Kolme viimeistä askelta

Minulle on jäänyt mieleen Rainer Steniuksen, erittäin pitkäaikaisen pituushyppyennätyksen omistajan lausunto salaisuuksista, kun hän palasi liikuntatieteen emeritusprofessorina Usa:sta Suomeen, jolloin hän lausui, että vain kolme viimeistä askelta  on tehtävä oikealla rytmillä- ta-da-dam, ei se ole vaikeaa.

Evilän jälkeen on.

Sama lienee keihäänheitossa.  Mestarimme Nevala, Kinnuset, Räty, eivät kerro halvalla, mikä kahden viimeaskeleen merkitys on keihäänheitossa.  Kangas ja Hirvonen eivät juuri ihan tiedä tätä kahden askeleen problematiikkaa, eikä Parviainenkaan myy sitä, mikä on aivan oikein; salaa se tietotaito, jolla mestaruus tuli. Tietysti keihäänheitto on teknisesti paljon vaativampaa, kuin pituushyppy, joka sekään ei ole helppo teknisesti.  Keihäänheiton ristiaskeleet ennen kahta viimeaskelta ovat vaativia, koska jalkojen vauhdin pitäisi kiihtyä loppua kohden, samalla yläkropan pitäisi kiertyä taakse ja virittää nämä elastiset kehon osat linkoamaan keihäs hyvässä asennossa jossain 30-32 astetta noin lautasen kokoiseen “putkeen”, ei ole helppoa täydellä teholla.

Itse asiassa Korjus valtiontukea nauttivan instituution johtajana toimii laillisuudenrajamailla: käsittääkseni hänen tietonsa ovat yhteiskunnalle tarpeellisia, muu on arveluttavaa.

Jätä kommentti

*