Turkki luisumassa kohden islamilaista diktatuuria

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Osmannien valtakunnan seuraajaksi nousi Turkki pitkälti nykymuotoisen Turkin perustajaksi nousseen Kamal Atatürkin ansiosta. Hän uudisti voimakkaasti vanhakantaista islamia edustaneen lainsäädännön ja hallinnon käyttäen esimerkkinä länsimaista lainsäädäntöä. Arabialainen kirjoitusasu korvattiin latinalaisilla aakkosilla ja Osmannivaltakunnan aikainen kalifaatti lakkautettiin. Käytännössä Turkista oli tullut lyhyessä ajassa demokraattinen tasavalta vaikka Atatürk hallitsikin sitä elinaikanaan tiukalla otteella varmistaakseen uudistusten toteutuksen. Hän mm. eroitti uskonnon ja politiikan selkeästi toisistaan.

Olen tehnyt viimeisen reilun kymmenmen vuoden aikana puolenkymmentä lomamatkaa Turkkiin lähinnä ns. Etelä-Turkin Rivieeran alueelle. Turkissa pidettiin suomalaisia lähes sukulaiskansana ja kohtelu oli sen mukaisesti avointa ja ystävällistä. Kokemusteni perusteella olin viime vuosiin asti vahvasti sitä mieltä, että Turkki pitäisi ottaa EU:n jäseneksi, jolloin suhteet EU:n ja islamilaisten maiden välillä olisivat voineet kohentua ja normalisoitua. Viime vuosina kehitys Turkissa on kuitenkin Erdoganin valtaantulon myötä luisunut huonompaan suuntaan. Atatürkin toteuttamat uudistukset ovat jo pahasti uhattuina ja Turkki luisumassa kohden islamilaista Erdoganin johtamaa diktatuuria, kun samalla tiukka uskonnollisuus tuodaan mukaan politiikkaan. Erdogan on tuhoamassa Atatürkin perinnön ja muuttamassa Turkin takasin Osmannivaltakunnan tapaiseksi islamilaiseksi diktatuurivaltioksi. Sillä ei tule olemaan koskaan mahdollisuutta päästä EU:n jäseneksi.

Kaikki viittaa siihen, että ns. sotilasvallankaappaus oli tilaustyö, jonka avulla Erdogan voi surutta siivota syrjään kaikki vähänkin itsenäisesti ajattelevat henkilöt olivatpa he millä yhteiskunnallisella tasolla tahansa. Erdogan itse oli sopivasti poissa julkisuudesta juuri kaappausyrityksen tapahtuessa. Lynkkauslistat olivat jo valmiina, koska erottamis- ja vangitsemistoimet toteutuivat niin nopeasti kaappausyrityksen kuivuttua kokoon. Onhan tuo kaikki liiankin näkyvää ja surullista seurattavaa vielä 2010-luvun polittisessa kehityksessä. Tulee pakostakin mieleen ajatus, että olemmeko menossa kohden 30-luvun kansalliskiihkoilua, jos moinen kehitys laajenee laajemmallekin kuten jo viitteitä on ollut. Enään puuttuu vain riittävän karismaattinen ja hurmahenkinen johtaja, joka saa kansat villiintymään puheillaan Hirlerin tavoin. Nykyisistä populistisita, äärikonservatistisista johtajilla siihen ei eväät riitä.

Ehkäpä luon tilanteesta liian pelottavan kuvan, mutta silti arveluttaa esimerkiksi Donald Trumpin kaltaisen hölösuun nouseminen konservatiivien presidenttiehdokkaaksi USA:ssa. Jos noin epävakaalle henkilölle annetaan ydinaseen laukaisunappi, niin mitä tahansa voi tapahtua. Onhan hän jo uhonnut hyökkäävänsä ydinasein Pohjois-Koreaa vastaan, ajavansa kaikki muslimit pois Yhdysvalloista ja samoin monet muut enempi tai vähempi laittomasti Yhdysvalloissa asuvat muualta muutaneet kansanryhmät. Samanlaisia äänenpainoja on kuultu meilläkin ainakin eräiden perussuomalaisten taholta. Nykyinen kehitys kansanryhmien ja uskontojen vastakkainasettelusta on vaarallinen kehityssuunta.

Toivoen parasta peläten pahinta Anssi

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos blogistasi. Puheiden koventuminen ja kopioituminen kulttuuripiiristä toiseen ovat ajalle ominaisia piirteitä. Kesä- ja loma-aika voivat otollista aikaa, koska silloin ei ole työtä viemässä huomiota. Tähän perustunee perussuomalaisten tämänhetkinen mediamyllytys.

Kommentointi on suljettu.