Synkkä yksinpuhelu

Monelta on varmaan jäänyt huomiotta ihmiskunnan kannalta kenties viime vuosien tärkein uutinen, joka ei tosin suuria otsikoita ole saanut. Jo usean vuoden ajan on elokuussa vuosi vuodelta aina vain aikaisemmin maapallon tilaan liittyvä uutinen, jonka mukaan maapallon laskennallinen kantokyky on nyky kulutuksella täyttynyt. Tuon merkkipäivän jälkeen ihmiskunta on riistänyt tulevilta sukupolvilta niiden elinmahdollisuuksia maapallolla.

Jo nyt meillä pitäisi olla käytettävissämme toinen vähintäinkin marsin kokoinen maapallo – vaan kun ei ole. Tällä pallolla meidän tulee tulla toimeen seuraavat vuosisadat ellei ihmiskunta sitä ennen onnistu jo tuhoamaan itseään. Ehkäpä me pystyisimme kenties muutaman sadan vuoden kuluessa muokkaamaan marsin ilmakehän ihmiselle soveltuvaksi sen verran hyvin olemme pystyneet muuttamaan maapallon ilmastoa tosin omaksi vahingoksemme. Ei muuta kuin tuottamaan kasvihuonekaasuja marsin ohueen ilmakehään, kyllä se siitä lämpenee niin, että kasvit voivat siellä menestyä ja yhteyttämisen kautta muuttaa ilmakehän koostumuksen ihmisille sopivaksi. Kenties tuossa maantamisoperaatiossa muutama sata vuotta kuluu, mutta mahdollista se varmaankin olisi. Ainoa ongelma saattaa kuitenkin olla, kestääkö maapallon sietokyky ihmiskunnan nykymenoa siihen saakka, että muuttoaalto marsiin tulisi mahdolliseksi.

Jotkut viisaat ovat laskeneet, että jos koko ihmiskunta saavuttaisi keskimäärin nykyisen länsimaisen elintason tarvittaisiin jo neljä maapalloa korvaamaan siitä aiheutuvan kuormituksen maapallon kestokyvylle. Aurinkokunnasta ei lisäkapasiteettia uusien maapallojen muodossa löydy vaikka kuin oppisimme muuttamaan vieraiden taivaankappapeiden olosuhteita itsellemme otollisiksi. Tällä nykyisellä jatkuvan kasvun politiikalla ihmiskunta todennäköisemmin tuhoaa itsensä ennen kuin löytää avaruudesta asuttavaksi kelpaavia planeettoja ja vaikka löytäisikin niin etäisyydet ovat aurinkokunnan ulkopuolelle mentäessä niin huimaavia, ettei niitä vielä nyt näköpiirissä olevalla tekniikalla voida koskaan saavuttaa.

Maapallo kyllä kostaa riistäjilleen, kun ilmastonmuutos aavikoittaa laajoja alueita ja tuottaa enenevässä määrin ilmastollisia ääri-ilmiöitä, jotka tuhoavat sadot ja elämisen mahdollisuudet suurilta alueilta. Meneekö siihen kymmeniä vai satoja vuosia, siihen ei helppoa vastausta ole, mutta suunta on jo selvästi näkyvissä. Nykyiset ideologiset ja uskonsodat muuttuvat taisteluiksi vähenevistä vesi- ja ravintovarannoista. Samoin nykyiset pakolaisvirrat ovat vasta alkusoittoa niille         kansainvaelluksille, joita on tulevaisuudessa odotettavissa.

Toivottavasti olen synkissä ajatuksissni väärässä, mutta pelkään kuitenkin pahoin, että ennustukseni synkenevästä tulevaisuudesta osoittautuu oikeaksi.

Anssi

 

 

 

Jätä kommentti

*