Viidenkymmenen vuoden takainen helsinkiläisyys

Virkamies työpöytänsä ääressä rautatiehallituksessa

Nyt heinäkuussa tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun sain perheelleni asunnon Etu-Töölöstä Helsingistä. Olin tuolloin VR:n palveluksessa ja joutunut pakkosiirrolla lähtemään alkuperäisestä asemapaikastani Kuopiosta silloiseen tuppukylään Pieksämäelle. Mieltäni kaihersi työnantajan yksipuolinen toimenpide ja päätin, että kun kerran ryhdyttiin heittelemään paikkakunnalta toiselle niin menneään sitten saman tien pitemmällekin.

Vajaan vuoden Pieksämäkirupeaman jälkeen hakeuduin töihin Helsinkiin rautatiehallitukseen, jossa  olin astunut massiivisen asemarakennuksen itäsiiven ovesta sisään vapulta 1970. Helsinkiin muuton mahdollisti erinomainen onnistuminen soveltuvuuskokeissa, jonka pohjalta sain kutsun tulla sinne töihin vartavasten perustettuun tavaranimistö- ja atk-ryhmään. Pari kuukautta meni etsiessäni ratkaisua perheen asuntokysymykseen kunnes tärppäsi ja hyvin tärppäsikin. Sain hyvän kokoisen vuokra- asunnon VR:n kerrostalosta Runeberginkadun varrelta Temppeliaukion kirkon kohdalta.  Elokuun lopulla myös perheeni muutti perässäni Helsinkiin ja niin oli savolaispojasta ja hänen perheestään tullut hesalaisia.

Töissäni pidin kylläkin yllä tietoisesti savolaisimagoa ja taisimpa onnistua osittain savolaistamaan koko työryhmänkin. Niin minut kuin koko perheenikin otettiin Helsingissä hyvin vastaan ei ollut lainkaan negatiista asennetta päin vastoin. Niinpä koko Helsinki-aikamme oli meille erittäin myönteinen kokemus. Kuitenkin kaipuu takasin Kuopioon säilyi taustalla ja kerran jopa laitoin hakemuksen Kuopiossa avoimeksi tulleeseen virkaan 70-luvun alkupuolella kuitenkin ilman menestystä.

Tiedostin hyvin, että jos halusin päästä VR:llä urallani eteenpäin piti minun pysyä Helsingissä. Urakehityksen kannalta muu vaihtoehto oli hakeutua töihin jatkossa muualle kuin VR:lle ja siinä suhteessa ainoaksi vaihtoehdoksi mielessäni nousi kuntaseketori. Toisaalta olin juurtunut hyvin VR:lle olinhan VR-suvun vesa ja tunsin itseni perinjuurin vr-läiseksi, joten ratkaisun tekeminen ei ollut helppoa. Viihdyin työssäni työryhmässämme erittäin hyvin. Varsinaisena työnäni tein VR:lle atk- pohjaisen Hankkijaluettelon yrityksistä, jotka tuottivat VR:lle palveluita tai olivat rautateille tavarantoimittajia. Työni tulos kuuluu olevan vieläkin olemassa tosin nimellä Liikekumppanirekisteri.

Työ vaati myös tavaranimistötietojen keruuta ympäri rataverkkoa eri varastoilla. Matkathan olivat rautateillä liikkuessa ilmaisia ja reissupäiviltä tienasi vielä päivärahat, mutta silti matkailu vaati aika-ajoin luovuutta. Muistan hyvin kuinka jouduin kerran viikon reissullani Ouluun hieman likviditeetti-ongelmiin. Ne ratkaisin irtisanomalla itseni yhden yön jälkeen pois hotellimajoituksesta ja kulkemalla yöt junakyydissä Oulun ja Seinäjoen väliä. Minulla oli mahdollisuus matkustaa ilmaiseksi myös makuuvaunpaikalla ja niinpä läksin Oulusta yöjunan makuuvaunussa etelään. Ennen Seinäjokea konduktööri herätti minut ja vaihdoin Seinäjoella pohjoisen junaan, jossa nukuin loppuyön niinikään makuuvaunussa Ouluun saakka. Siten sain budjettini kestämään koko viikon.

Helsingissä perheemme koko kasvoi toisella lapsella ja tyytyväisyys Helsingin oloihimme vain lisääntyi, mutta silti laitoin marraskuussa 1973 työhakemuksen Savon suuntaan tällä kertaa Pieksämäen kaupungin kiinteistöjen isännöitsijän virkaan. Kuinka ollakkaan tulin valituksi virkaan ja jouduimme vaimoni kanssa ankaran pohdinnan eteen ottaakko virka vastaan vai jäädäkkö edelleen VR:lle ja Helsinkiin. Jotta päätöksen teko ei olisi ollut helppo, oli vaimonikin saanut Helsingin seudulta vakituisen viran poliisiopiston puhelunvälittäjänä Espoosta.

Ankaran pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että jos yleensäkin tavoittelimme paluuta Savoon niin tässä se mahdollisuutemme oli. Joulukuun alkupuolella ilmoitin Pieksämäen kaupungille ottavani viran vastaan helmikuun alusta 1974 vaikka en osannut edes aavistaa mitä kaikkea isännöitsijän virkatehtävien hoitoon siältyi, mutta ne ovat sitten jo kokonaan toisen tarinan aiheita. Joka tapauksessa läksimme Helsingistä ja sikäläisistä töistämme haikein mielin kohden uusia seikkailuja.

 

 

 

 

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavasti muisteltu. Kaikenlaista sitä sattuu.

    Omat muisteluni Helsingistä noilta ajoilta ovat pistäytymisiä sukulaisissa yökylässä. Ja junalla, mikä kyyti pelasi hyvin. – Aikoinaan tuntui siltä, että oli suorastaan kipeä jos siellä piti viipyä kolme päivää. Joutuihan siellä käymään takavuosina runsaastikin, joinakin aikoina useita kertoja viikossa.

    “Töissäni pidin kylläkin yllä tietoisesti savolaisimagoa ja taisinpa onnistua osittain savolaistamaan koko työryhmänkin. ” Oikein hyvä – lupsakkuus tehoaa!

  • Juristi

    Miten VR:llä voi olla voimassa oleva “liikekumppani
    rekisteri” ?

    Kilpailulaki kieltää tuollaisten ylläpidon, jokaisella tulee
    olla kilpailulaen mukainen mahdollisuus tehdä tarjous.

    Valtion tulee tehdä julkinen tarjouspyyntö hankinnoista,
    joidenka euromäärä ylittää tietyn rajan

    Kirjoittajalle lienee vieraita asioita.

Jätä kommentti

*