Huoli

Vietin lapseni kanssa tämän viikon KYS:in foniatrian jaksolla.

Vaikka jouduin olemaan töistä poissa lähes kokonaan koko tuon ajan en kantanut huolta ansionmenetyksistä, koska lapseni sai tutkimuksia erityisyyteensä liittyen ja vieläpä hyvissä ajoin.

Ennaltaehkäisevästi.

Saimme viettää päivät huippuammattilaisten kanssa.

Se joka teki heistä ammattilaisia oli se, että he tekivät ja saivat tehdä työnsä rauhassa ja tunnepohjalta. Ennen kaikkea lapsen tarpeet huomioiden.

Ei vain yleisesti, vaan siten, että noiden neljän päivän aikana he loivat ujoonkin lapseen sellaisen suhteen, että hän rutisti halata hoivaajiaan kuin rakkaita sukulaisiaan, kun lähdimme viikon päätteeksi kotia kohti.

Kaikki kunnia ja kiitollisuus koko tiimille, jotka meidän kanssa KYS:in foniatrian jaksolla työskentelivät, niin lapsen kuin meidän perheenkin kanssa ja tulevat jatkossakin työskentelemään.

Olen asioinut paljonkin isompien erityislastemme tiimoilta Ylä-Savon SOTEn kanssa ja siltä pohjalta yllätyin siitä miten ottautuvia ja osaavia KYS:llä ollaan jo pelkkien epäilyksien suhteen siitä, että lapsen haasteiden taustalla voi olla niin lapsen kuin hänen vanhempien mahdolliset neurologiset kehitys haasteet.

Olen kuullut vain sitä, että KYS:lle on, niin hankalaa päästä tutkituttamaan lastaan nepsyoireiluista, että sinne on oikeastaan turha edes pyrkiä ja heidän on turhaa edes sellaista suositella.

Tälle viikkoa sain ihan foniatrialla kuulla sosiaalityöntekijältä, että hänellä on aina suuri huoli ns. Ylä-Savon SOTEn lapsista, kun hän tietää, että siellä ei riitä resursseja auttaa erityisiä lapsia.

Faktahan on se, että se mikä KYS:llä nähdään neurologisena haasteena, niin Ylä-Savon SOTE:lla se nähdään ehkä samana, mutta silti perheet ohjataan sosiaalitoimen huomaan.

Joko nepsy osaamisen pääsemisen jonotuksien ajaksi tai/ja kaunistellakseen sitä tilannetta, että Ylä-Savon SOTE:lla on erityislasten ja heidän perheiden kanssa työskentelystä vielä paljon opeteltavaa.

En sano, etteikö auttamisen ja tukemisen halua löydy, mutta minua ihmetyttää, että milloin pääsi käymään, niin, että resursseja on ohjattu erityislapsiin, niinkin vähän, että jopa KYS:in sosiaalityöntekijä on asiasta aidosti huolissaan.

Jätä kommentti

*