Minulle tulee aina hyvä mieli, kun osallistun KMC:n, Kuopion moottoripyöräclubin mukana talkoisiin liikenteenohjauksessa, mikä osaltaan mahdollistaa Kuopio-triathlonin ja -maratonin järjestämisen.  Oman siviilityöni vuoksi en osallistu sen enempää, on vain ilo todeta”how the plans come true”, eli kuinka suunnitelma toimii.  On mahtavaa olla osa tällaista organisaatiota, siis KMC:tä ja kumppaneita. Tämä uusi maraton-reitti vaikutti hyvältä, joskin Anttilan, tai mikälie, ja Pankkitalon risteykseen pitää laittaa Kauppakadunpuoleinen osa pyöräparkista kiinni, koska muutoin kulkuväylä kapenee liikaa, ehkä jopa nauhoitus tullenee kyseeseen koko Kauppakadun osalta.

Triathlonin kohdalla, minua mietityttää pyörien hurjat nopeudet; onko enää turvallista ajaa niin lujaa, 40-50 km tunnissa kaupunkialueella, kuinka paljon se häiritsee asukkaita itäisessä Kuopiossa ja Saaristokaupungin siltaosuudella sekä Haapaniemellä.  Uinti on hyvä siellä missä se on Scandicin rannassa, mutta voisiko reitit suunnata Pohjoiseen.  Ei kaupunkiin, loppuosa Vänärille ja sillai.

Vai pitäisikö triathlon siirtää Rauhanlahteen ja sieltä Karttulan suuntaan jne; ja maraton Scandiciin, siis aloitus. Nyt aloitus ja lopetus oli Kuopio hallilla, mikä ehket suosii osanottajia, muttei katsojia. Mene häntä tiedä?

Minulle tuli paha mieli, kun ajattelen pakolaisia. Olen ajatellut, että osallistun pakolaistalkoisiin siten, että otan kotiini 1-4 henkilöä vuodeksi, tai vähemmän. Suomeen pitäisi ottaa mielestäni 300000 pakolaista.  Perustelu on se, että  opittuaan kunnolla kielen, he olisivat innokkaita tarttumaan työhön kuin työhön, ei tietenkään ”orjamaisin” ehdoin.  Tällä hetkellä harmittavan iso osa ammatillisen koulun aloittaneista ei valmistu mihinkään. Suomen tähänastinen pakolaisten tai siirtolaisten kielenopetus on osoittautunut epäonnistuneeksi suurelta osin, mikä huonontaa kotoutumista ratkaisevasti. Eli kielen opetus pääpainopisteeksi; muu perehdyttämineen sivuaineeksi, eli kielenopetusta rajusti ja pitkään, siinä painopiste. Totta kai ”muiden aineiden opettajat” pyrkivät jakosille, eli saamaan äidinkielen opetustunteja.  Ei se mene niin.  Ensin kieli, sitten leivonta.  Toki jos haluat opettaa suomen kielen leivonnan avulla, niin se kestää useita vuosia, ja sanasto on leivonta-painotteinen. Lapset oppivat kieltä tuolla kaveriporukoissa, joissa he pyörivät vapaa-aikansa, mutta aikuisella se ei mene niin, sekoittaa vain turhaan. Eli ensin kieli ja sen tarpeelliset rakenteet, sitten ammatillinen kieli.  Jos ammatilliseen koulutukseen päässyt ei riittävästi osaa suomea, niin opettakaa lisää, jos ammatillinen erityisopettaja siihen  pystyy. Onko pystynyt tähän mennessä? Kun itse arvioi, niin kuunkin saa taivaalta.

”