Päivystävän dosentin mukaan kuntoutus on turhaa. Minä olen toista mieltä.

Pari vuotta sitten istuin joulupöydän ruokailun jälkeen Peurungan lehtisalissa, joka oli tullut tutuksi sotainvalidiappeni toimesta

vuosia. Salissa istui 8 sotainvalidimiestä, joiden vaimoista eli vielä kolme. Heidän ikänsä vaihteli tuolloin 86-ylöspäin, vaimot jo olivat kuolleet. Jäinkin sitä miettimään: ovatko vaimot uupuneet huoltamaan miehiään, vai miten on mahdollista, että mies elää kauemmin.

Appeni kuoli viisi vuotta sitten 88-vuotiaana.  Toinen keuhko meni sodassa, hoidettiin Saksassa, koska hoitoa ei ollut tarjolla Suomessa.  Hän pääsi hyvin kuntoutuksiin monta kertaa vuodessa.  Vaimo kuoli viisi viikkoa ennen appea, hänelle, sotalotalle, kukaan ei tarjonnut mitään.

Käsittääkseni Aslak edellyttää hoitavan lääkärin lausuntoa, ainakin sen kerran 30 vuotta sitten, kun sitä hain.

Olen samaa mielta, että terveydenhuolto kaipaa kehittämistä, mutta kun se asettuu Ryynäsen vitsailun tasolle, niin mitä on tehtävissä.

Hetti Rytsy on autoilijan kannalla.  Kun aamulla pyyhkäisen etelään ja illalla pohjoiseen – suitsait – ei ongelmia. Myönnän, että kaikkina aikoina Kuopion sisäinen liikenne ei suju.

Pyöräliikenne ei suju hyvin; katujen reunuskivet ovat jyrkät edelleen, ajoratamaalaukset torin ympärillä puuttuvat, meitä ei tule ohjata rännikaduille.  Me ajamme suoraan Tulliporinkatua-Kauppakatua-Haapaniemenkatua-Puijonkatua. Toki nopeusrajoitus 15 km  pyöräilijöille olisi paikallaan, ainakin joillekin. Repikää siitä, bresneviläiset. P.S. Olen sitä mieltä, että torin yläosan kiveys pitää vaihtaa sileään, on aika karmea ero, varmaan aaseja varten.