Yhteiskunta-/kilpailukykysopimukset

Olipahan taas kerran varsinainen työsopimuspoliittinen näytelmä. Välillä näytti ilmeiseltä, että olo oli kuin entisellä peräkamarinpojalla, jolla kyllä haluja olisi ollut, mutta kyky puuttui. Miten voikin olla niin vaikeaa tunnustaa tosiasiat ja pyöritellä viikkokaupalla yömyöhiin venyneissä neuvotteluissa 24 tunnin työajan pidennystä vuodessa. Sehän merkitsi vain kolmen kokonaisen työpäivän pidennystä vuosityöaikaan ja vastapainoksi hallitus lupasi merkittävää veronalennusta. Sitten kiisteltiin siitä miten tuo työajan pidennys käytännössä toteutetaan, kokonaisina työpäivinä, 1/2 tuntia viikossa vai 6 minuuttia tunnissa. Kas, kun ei laskettu montako sekuntia tuntiin pitäisi lisätä, että siitä kertyisi tuo vaadittu 24 tuntia vuodessa.

Kovan väännön jälkeen taitaa sopimus kuitenkin syntyä, kunhan vielä viimeisin änkyräpotukka eli metallityöväenliitto hyväksyy sopimuksen valtuustossaan tulevana perjantaina. Silloin sopimuksen piiriin saadaan 85 %  työntekijöistä. Miten menetellään loppujen 15 %:n kanssa kas siinäpä pulma. Kaiken järjen mukaan ei heille pitäisi voida antaa ainakaan muita suurempia etuja jääräpäisyydestään. Oikeastaan heidät pitäisi jättää veronalennusten ulkopuolelle elleivät  he liity muiden hyväksymään sopimukseen edes jälkijunassa. Ei sekään liene kovin helppoa toteutaa käytännössä.

Noiden 15 %:n joukossa on ainakin kolme SAK-laista ammattiliittoa: AKT, Elintarviketyöläiset ja Rakennustyöläiset. Ne ilmeisesti katsovat, etteivät kuulu tähän yhteiskuntaan, koskapa eivät halua allekirjoittaa muiden hyväksymää yhteiskunta-/kilpailukykysopimusta. Odotan mielenkiinolla minkälaisilla ehdoilla kyseiset liitot palaavat takaisin yhteiskuntaa. Varsinkin AKT on aina käyttänyt avainasemaansa härskisti hyväkseen lakkoilemalla milloin mistäkin syystä – olipa kyse sitten silkasta ahneudesta tai ”myötätunnon” osoituksesta. Lakkoase on käyttökelpoinen neuvotteluvaltti silloin, kun sitä käytetään vastuullisesti, muuten se saattaa jossakin vaiheessa kääntyä käyttäjiään vastaan.

Itse olin koko 44 vuotisen työuran ammattiliittojen jäsen joutumatta kertaakaan mukaan yhteenkään lakkaoon. Minusta se oli osoitus kyseisten ammattiliittojen vastuullisesta toiminnasta ja silti ne saivat ihan kohtuullisesti hoidettua jäsentensä työehdot.  Tulemme näkemään vielä jännittäviä aikoja ennen kuin sopimus- tilanne on kokonaisuudessaan saatu rauhoittumaan toteaa vieläkin ammattijärjestön eläkeläisjäsen.

 

Kommentit

  • Petri Kumpulainen

    Aika moni suomalainen rikas tai isommalla otannalla yritys ei ilmeisesti kuulu tähän yhteiskuntaan,koska haluaa maksaa tuloistaan verot ulkomaille,vai mitä Anssi Rajasärkkä(?).

    Vai liekkö vaan silkkaa hyvän suopeutta maksattaa tulonsa esim.Cayman-saarille,Panamalle tai muuhun vastaavaan kasvukeskukseen

    Ps.ihan vaan mielenkiinnosta kysyn,että mitä töitä olet tuon 44v (virka)uran aikana tehnyt ja mihin liittoon kuuluit?

    Terveisin entinen ja nykyinen Rakennusliittolainen rakennustyöntekijä (vai mikä se nimike oli tuolla blogissa)

Jätä kommentti

*