Elämästä nauttimisen vaikeus

Tunnistatko sinäkin itsessäsi sen sisäisen äänen joka herää silloin, kun sinulla on kaikki hyvin ja fiilis on sen myötä reippaasti plussan puolella?

Juuri, kun olet niin iloinen ja tyytyväinen elämääsi, että ihan kasvoihin sattuu jo se monen päivän poskilihaksesi yllättänyt hymyilyn määrä niin alat aprikoida.

Mitä, jos tapahtuukin ykskaks jotain aivan kamalaa ja surullista? Niinhän siinä on ennenkin käynyt. Välittömästi, kun olet leijailut seitsemännessä taivaassa niin olet pudota tumpsahtanut vauhdilla alas takaisin maahan ja ilman iskua edes lieventävää laskuvarjoa.

Aina kannattaisi olla edes joku asia huonosti ja siitä elämäsi epäkohdasta kannattaisi muistuttaa itseään tarvittavin väliajoin, ettei ala jaloilla ote lipsua irti maasta.

Jos sellaista epäkohtaa ei ole niin keksi tai kehittele sellainen äkkiä niin olet paremmin turvassa äkillisiltä pettymyksiltä.

Miksi meidän suomalaisten on liiankin usein niin vaikeaa vieläkin luottaa siihen, että myös meidän ennen muinoin surumielisiksi ja hieman erakkoluontoisiksi kuvattujen kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu saada ja osata olla onnellinen. Ja ilman, että meidän tarvitsee sitä lunastaa millään tavalla.

Itse olen pyrkinyt tietoisesti eroon tuosta sisäisestä äänestäni ja jossittelusta. Olen ajatellut asian niin, että minulle on suotu vain tämä yksi ja ainut elämä enkä voi koskaan tietää, että milloinka se päättyy, joten aion nauttia jokaisesta päivästä sellaisena kuin se nyt sattuu minulle avautumaan.

Joskus meidät saattaa tehdä onnelliseksi juuri se, ettemme pyri tavoittelemaan onnea koko ajan ja tiedostamme sen, että jokainen meistä tuntee onnea eritavoin, eikä onnellisuuteen ole mitään tiettyä kaavaa.

Nautitaan matkastamme, joka meille on suotu. Suru ja onni tarvitsevat toisiaan. Olen kovan tien ja oppimisen kautta hyväksynyt sen. Epäonnistumisen pelon en anna enää hallita elämääni.

Ethän sinäkään?

Kommentit

  • Heli

    Jokainen uusi päivä on lahja. Mikään ei ole pysyvää. Olet oikeassa. Onnellisia ne, jotka nauttivat pienistä arjen asioista. Kun pyrimme myönteisyyteen, vaikutamme myös kanssaihmisiimme positiivisesti.

  • Heli

    Nykyään onnellisuutta korostetaan liikaa. Ihminen ei saisi käpertyä itsensä ympärille. Onni merkitsee eri ihmisille eri elämäntilanteissa ja erilaisissa elämän olosuhteissa hyvin erilaisia asioita. Voi olla onnellinen perheen yhteisistä hetkistä ja tyytyväinen, kun kaikki on suhteellisen hyvin. Toiset nauttivat suorituksista ja menestyksestä. Toiset ystävien seurasta, patikoimisesta luonnossa, kulttuurista, toisten auttamisesta. Mutta on joukko ihmisiä, jotka tarvitsisivat enemmän huomiota. Joillekin onni on lämmin ruoka-annos, puhdas vesi tai lämpö. Luin artikkelin Guardian-lehdestä Skotlannin taloudellisesta tilanteesta. Kirjoittaja kertoi tavanneensa ihmisiä, jotka eivät olleet syöneet moneen päivään, koululaisia, joilla ei ollut varaa ateriaan. Monet lapset elävät siellä äärimmäisessä köyhyydessä, ja heitä on enemmän kuin voimme kuvitella. Uutinen teki minut todella surulliseksi ja ajattelin, miten ironista on analysoida onnellisuutta.

Jätä kommentti

*