Taivaallista menoa

Ursan kuva-aineistosta tallennettu harrastajan ottama kuva Perseidin lennosta.

Istuin sunnuntaina 9.8. iltamyöhällä pihakeinussa katselemassa kuinka selkeä taivas pikkuhiljaa tummui ja tähdet alkoivat tulla esiin. Lännessä loisti vaalealta taivaalta jo varhain Karhunvartijan kirkkain tähti Arcturus samoin pohjoisessa Ajomiehen tähdistön Capella. Etelän suunnalla loistivat kesäkolmion tähdet Lyyran Vega, Joutsenen Deneb ja Kotkan Altair. Hyvin matalalla etelässä loistivat vierekkäin Aurinkokunnan kaksi suurinta planeettaa Jupiter ja Saturnus. Oli mielenkiintoista seurata kuinka tähtiä alkoi ilmestyä yhä enennevässä määrin hämärtyvälle taivaalle.

Otava tuli pikkuhiljaa esiin luoteen suunnalla ja Kassiopeijan W lähes suoraan pään päällä vielä melko himmeästi nähtävissä. Vaikka tähdet eivät olleetkaan pääasiallisin syy leppeässä elokuun illassa taivaan tähystelyyn, oli tähtien esiin putkahtelu mielenkiintoista seurattavaa. Varsinainen syy tähystelyyni oli kuitenkin Perseidien tähdenlentoparven harvakseltaan näkyvien tähdenlentojen havainnointi.

Ehkä parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen minua onnisti, kun hieman ennen puolta yötä näin itäisellä taivaala komean ja yllättävän kirkkaan tähdenlennon. Vain pari sekuntia kestänyt välähdys oli kuitenkin tähtitaivaan kirkkain valoilmiö jopa Venustakin kirkaampi ja sitä todellakin kannatti odottaa. Näkymän huipensi samaan aikaan näkynyt kansainvälisen avaruusaseman ylilento samalla suunnalla. Seuraavaksi jännitän keskiviikko-iltaa ja seuraavaa yötä, koska silloin on tähden lentojen esiintymisen maksimi ajankohta.

Oli oikeastaan kohtalon ivaa, että juuri tuo ilta ja yö olivat koko Suomessa pilvisiä ja niin jäi tähden lentojen maksimivaihe taas kerran näkemättä. Heti seuraavana iltana kuitenkin oli kirkasta ja sää mitä otollisin Perseidien havainnointiin. Tunnin pihakeinussa istuskelu tuotti vain yhden valjuksi jääneen välähdyksen, joten se oli siinä. Taivaallisen menonkin seuraaminen on ulkoilmalaji.

Iltayö osoitti, että paljain silminkin voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja hyvissä ollosuhteissa. Olen vuosien mittaan havainnoinut taivasta myös 25-kertaa suurentavalla maakaukoputkellani ja päässyt ainakin omasta mielestäni ihan hyviin tuloksiin saamalla näkökenttääni mm. kaikki aurinkokunnan planeetat. Mielenkiintoista oli seurata Jupiterin neljän jo Galileon vuonna 1610 havaitsemien kuiden liikkumista emoplaneettansa ympärillä. Myös Saturnuksen renkaat ja sen suurin kuu Titan tuli bingatuksi. Näyttäviä olivat myöskin useat hienot komeetat aina Halleyn komeetasta alkaen.

Syvän taivaan kohteista olen havainnut oman kotigalaksimme lisäksi Andromedan ja Kolmion galaksit sekä etelän matkoilla havannoidut Linnunradan pienet epäsäännölliset seuralaisgalaksit Magellanin pilvet. Myös useita tähtijoukkoja ja sumuja olen saanut bongattua, joten taivaan tarkkailu on mielenkiintoinen harrastus maallikollekin.

Kuun pinnanmuotojen havainnointi on ollut myös mielenkiintoista, kun ne näkyvät kuun vaiheiden mukana erilaisisa valaistuksissa. Ehkä mielenkiintoisin taivaskokemus tuli kuitenkin etelänmatkalla Turkin aurinkorannikolle täydellisen auringonpimennyksen aikaan. Se näkyi hotellin kattoterassilta parhaaseen katseluaikaan alusta loppuun.

Taivastapahtumien seurailu alkoi tämän kesän osalta kuitenkin jo 30.5. jolloin Floridasta nousi lennolle yksityisen SpaceX:n Falcon kantoraketti vieden Crew Dragon aluksella kaksi Nasan astronauttia kansainväliselle avaruusasemalle. Se oli ensimmäinen miehitetty avaruuslento USA:sta lähes yhdeksään vuoteen, jolloin avaruussukkulalennot lopetettiin ja siirryttiin käyttämään Venäjän tarjoamia avaruuslentopalveluita.

Seuraava tapahtumarypäs oli heinäkuun lopulla, kun peräti kolme luotainta läksi viikon sisällä matkaan kohden Marsia. Ruuhka johtui siitä, että tuolloin oli auki edullisin lähtöikkuna lennoille Maasta Marsiin, kun planeetat olivat radoillaan edullisimmassa mahdollisessa asemassa toisiinsa nähden. Ensimmäisenä matkaan ehti Arabiemiraattien Al-Amal ( Toivo) luotain, joka laukaistiin matkaan Japanista 20.7. Luotaimen on tarkoitus asettua Marsin kiertoradalle ja tutkia sieltä käsin Marsin kaasukehää ja sen ilmiöitä. Luotainta voidaankin  kutsua Marsin ensimmäiseksi sääsatelliitiksi

Seuraava laukaisun toteutti Kiina 23.7. lähettämällä matkaan Tianwen 1-kiertolaisluotaimen ja Marssin pinnalle laskeutuvan mönkijän. Mönkijän tavoitteena on selvittää pinnan koostumusta ja kerrostumia. Sitä varten mönkijässä on mukana peräti sadan metrin syvyyteen luotaava tutka.

Viimeisempänä matkaan läksi Nasan luotain mukanaan Perseverance-mönkijä ja Ingenuity-pienois-kopteri. Mönkijän tavoitteena on tutkia miljardien vuosien takaisen jokisuiston kerrostumia. Pienoiskopterilla on puolestaan tarkoitus testata minkälaiset mahdollisuudet on lentää Marsin ohuessa kaasukehässä. Kopteri on suunniteltu tekemään lyhytä maksimissaan puolentoista minuutin pyrähdyksiä enintään 300 metrin etäisyydelle mönkijästä. Sen on tarkoitus nousta vain muutaman metrin korkeudelle Marsin pinnasta, mutta tärkein tavoite sillä onkin lentää ensimmäistä kertaa vieraan taivaankappaleen kaasukehässä.

Luotaimet pääsevät perille Marsiin ja sen kiertoradalle ensi vuoden helmi-maaliskuussa ja jos ne onnistuvat lennossaan on meillä edessä mielenkiintoinen kevät Mars-tutkimuksen historiassa. Kaikkiaan luotaimia Marsiin on lähetetty 50 ja niistä on tehnyt onnistuneen laskeutumisen planetan pinnalle 8 laskeutujaa ja suunnilleen saman verran luotaimia on onnistuutu saamaan Marsin kiertoradalle. Nyt sitten jännitetään mitenkä uusimpien luotaimien kanssa käy, ainakaan aikaisemmat kokemukset eivät lupaa kovinkaan paljoa.

 

 

 

Jätä kommentti

*