Muutaman viikon sairastelun ja lopulta pahojen silmätulehdusoireiden saattelemana jouduin hoidettavaksi KYS:n aistielinosastolle. Huolimatta siitä, että minulla ei ole harmainta hajua, että missäpäin sairaalaa edes olen, tunnen olevani turvassa ja hyvissä käsissä. Melkein voisin todeta ennemminkin päässeeni tänne kuin joutuneeni. Olen ollut täällä nyt pari yötä ja vielä olisi ainakin yksi yön seutu edessä. En voi […]
Lapsiarki osaa olla toisinaan todella rankkaa. Mitäpä sitä kieltämään. Pahimmillaan se voi johtaa totaaliseen uupumukseen. Kaikki kaunis ja hyvä katoaa. Et iloitse lapsistasi ja ehkä vielä vähemmän puolisostasi. Mokoma mörökölli, joka valittaa vain jatkuvasti pikku asioista. Hyppäisi hetkeksikin minun saappaisiin, niin tietäisi mitä se todellinen elämän kovuus on. Yleensä tuolla hetkellä teet emä mokan ja […]
Olin haaveillut jo pitkään lapsivapaasta illasta. Viimein se toteutui ja vieläpä ihanien pikkusiskojeni kanssa. Alkuillan vietimme saunoen ja kuunnellen musiikkia. Huomasin heti, että miten erakoitunut olinkaan, kun en tunnistanut biiseistä puoliakaan ja puhua pälpätin tahtomattanikin aivan liikaa. Noloa. Seuraavaksi nauroimme minun meikkivalikoimalleni. Perus kotiäidin ikivanha puolikuntoinen luomiväripaletti, jossa jäljellä onneksi se mahdollisimman neutraali väri. Tukan […]
Työllistymisasiantuntija esitti minulle tuon kysymyksen tässä muutama viikko sitten. Häkellyin tuosta kysymyksestä. Olinhan kuullut 12 vuotiaasta lähtien lähinnä sitä, ettei minusta ole kuitenkaan mihinkään. Myönnän olen ollut aina vähän sellainen haaveilija. Monet ovat kuvanneet minua lapselliseksi haihattelijaksi. Ei maailma muutu yhtään sen paremmaksi paikaksi, vaikka sinä kuinka kannattelisit ja surisit toisten murheita. Uuvutat itsesi ja […]
Olen taistellut itseni kanssa tässä kuluneen talven. Miettinyt, että olenko aivan kauhea äiti, jos lähtisin työelämään nuorimman lapseni ollessa vuoden ikäinen. On jännä miten sitä ei ajattele muista samoin tekevistä äideistä pahaa, mutta itsensä on niin helppo kauhistella pysymään kotiäitinä, vaikka ei siitä pestistä juurikaan toisinaan enää tykkäisikään viiden vuoden urkaman jälkeen. Toinen mikä vaikeuttaa […]
Pyörittelin pitkään mielessäni, että mitä kivaa ja hyvää voisin pitkästä aikaa tehdä. Minut on kasvatettu sen verran perinteitä kunnioittavaksi, että käyn säännöllisesti hautausmaalla. Lapseni kysyi minulta sankarihautausmaalla, että voiko niille sotilaille sanoa jotain. Vastasin, että voihan hän vaikka kiittää heitä kaikesta. Lapseni teki niin. Hölmistyin, kun hän jatkoi kiittelyä myös muiden edesmenneiden kansalaisten hautakivien […]
Ymmärrän. Kuinka helppoa tuo sana onkaan sanoa, mutta miten monesti me sanomme noin vain siksi, ettei meidän tarvitsisi nähdä aidosti vaivaa ymmärtääksemme toista ihmistä. Eihän meillä nykyihmisillä ole aikaa jäädä pohtimaan muiden sielunmaailmaa ja miksi edes pitäisi. Jokainen huolehtikoot itse itsestään. On tässä mietittävää omasta takaakin. Minua on siunattu ja kirottu taidolla pohtia ja ymmärtää […]
Olin jo lapsena ahkera kirjoittamaan ja minulla oli monta kirjekaveria. Olin siis postitoimiston vakioasiakkaita. Yksi kerta en vain enää jostain syystä uskaltanut mennä postin sisälle tai itseasiassa en kyennyt nousemaan edes autosta ulos. Muistan hokeneeni itkua pidätellen, että haluan lähettää kirjoittamani kirjeen serkulleni, mutta minä en vain pysty millään liikkumaan paikaltani minnekään. Halusin vain piiloutua […]
Meillä on ollut pitkä ja pimeä syksy. Muistan kuulleeni jo lapsena aikuisten puhuvan, että ” Niinhän se tahtoo olla, että niin ne nuo hullut aina syksyisin ja keväisin tuppaa sekoamaan. ” Ihmettelin tuota tokaisua ja hämilläni katselin aiheesta keskustelevia suuria aikuisia. Imin noita elämänviisauksia itseeni kuin pesusieni vettä. Ajattelin, että nyt osaan sitten itsekin varoa […]
Minulla on ollut ihan huippu isä. Hän on opettanut minulle mitä suku, sen tuoma turva ja lämmön tunne tarkoittavat. Pyyteetön rakkaus olisi minulle ehkä täysin tuntematon käsite, ilman isääni. Hän opetti minulle myös sen, että pyri aina parhaaseen tulokseen, mutta unohtamatta rakkaitasi ja oikeuden tuntoasi. Työstä ja sen jäljestä saat olla ylpeä, mutta koskaan ei […]
Tunnistatko sinäkin itsessäsi sen sisäisen äänen joka herää silloin, kun sinulla on kaikki hyvin ja fiilis on sen myötä reippaasti plussan puolella? Juuri, kun olet niin iloinen ja tyytyväinen elämääsi, että ihan kasvoihin sattuu jo se monen päivän poskilihaksesi yllättänyt hymyilyn määrä niin alat aprikoida. Mitä, jos tapahtuukin ykskaks jotain aivan kamalaa ja surullista? Niinhän […]
