Yhteiset merkkipäivät alkavat

Taustalla Taipaleen satavuotinen savusauna ja tilan synnytyslaitos

Elettiin lokakuun viimeisiä päiviä ja tavanomaiset syksyiset räntämyräkät olivat juuri alkaneet, kun Sisä-Savon takamailla valmistauduttiin perhetapahtumaan. Talon savusauna oli lämmitetty poikkeuksellisesti maanantaina iltamyöhään valmiiksi kenties odotettavissa olevaa talon tyttären lapsen synnytystä varten. Lähiseudun tunnettu lapsenpäästäjä oli kutsuttu jo valmiiksi paikalle tulevan tapahtuman merkit olivat sen verran ilmeiset. Joskus puolen yön jälkeen, kun häkälöylyt oli heitetty siirtyi odottava äiti talon perinteiseen synnytyssaliin, jossa kaikki oli valmiina saattamaan uusi kansalainen kylmään maailmaan. Supistukset tihenivät ja yö eteni hitaasti. Pieni öljytuikku valaisi nokisen saunan mustuneita seiniä ja loi niille häilyvät varjot samalla kun syystuuli piiskasi rännän sekaisella sateellaan pienen ikkunan ruuruja ja tuuli ulvoi saunan hirsiseinän nurkissa.

Synnytys kesti pitkään ja vasta aamun sarastaessa tiistain 29. päivän puolella -42 kello 8.20  parkaisi talon tyttären esikoinen ensihuutonsa. Hieman hentoisestihan se elämänliekki lepatti, mutta sitkeästi esikoispoika taisteli itsensä elävien kirjoihin. Eikä jatkokaan ihan helpoimpia ollut, kun poika sairastui jossain kuudrnnen kuukauden paikkeilla keuhkokuumeeseen. Silloin pieni miehen alku hoippui taas elonsa laitamilla varsinkin, kun lääkäriin tai saati sairaalaan häntä ei huonojen rospuuttoyhteyksien vuoksi saatu viedyksi. Kotikonstein poika kuitenkin selvisi tuostakin koettelemuksestaan elävien kirjoihin. Kävelemään opittuaan hän vielä onnistui saattamaan itsensä erilaisiin kolhuihin. Ensi hän poltti oikean kätensä kaataessaan kiehuvan puuropadan päällensä ja toisena elintalvenaan hän liukastui karjapihan jäätiköllä ja löi päänsä jäätikössä törröttävaan kepin tynkään saaden otsaansa ikuisen merkin. Onneksi poika oli siinä määrin kovakalloinen, ettei kallovauriota tullut.

Eipä tiennyt poika minkälaiseen maailmaan hän oli syntynyt varsinkin, kun sodan vaikutukset eivät juurikaan yltäneet lähes täydellissä omavarasitaloudessa eläneen talon elämään. Maailmansota raivosi Euroopassa ja Tyynellä merellä. Hannes oli toipumislomallaan tavannut aikaisemman mielitiettynsä Elinan ja tuon tapaamisen seurauksen syntymää tuossa edellä kuvailin. Kuitenkin Elinan ja Hanneksen tiet erosivat ja yhteys katkesi puoleksitoista vuodeksi. Pieni poika ei tiennyt isästään mitään eikä pitkään aikaan isäkään tiennyt olevansa isä. Vasta vuoden -43 lopulla, kun poika oli jo toisella vuodella Elina vihdoin kirjoitti Hannekselle sinne jonnekin ja kertoi tilanteen.

Toipumislomaltaan palattuaan oli Hannes päässyt takaisin entiseen yksikköönsä JR9 1. patalojoonan konekiväärikomppaniaan toukokuussa -42. Pataljoonan taisteluhaudat olivat silloin Syvärin takana itäisimmässä pisteessä Ostan aukeiden laidalla Äänisen eteläpuolella. Tukikohtansa porukka oli nimennyt Purolaksi  ja siellä asemasotavaihe suurelta osin sodittiin. Vuoden -42 aikana alkoi käydä jo selväksi, että Saksan eteneminen itärintämalla pysähtyy ja kääntyy tappioksi.  Saksalaisten Leningradin saarrostus oli jo epäonnistunut, kun Tihvinä Laatokan itäpoulella jäi valtaamatta ja marsalkka Mannerheim kieltäytyi hyökkäämästä entiseen kotikaupunkiinsa vedoten kalusto- ja miehistöpulaan. Moskovan edustalta neuvostojoukot karkoittivat sakasalaiset vuoden 41-lopulla ja lopulta Saksan armeija lyötiin lopullisesti Stalingradissa tammikuun alussa -43.

Japani teki yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltojen laivastotukikohtaan Pearl Harboriin ja tuhosi siellä olleen Tyynenmeren laivasto-osaston toimintakyvyttömäksi 7.12.41. Vuosi 1942 oli kuitenkin käännekohta, jolloin ns. akselivallat Saksa, Italia ja Japani joutuivat luovuttaman aloitteet liittoutuneille. Kuitenkin Suomen tasavallan täyttäessä 25 vuotta oli Suomi vielä tiukasti sidottu Saksaan ja saamaansa ase- ja elintarvikeapuun. Kesäkuun 4. päivänä -42 täytti armeijan ylipäällikkö sotamarsalkka Mannerheim 75-vuotta ja onnittelijaksi saapui itse Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler. Juhlapäivän kunniaksi rintamamiehillekin tarjottiin annos leikattua konjakkia eli Jaloviinaa puolikkaan pullo kahteen mieheen.

Joulukuun alussa -42 Suomi paljastaa saksalaisille Neuvostoliiton tarjouksen erillisrauhanneuvotteluista, joihin Saksa tietenkin suhtautui täysin kielteisesti. 6.12.42 täytti Suomen tasavalta 25 vuotta maailmansodan melskeiden keskellä. Varsinaisia itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia ei järjestetty noissa oloissa. Presidentti Risto Ryti piti radiopuheen, joka oli kovasti saksalaismielinen. Siinä Ryti korosti Saksan merkitystä Euroopassa taistelussa bolsevismia vastaa. Puheen sävy ei miellyttänyt liittoutuneiden johtoa.

Näin oli alkanut yhteinen merkkipäivien ketju bloggaajan ja Suomen tasavallan välillä. Jälkikirjoituksena on syytä todeta, että olen kirjoittanut tämän blogin lähes 39 asteen ja ankaran köhätaudin kourissa. On mielenkiintoista saada tietään mahdolliset reaktiot blogini sisällöstä. Tiedänpähän sitten ainakin sen, ettei sairaana kannata blogeja kirjoittaa.

 

 

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Pikaista tervehtymistä!
    bloggaajat toipuvat yleensä taudista viikossa kun se tavallisilla tallaajilla kestää 7 vrk.

    Jälleen mielenkiintoinen tarina – saattaisi riittää juttuja kirjaksi asti. Eräs tuttavani kertoili noista ajoista paksun tiiliskivijärkäleen verran romaanimuotoisesti. Sekin oli mukavaa luettavaa.
    Merkkipäivien ”ketju” tarkoittanee merkkipäiviä esikoispojan syntymästä alkaen – merkkipäiviä tekstissä on mutta ne ovat päivämääriltään … ketjussa, toinen toisensa lomassa, ja jo lähes 80 vuoden aikana. Hoksasinko oikein?

    • Anssi Rajasärkkä

      Kiitos Eino J. kommentista. Osut monessa mielessä oikeaan. Sairaustila tosin kesti hieman pidempään, joten en taida olla vielä täysin pesunkestävä bloggari. Tarkoitukseni on edetä blogitarinoissani sopivissa siivuissa Suomen itsenäistä taivalta ja omaa elämääni tarkastellen. Kiitos mielenkiinnostasi. YT Anssi

Jätä kommentti

*