Suomi taas valokeilassa

Lähes koko 80-luvun käytiin maailmalla kahta pitkäaikaista sotaa, jotka ovat vaikuttaneet jälkimaininkeinaan nykypäiviin saakka. Niitä taustoittaakseni on palattava pitkälle 70-luvun alkuun saakka. Lähi-idässä oli jo vuosikymmeniä aiheuttanut valtioiden kesken eripuraa paitsi Israelin ja Palestiinan keskinäinen vihanpito myös muslimien keskinäinen riita sunni- ja shiiamuslimien kesken. Maataan voimakkaasti länsimaistamaan pyrkinyt shiia-muslimimaan Iranin päämies shaahin Muhammad Reza Pahlavi järjesti näyttävät juhlallisuudet Persian 2500 vuotisen historian kunniaksi 12. – 16.10.1971 autiomaassa muinaisen Persepoliin kaupungin lähellä. Sinne pystytettyyn mahtipontisen näyttämön äärelle hän kutsui 200 miljoonaa US dollaria maksaneisiin kemuihin kaikkia maailman johtajia majoittumaan ylellisiin telttoihin ja seuraamaan juhlallisuuksia. Juhlallisuuksiin osallistui 60:n maan johtajaa tai heidän edustajaansa joukossa oli myös Suomen presidentti Urho Kekkonen.

Shaahi oli tuolloin valtansa kukkuloilla vaikka samaan aikaan kiihkouskonnolliset tahot vastustivatkin ankarasti hänen uudistus  politiikkaansa. Hänen kiihkein vastustajansa oli uskonoppinut Khomeini, joka oli ollut maanpaossa ensin 14 vuotta Najafin kaupungissa Irakissa ja sitten Ranskassa. Pakolaisuudestaan huolimatta Khomeini nousi shiiojen islamilaisen vallankumouksen johtohahmoksi ja Shaahin kukistumisen jälkeen Iranin kiistattomaksi johtajaksi v. 1979. Vallankumouksen huumassa opiskelijanuoret valtasivat USA:n  suurlähetystön ja ottivat sen koko henkilökunnan panttivangiseen. Yhdysvaltojen erikoisjoukot yrittivät vapauttaa yllätyshyökkäyksellä panttivangit epäonnostuen surkeasti.

Irakin johtaja Saddam Hussein katsoi tilaisuutensa tulleen ja hyökkäsi v. 1980 vallankumouksensa jälkeen sekavassa tilassa olleen naapurimaansa kimppuun kuvitellen voittavansa Irakin ikiaikaisen vastustajan mennen tullen. Vaikka mm. Yhdysvalloilta tuli hyökkäykselle vahva tuki niin poliittisena kuin suoranaisena asevarustelunakin, osoittautui Iran Saddamille liinan suureksi palaksi haukattavaksi. Sotaa käytiin 8 vuotta  ilman, että kumpikaan osapuoli olisi saavuttanut ratkaisevaa voittoa. Sodassa ei juuri kunnoitettu mitään sodan sääntöjä vaan esim. Irak käytti surutta kemiallisia aseita ja Iran tuhansittain lapsisotilaita. Lopulta Irak oli sotavuosien aikana vahvistunut ja Iran kauppasaartojen vuoksi heikentynyt niin, että Ajatollah Khomeinin oli suostuttava vastentahtoisesti aselepoon v. 1988 elokuussa.

Toinen sitkeä sotapesäke oli Afganistan, jonne Neuvostoliitto hyökkäsi vuoden 1979 joulukuun lopulla sikäläisten kommunistien muodollisesta pyynnöstä. Maan valtaus sinänsä onnistui isompien asutuskeskusten osalta kohtuullisen nopeasti, mutta koko vuoristoisen maan haltuunotto ei ollutkaan yhtä yksinkertainen sotatoimi. Alkoi lähes kymmenvuotinen sissisota, jolla paikalliset islamistisissit jatkuvasti kuluttivat Neuvostoliiton sotavoimia. Helmikuussa 1989 viimeisetkin neuvostosotilaat poistuivat Afganistanista, jossa kuitenkin sisällisota jatkui kommunistihallinnon ja sissien välillä aina vuoteen 1992, jolloin sissit valtasivat maan pääkaupungin Kabulin. Neuvostoliiton poistuttua Afganistanista teki joulun alla 1989 Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi Suomenkin kannalta mielenkiintoisen päätöksen, kun se tuomitsi Molotov-Ribbentrop sopimuksen lisäpöytäkirjoineen samalla kun se tuomitsi neuvostojoukkojen lähettämisen Afganistaniin.

Afganistanin sodan seurauksena boikotoi peräti 47 maata Moskovan vuoden 1980 olympialaisia. Itselleni on jäänyt Moskovan kisoista erityisesti mieleen olympialaisten kaikkien aikojen söpöin maskotti Mishka-karhu. Kisojen päättäjäisissä katsomoon loihdittu Mishka kyynelehti ikävissään joutuessaan jättämään hyvästit kisoihin osallistujille ja turisteille. Seuraavat kisat järjestettiin v. 1984 Los Angelesissa ja niitä boikotoi puolestaan 14 itä- blogin maata. Nuo ajat olivat ilmeisesti kylmän sodan kylmimmät ja sen jälkeen liennytys alkoi pikkuhiljaa purra idän ja lännen välillä.

Noiden olympialaisten välissä järjestettiin Suomessa ja Helsingissä v. 1983 kaikkien aikojen ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat. Kisojen myöntäminen Suomelle oli melkoinen tunnustuksen osoitus Suomen maineelle kisajärjestäjänä, kun vastaehdokkaana ollut vahvan yleisurheilumaan Saksan Stutgart hävisi Helsingille. Osallistujamaita oli ennätykselliset 153 eikä boikotteja esiintynyt. Kisat olivat kaikin puolin onnistuneet niin taloudellisesti kuin tulostasollisestikin. Suomi sai kaikkiaan kolme mitallia yhden kutakin väriä: kultaa sai Tiina Lillak naisten keihäässä, hopeaa Arto Bryggare 110 m:n aidoissa ja pronssia Martti Vainio 5.000 metrillä.

Vuonna 1985 alkoi taas tapahtua myös kansainvälisen politiikan saralla Suomessakin. Silloin vietettiin ETYK:n 10-vuotisjuhlallisuuksia Helsingissä ulkoministeritasolla. 25.5.- 29.5.1988 vieraili Helsingissä Yhdysvaltain 40. presidentti Roland Reagan matkallaan Moskovaan. Hän majoittui valtion vierastaloon Kalastajatorpalla ja tasasi jet lag-väsymystään ennen Moskovaa ja Gorbatsovin kohtaamista. Virallinen vastaanottoseremonia järjestettiin presidentinlinnan pihalla. Ihmettelin turvatoimien valtavuutta, kun aseellisia joukkoja oli näkyvissä mm. Enso-Gutzeitin pääkonttorin ja hotelli Palacen katoilla. Kadut oli suljettu laajalta alueelta Presidentin linnan ympärisöstä mm. ajamalla linja-aitoja ajoväylien tukkeeksi.

Ilmeisesti tuollainen oli maailmalla yleinen käytäntö vaikka se suomalaisista tuntuikin kohtuuttomalta ylilyönniltä. Toisaalta sen ymmärsi Reaganin kohdalla, olihan hän joutunut pian virkaanastumisensa jälkeen murhayrityksen kohteeksi kotimaassaan. Seuraavana päivänä näytettiin televisiossa leppoisaa kuvaa, jossa Reagan oli aamulenkillä Laajalahden rantamaisemissa, jossa kohtasi koiraa ulkoiluttaneen nuorehkon tytön. Hän keskusteli jonkin aikaa tytön kanssa ja silitteli koiraa aivan kuin kuka tahansa vastaantulija. Turvamiehiä ei kuvassa näkynyt lainkaan mikä viittasi vahvasti etukäteen suunnitellusta kohtaamisesta. No mikäpäs siinä, antoihan se joka tapauksessa kuvan turvallisesta Suomesta maailmalle.

Roland Reagan oli käymässä Länsi-Saksassa Berliinin 750-vuotisjuhlallisuuksissa, jolloin hän piti Brandenburgin portilla Gorbatshovin haastaneen kuuluisan puheensa: ”Pääsihteeri Gorbatshov, jos etsitte rauhaa, jos etsitte vaurautta Neuvostoliitolle ja Itä-Euroopalle, jos etsitte vapautta: Tulkaa tälle portille! Herra Gorbatshov avatkaa tämä portti! Herra Gorbatshov purkakaa tämä muuri!” Muuri murtui reilut kaksi vuotta myöhemmin, kun kymmenettuhannet ihmiset rynnivät muurin porttien läpi Länsi-Saksan puolelle. Virallisesti Brandenburgin portti avattiin 22.12.1989. Helsingin jälkeen Moskovan tapaamisessaan 29.5. – 1.6.1988 olivat Gorbatsov ja Reagan allekirjoittaneet INF-sopimuksen, jolla ensimmäisen kerran poistettiin asejärjestelmät kummaltakin puolelta kokonaan. Kyseessä oli sopimus  keskimatkan ohjusten tuhoamisesta Euroopasta. Aikaisemmat sopimukset olivat lähinnä rajoittaneet ohjusten määrät tietylle tasolle.