.

Ylimääräiset eduskuntavaalit eivät sinänsä tuoneet kovin suuria muutoksia poliittisiin voimasuhteisiin, demarit lisäsivät paikkalukuaan 3 kansanedustajalla ja kokoomus vastaavasti menetti saman verran. Onnistuneella vaaliliittotaktiikalla SMP pystyi säilyttämänn edustajiensa määrän ennallaan vaikka heidät oli koettu eduskunnassa häirikköinä. Vaalien jälkeen ei saatu heti muodostettua poliittista enemmistöhallitusta vaan joudutiin tyytymään Paasion II hallitukseen, joka oli demarien vähemmistöhallitus ja toiminnassa vain reilut puoli vuotta. Monipuoluehallitus saatiin kokoon 4.9.1972 ja sen pääministeriksi nimitettiin demareiden Kalevi Sorsa. Siitä tulikin sotien jälkeisen ajan siihen asti pitkäikäisin hallitus, joka joutui eroamaan sisäisten riitojensa seurauksena 13.6.1975.

Hallituskriisi sattui pahimmilleen juuri ETYK-kokouksen kynnyksellä ja tilanne oli sisäpoliittisesti sen verran paha, että Kekkonen vihelsi jälleen pelin poikki, hajoitti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit syyskuulle 1975. Siten maassa oli tällä kertaa Liinamaan johtama virkamieshallitus, kun valtiojohtajat kokoontuivat ETYKin päätösistuntoon Helsinkiin 30.7. – 1.8.1975. Siitä sai Kekkonen aiheen toteamukseensa “Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan.”, kun kauhisteltiin hallituskriisiä ja eduskunnan hajoittamista kesken valmistautumista näyttävään esilläoloon kansainvälisessä suurpolitiikassa.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, järjestelyt toimivat ja Kekkonen oli uransa huipulla toimiessaan ETYKin päätöskokouksessa, kun Finlandia talossa 35 maan johtajat allekirjoittivat Euroopan turvallisuus- ja yhtiestyö-asiakirjan, jonka koreiksi nimetyt osiot käsittelivät seuraavia aihealueita: 1. kori sisältää kymmenen periaatetta, joita asiakirjan allekirjoittaneet maat lupaavat kunnioittaa. Näitä ovat valtioiden välinen tasa-arvoisuus, voimakeinojen käytöstä pidättäytyminen, rajojen loukkaamattomuus, alueellinen koskemattomuus ja sotilaallisesta miehityksestä pidättäytyminen, rauhanomaisten keinojen käyttäminen kiistakysymyksissä, toisen valtion sisäisiin tai ulkoisiin asioihin puuttumattomuus, ihmisoikeuksien ja perusvapuksien kunnioittaminen, kansojen tasa-arvoisuuden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, keskinäisen yhteistyön kehittäminen sekä kansainvälisen oikeuden velvotteiden täyttäminen.

Toisessa korissa korostetaan keskinäisen yhteistyön kehittämistä. Kolmas kori korostaa kansalaisten vapaampaa liikkumista ja yhteyksien helpottamista kuten yhteistyö ja informaation vaihto tiedonvälityksen alalla. Neljännessä korissa osanottajat korostavat, että Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön kannalta konferenssi on ollut hyvin merkkittävä ja allekirjoittaneet lupautuvat ponnistelemaan kaikin voimin asiakirjan tavoitteiden täyttämiseksi. Päätösten toimeenpanoa ja yhteistyön edelleenkehittelyä tullaan tarkastelemaan vuonna 1977 Jugoslaviassa  järjestettävässä ensimmäisessä seurantakokouksessa.

Suomi oli vahvasti esillä myös urheilussa, kun Helsingissä järjestettiin yleisurheilun Euroopan mestaruuskisat 10.-15.8.1971. Kisoissa Juha Väätäinen voitti sekä 10.000 m:n että 5.000 m:n Euroopan mestaruudet. Samanlainen suomalaisen voittoputki koettiin myös seuraavana vuonna Münchenin olympialaisissa Lasse Virenin voittaessa myös molemmat pitkät juoksumatkat vaikka kaatui 10.000 m:n juoksusa ennen puolta matkaa. Vain puoli tuntia Virenin 5.000 m:n voiton jälkeen voitti puolestaan Pekka Vasala näyttävällä loppukirillään 1.500 m:n olympiakultaa. Virenin uudistettua temppunsa vielä neljän vuoden päästä Montrealin olympialaisissa voidaan sanoa, että hän oli palauttanut suomalaisen kestävyysjuoksun jälleen maailman huipulle. Yksi kansainvälinen voitto on syytä nostaa tässä yhteydessä vielä esille. 19.7.1975 valittiin nimittäin suomalainen kaunotar Anne Pohtamo toisena suomalaisnaisena Armi Kuuselan jälkeen miss Universumiksi.

Noilta ajoilta ihmiskunnan fantastisin saavutus oli avaruuskilvan silloinen suurin saavutus eli Yhdysvaltojen toteuttamat kuulennot, joille lähtösysäyksen oli antanut presidentti John Kennedy puheessaan kongressin yhteisistunnossa 25.5.1961: “Minä uskon , että tämän kansakunnan tulee ottaa tavoitteekseen ihmisen lähettäminen kuuhun ja hänen saamisensa takaisin maan pinnalle turvallisesti ennen tämän vuosikymmenen loppua.” Kysymykseen miksi pitäisi uhrata valtavasti rahaa käyntiin kuussa vastasi Kennedy: “Koska se on siellä.” Tuolla puheella käynnisti Yhdysvallat kunnianhimoisen Apollo-ohjelman, joka johti Kennedyn asettamaan tavoitteeseen Apollo 11 lennolla 16. – 24.7.1969. Onnistunut laskeutuminen kuun Rauhallisuuden merelle nimiselle tasangolle tapahtui 20.7. ja kuualuksesta laskeutui ensin kuun pinnalle lennon komentaja Neil Armstrong 21.7. klo 2.56 (UTC) eli 4.56 Suomen aikaa. Astuessaan kuun kamaralle lausui Armstrong kuuluisat sanat: “Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.”

Koko maailma saattoi jännittää ensimmäisen kuumatkan onnistumuista suorassa TV-lähetyksessä, jota ainakin Suomessa asiantuntija raati kommentoi vartavasten rakennetussa kuustudiossa. Paikan päältä Houstonista tapahtumia selosti Pasi Rutanen.  Pakkohan sitä oli seurata TV:stä läpi yö ja odottaa jännittyneenä milloin historiallinen kuun pinnalle astuminen tapahtui. Seuraavat jännityksen aiheet olivat pääseekö kuumoduuli pois kuun pinnalta ja miten onnistuu maahan paluu. Kaikki meni hyvin ja kuumatkalaiset laskeutuivat Tyyneen valtamereen 24.7.1969 klo 16.50.35 (UTC). Astronautit Neil Armstrong, Edwin Aldrin ja kuun kirtoradalla pysyneen komentoaluksen pilotti Michael Collins saivat luonnollisesti sankarin vastaanoton.

Seuraava kuulento toteutettiin jo saman vuoden puolella, kun Apollo 12 lähetettiin matkaan 14.11.1969 mukanaan niin ikään kolme astronauttia. Muutenkin lento toteutettiin saman kaavan mukaan kuin edeltäjänsäkin lennon kesto oli 10 päivää, 4 tuntia ja 36 minuuttia päättyen Tyneenmereen  29.11.1969 yhtä onnistuneesti kuin edeltäjänsäkin. Niinpä kuumatkoja alettiin pitää jo arkirutiinina, mutta seuraava Apollo 13:n 11.4.1970 alkanut lento olikin sitten jo melkoisen selviytymistaistelun tulos. Menomatkalla tapahtui vakava happisäiliön räjähdys, joka muutti lennon luonteen kokonaan. Reilun 300.000 km:n päässä maasta tuli lennonjohtoon miehistön ilmoitus: “Houston we’ve had a problem”.                                                                                                                                                                                                                                                                                     Takaisin oli mahdotonta kääntyä eikä kuuhun laskeutumista voinut enään ajatellakkaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi käyttää kuuta linkona, jolloin alus kiertää kuun taitse ja käyttää kuun vetovoimaa heittämään aluksen paluumatkalle kohden maata. Miehistö Lovell, Swigert ja Haise ahtautui paluumatkalla kahdelle astronautille tarkoitettuun kuuhun laskeutumisalukseen, josta nyt tuli pelastautumisalus. Sähkön kulutus täytyi vähentää minimiin ja hapen riittävyyteen keksiä luova ratkaisu. 5 päivää, 22 tuntia ja 54 minuuttia kestäneen jännitysnäytelmän jälkeen astronautit laskeutuivat kaikkensa antaneina, mutta hengissä onnistuneesti Tyyneen valtamereen.

Apollo 13:n kohtalo takasi vielä seuraavalle Apollo 14 lennolle jälleen kiinnostuneita seuraajia. Lento tapahtui 31.1. – 9.2.1971 eikä 9 päivää ja 2 minuuttia kestäneellä lennolla esiintynyt mitään ylipääsemättömiä ongelmia. Niinpä mielenkiinto kuulentoja kohtaan alkoi jälleen vähentyä. Apollo 15 lennolla oli ensi kertaa mukana kuuauto LunaRover, joka lisäsi astronauttien liikkuvuutta kuussa. Lento toteutettiin ajalla 26.7. – 7.8.1971 kestäen siten 12 päivää,  7 tuntia ja   12 minuuttia. Kuussa oloaikana kuuautolla ajettiin yhteensä 27,8 km. Seuraava lento Apollo 16 toteutui vasta seuraavana keväänä ajalla 16.4. – 27.4.1972 kestäen 11 päivää, 1 tunnin ja 51 minuuttia. Kuuauto oli mukana tälläkin lennolla ja sillä ajettiin kuussa  yhteensä 26,55 km. Viimeisimmäksi jäänyt kuulento Apollo 17 tapahtui 7.12. – 19.12.1972 eli lennon kesto oli 12 päivää, 13 tuntia ja52 minuuttia. Kuuautolla ajettu matka oli tällä lennolla pisin eli yhteensä 35,9 km. Samalla lennolla oli ensimmäisen ja ainoan kerran mukana oikea tiedemies geologi Harrison Schmitt, joten matkan tieteelliset saavutuksetkin olivat kaikkiin edellisiin lentoihin verrattuna suuremmat.

Apollo ohjelmassa kuussa kävi kaikkiaan 12 astronauttia eikä sen jälkeen kuussa ole enään vierailtu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*