Trumpismin uho ja tuho niin usa:ssa kuin toivottavasti myös Euroopassa

Olen jännityksellä odottanut milloin ja mihin öykkärimiljardööri Donald Trump presidentiydessään kompastuu. Johan ensimmäiset kompastelut tulivat aivan alussa, kun liittovaltion tuomarit mitätöivät hänen maahantulokieltonsa. Se voitiin laittaa vielä satunnaisen muotovirheen piikkiin, mutta kun uusintayrityskin veti ainakin osittain vesiperän voitiin jo puhua Trumpin hallinnon töppäilystä. Hupaisaahan tuossa operaatiossa asettaa maahantulokiellot sellaisten arabi- ja muslimimaiden kansalaisille, joista maista ei ole kohdistunut Yhdysvaltoihin ainoatakaan terroritekoa. Terroristit ovat olleet joko oman maan kansalaisia tai tulleet Saudi-Arabiasta ja Pakistanistanista.

Varsinainen kolaus Trumpin presidentiydelle oli nöyryyttävä tappio Obaman suuren terveysuudistuksen torpedoinnissa. Se olisi pudottanut reilun parinkymmenen miljoonan yhdysvaltain kansalaisen terveyspalveluiden ulkopuolelle, kun heiltä viedään mahdollisuus vakuutusten saantiin. Kongrestista ei löytynyt riittävästi kannatusta Trumpin ajamalle mallille, jolla Obamacaren nimellä tunnettu terveysuudistus olisi kumottu. Yleensä presidentit ovat pyrkineet yhdistämään kansaa, mutta Trumpin toiminta päin vastoin vain repii yhteiskunnan rakenteita hajalle. Presidentillisyyttä hänestä ei löydä hakemallakaan.

Seuraavaksi on jännitetty tekeekö moinen trumpismi maihinnousun myös Euroopan puolelle. Ensimmäinen koettelemus oli Alankomaissa, jossa populismin maihinnousu torjuttiin. Mitenkä käy Ranskassa, jossa äärioikeistolainen pesunkestävä populisti Marine LePenn yrittää maan presidentiksi. Etukäteen arvellen     ei ole lainkaan itsestään selvää, etteikö hän jopa voisi voittaa vaalit. Sen jälkeen Eurooppa menee sekaisin, kun LePenn ryhtyy voimakkaasti ajamaan Ranskan eroa EU:sta. Juuri EU:n johtajat hymistelivät Roomassa juhlien EU:n lähtölaukaukseksi mielletyn Rooman sopimuksen 60-vuotisjuhlaa. Eipä paljoa hämmentämistä tarvita lisää, kun sopimuksista on jäljellä muisto vain.

Itäisen Eroopan EU-jäsenet ovat jo äärikansallisella tiellä eivätkä välttämättä tarvitse paljoa syitä EU:n arvoista irtautumiseen. Turkki haukkuu avoimesti Saksaa ja Alankomaita fasistisiksi maiksi, kun ne eivät hyväksyneet Turkin ministereitä käymään Turkin vaaleihin liittyviä sisäpoliittisia vaalitilaisuuksia maissaan. Kuitenkin Erdogan itse käyttäytyy kuin Hitler pahimmillaan. Turkin ns. vallankaappausyritys näyttäytyi ainakin minulle täysin Erdoganin itsensä suunnittelemalta. Kuinka ollakkaan hän itse sattui olemaan vallankaappausyrityksen aikaan mahdollisimman kaukana Turkin keskuksista Ankarasta ja Istanbulista. Kaappausyritys kuivui kokoon hyvin nopeasti ja pidätyslistat siihen osallistuneista tai vähänkin myötäilleistä olivat heti valmiina. Tuhansia ja taas tuhansia kansalaisia pidätettiin, oikeuslaitoksen toimintaan puututtiin raskaalla kädellä erottamalla heti alkajaisiksi satoja tuomareita, jolooin varmistettiin, että kiinniotetut saavat ankarat tuomiot mikäli nyt yleensäkään pääsivät edes tuomittaviksi. Tuon näytöksen jälkeen pidetään Turkissa vaalit, joilla haetaan lisää valtaa vallanhimoiselle Erdoganille itselleen. Presidentti Erdogan on tuhoamassa lopullisesti nyky-Turkin perustajan Atatürkin perinnön.

Ajankuva alkaa uhkaavasti muistuttaa 30-lukua.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*