Äiti, missä isi on? Isi on töissä. Lasta harmittaa. Minä äitinä selitän miksi isi on töissä. Siksi, että isi rakastaa meitä kaikkia niin paljon, että hän tekee ahkerasti töitä sen eteen, että meillä olisi kiva koti ja ruokaa mitä syödä. Ilman tuota tietoa lasta harmittaisi yhä. Nyt hän ihannoi urheata isäänsä joka jaksaa puurtaa hänen […]
Olen tässä viime viikkoina joutunut toteamaan, että kiusaaminen on koskettanut myös meidän perhettä. Kuvio on perinteinen. On olemassa se “kingi” ja hänen alamaisensa, jotka ilmeisesti haluavat ottaa mallia coolista rakkarista. Onneksi se oma koululainen ei ole kiusattujen kärjessä, mutta viitteitä sinne joutumisesta on ollut jonkun aikaa ilmassa. Luontaisesti ensimmäisenä nousi pintaan viha ja ajattelin, että […]
Olen taas seurannut verenpaineet korvissa keskusteluja vertaistukiryhmissä. Meitä erityisvanhempia yhdistää lastemme lisäksi valtava turhautuneisuus siitä miten vähän koulut ja jopa terveydenhuolto tietävät erityisyydestä, sen toteamisesta ja hoitamisesta. Valloillaan on yhä vahvoja käsityksiä siitä, että erityispiirteet häviää, kun lasta vain huomioidaan, halitaan ja kehutaan tarpeeksi. Etenkin suur ja eroperheet saavat kokea tuota nahoissaan aivan liikaa ja […]
Rakkaan ja läheisen ihmisen menetys sai minut pohtimaan, että osaanko todella arvostaa sitä mitä minulla on. Surun keskellä sitä alkaa hakea lohtua kaikesta siitä mikä on hyvin. Olin meinannut taas lipsua siihen, että olisin sokea näkemään sen, miten paljon hienoja asioita ympärilläni tapahtuu päivittäin. Minua alkoi hävettää. Läheiseni olisi tahtonut ja osannut elää oikein, mutta […]
Kouluarki. Joka vanhemman suurimpiin pelkoihin kuuluu se, että pääseehän se oma koululainen turvallisesti kouluun ja takaisin. Silti meistä vanhemmista suurin osa syyllistyy siihen, ettei aamuisin varata tarpeeksi aikaa aamun hetkiin. Jo se luo vaarallisen pohjan heti päivän alkuun. Eikä niinkään omaan elämään liittyen, vaan muihin ihmisiin, jotka pyrkivät myös pääsemään ajoissa ja turvallisesti päämääräänsä. Useimmiten […]
Olen aiemminkin avoimesti kertonut siitä, että meillä on perheessämme erityislapsia. Minun isoimpia voimavaroja on ollut netin vertaistukiryhmät, joissa on vanhempia ympäri Suomen maan. Toisaalta, koska olen pienestä lähtien ollut persoona joka kantaa myös toisten huolia, niin vertaistukiryhmien keskustelut jäävät painamaan mieltäni ja haluaisin keksiä niihin jonkun ison yhden ratkaisun. Suurin huoleni on ollut se, että […]
Olen pistänyt merkille, että viime aikoina on kuollut monta kulttuurin ja taiteen parissa merkittävästi vaikuttanutta henkilöä. On toki hienoa, että heitä muistaa tuhannetkin ihmiset somessa ja aikanaan heille saatetaan pystyttää hienoja patsaitakin muistuttamaan meitä muita siitä mitä he ovat saavuttaneet elämässään, mutta en voi olla pohtimatta sitä, että toivottavasti he kerkesivät eläissään kokea samaa palautetta […]
Odotin lääkärille häpeästä ja syyllisyyden tunnosta luimussa. Tunsin itseni pahimman luokan luuseriksi. Työtiimini ja perheeni petturiksi. On tämäkin. Miksi en muka jaksa sellaista, jota muut tekevät arkisin päivittäin? Miksi kroppani ja mieleni petti minut juuri tärkeimmäillä hetkellä? Olisinko jaksanut vielä hetken, jos olisin vain yrittänyt enemmän? Oliko oikein luovuttaa ja alkaa pelastamaan itseään, kun muut […]
Odotatko maailmaan omaa pikkuista nyyttiä? Olet varmasti saanut jo monta neuvoa tulevaan vauvaarkeesi. Valmistellut kotia vauvallesi. Pohtinut paljon sitä, että miten olisit maailman paras äiti rakkaallesi. Stop! Puhkaise kupla jo nyt. Sinä olet antanut mahdollisuuden vauvalle syntyä. Jo se on valtavan epäitsekäs ja suuri asia, josta sinun tulee heti olla ylpeä jo tässä vaiheessa. Olet […]
Olin lähes vuoden poissa facebookista. Turhaannuin siihen, että en enää muistanut sen läräämiseltä elää. Olla läsnä. Havahduin siihen faktaan, että minulla oli viisi lasta, mies ja iso koti, joista nauttia, mutta mitä minä tein. Tuijotin puhelintani, että jos ulkomaailmasta näkyisi jotain mielenkiintoista ja kommentoitavaa. Arvata saattaa, että olin paatunut ja yksinäinen kotiäiti. Kun olin poissa […]
Muutaman viikon sairastelun ja lopulta pahojen silmätulehdusoireiden saattelemana jouduin hoidettavaksi KYS:n aistielinosastolle. Huolimatta siitä, että minulla ei ole harmainta hajua, että missäpäin sairaalaa edes olen, tunnen olevani turvassa ja hyvissä käsissä. Melkein voisin todeta ennemminkin päässeeni tänne kuin joutuneeni. Olen ollut täällä nyt pari yötä ja vielä olisi ainakin yksi yön seutu edessä. En voi […]
Lapsiarki osaa olla toisinaan todella rankkaa. Mitäpä sitä kieltämään. Pahimmillaan se voi johtaa totaaliseen uupumukseen. Kaikki kaunis ja hyvä katoaa. Et iloitse lapsistasi ja ehkä vielä vähemmän puolisostasi. Mokoma mörökölli, joka valittaa vain jatkuvasti pikku asioista. Hyppäisi hetkeksikin minun saappaisiin, niin tietäisi mitä se todellinen elämän kovuus on. Yleensä tuolla hetkellä teet emä mokan ja […]
Olin haaveillut jo pitkään lapsivapaasta illasta. Viimein se toteutui ja vieläpä ihanien pikkusiskojeni kanssa. Alkuillan vietimme saunoen ja kuunnellen musiikkia. Huomasin heti, että miten erakoitunut olinkaan, kun en tunnistanut biiseistä puoliakaan ja puhua pälpätin tahtomattanikin aivan liikaa. Noloa. Seuraavaksi nauroimme minun meikkivalikoimalleni. Perus kotiäidin ikivanha puolikuntoinen luomiväripaletti, jossa jäljellä onneksi se mahdollisimman neutraali väri. Tukan […]
Työllistymisasiantuntija esitti minulle tuon kysymyksen tässä muutama viikko sitten. Häkellyin tuosta kysymyksestä. Olinhan kuullut 12 vuotiaasta lähtien lähinnä sitä, ettei minusta ole kuitenkaan mihinkään. Myönnän olen ollut aina vähän sellainen haaveilija. Monet ovat kuvanneet minua lapselliseksi haihattelijaksi. Ei maailma muutu yhtään sen paremmaksi paikaksi, vaikka sinä kuinka kannattelisit ja surisit toisten murheita. Uuvutat itsesi ja […]
Olen taistellut itseni kanssa tässä kuluneen talven. Miettinyt, että olenko aivan kauhea äiti, jos lähtisin työelämään nuorimman lapseni ollessa vuoden ikäinen. On jännä miten sitä ei ajattele muista samoin tekevistä äideistä pahaa, mutta itsensä on niin helppo kauhistella pysymään kotiäitinä, vaikka ei siitä pestistä juurikaan toisinaan enää tykkäisikään viiden vuoden urkaman jälkeen. Toinen mikä vaikeuttaa […]
Pyörittelin pitkään mielessäni, että mitä kivaa ja hyvää voisin pitkästä aikaa tehdä. Minut on kasvatettu sen verran perinteitä kunnioittavaksi, että käyn säännöllisesti hautausmaalla. Lapseni kysyi minulta sankarihautausmaalla, että voiko niille sotilaille sanoa jotain. Vastasin, että voihan hän vaikka kiittää heitä kaikesta. Lapseni teki niin. Hölmistyin, kun hän jatkoi kiittelyä myös muiden edesmenneiden kansalaisten hautakivien […]
Ymmärrän. Kuinka helppoa tuo sana onkaan sanoa, mutta miten monesti me sanomme noin vain siksi, ettei meidän tarvitsisi nähdä aidosti vaivaa ymmärtääksemme toista ihmistä. Eihän meillä nykyihmisillä ole aikaa jäädä pohtimaan muiden sielunmaailmaa ja miksi edes pitäisi. Jokainen huolehtikoot itse itsestään. On tässä mietittävää omasta takaakin. Minua on siunattu ja kirottu taidolla pohtia ja ymmärtää […]
Olin jo lapsena ahkera kirjoittamaan ja minulla oli monta kirjekaveria. Olin siis postitoimiston vakioasiakkaita. Yksi kerta en vain enää jostain syystä uskaltanut mennä postin sisälle tai itseasiassa en kyennyt nousemaan edes autosta ulos. Muistan hokeneeni itkua pidätellen, että haluan lähettää kirjoittamani kirjeen serkulleni, mutta minä en vain pysty millään liikkumaan paikaltani minnekään. Halusin vain piiloutua […]
Meillä on ollut pitkä ja pimeä syksy. Muistan kuulleeni jo lapsena aikuisten puhuvan, että ” Niinhän se tahtoo olla, että niin ne nuo hullut aina syksyisin ja keväisin tuppaa sekoamaan. ” Ihmettelin tuota tokaisua ja hämilläni katselin aiheesta keskustelevia suuria aikuisia. Imin noita elämänviisauksia itseeni kuin pesusieni vettä. Ajattelin, että nyt osaan sitten itsekin varoa […]
Minulla on ollut ihan huippu isä. Hän on opettanut minulle mitä suku, sen tuoma turva ja lämmön tunne tarkoittavat. Pyyteetön rakkaus olisi minulle ehkä täysin tuntematon käsite, ilman isääni. Hän opetti minulle myös sen, että pyri aina parhaaseen tulokseen, mutta unohtamatta rakkaitasi ja oikeuden tuntoasi. Työstä ja sen jäljestä saat olla ylpeä, mutta koskaan ei […]
Tunnistatko sinäkin itsessäsi sen sisäisen äänen joka herää silloin, kun sinulla on kaikki hyvin ja fiilis on sen myötä reippaasti plussan puolella? Juuri, kun olet niin iloinen ja tyytyväinen elämääsi, että ihan kasvoihin sattuu jo se monen päivän poskilihaksesi yllättänyt hymyilyn määrä niin alat aprikoida. Mitä, jos tapahtuukin ykskaks jotain aivan kamalaa ja surullista? Niinhän […]
