Jaksuja toimintaterapeutille!

Miltä sinusta tuntuisi, jos tietäisit olevasi ainut kokopäiväinen Ylä-Savon SOTEn toimintaterapeutti lasten parissa, eikä helpotusta olisi luvassa?

Jaksaisitko työssäsi vai musertuisitko työtaakan alla? Hyytyisikö hymysi? Uupuisitko? Sammuisiko voimasi auttaa lapsia ja perheitä hitaasti, mutta varmasti?

Minä tunnen yhden rautaisen ammattilaisen, joka tekee työtään toimintaterapeuttina sydän edellä ja aito hymy kasvoillaan. Hänen halunsa auttaa, niin lapsia kuin heidän perheitään kantaa häntä työntäyteisen uran läpi. Hän on auttanut monia, myös meidän perhettämme.

Hänestäkin on kamalaa, että Ylä-Savon SOTE on joutunut tekemään linjauksen, etteivät he voi tarjota yli 9 vuotiaille toimintaterapiaa, vaan ainut keino on saada suositus toimintaterapiaan esimerkiksi perheneuvolasta tai lasten psykiatrilta, jonka jälkeen voi hakea Kelan kautta yksityiselle toimijalle toimintaterapiaan.

Neuvolat voivat nykyisin ohjata lapsen suoraan toimintaterapeutille arvioon, joka ei ainakaan helpota tämän yhden ainoan kokopäiväisen toimintaterapeutin työmäärää. Helpotusta tuo onneksi osa-aikainen kollega.

Tässäkin kohtaa sana resurssit ja niiden ohjaaminen on avain asemassa.

Kokemuksesta tiedän, että mitä aiemmin lapsi pääsee tarvittaessa toimintaterapiaan, niin sitä valoisampi tulevaisuus on, niin lapsella kuin hänen vanhemmillakin.

Toimintaterapia aukaisee monia solmuja arjessa ja vaikuttaa monesti erityislapsen kehitykseen ratkaisevasti.

Arki helpottuu ja koko perhe voi paremmin.

Toivottavasti tämän merkitys ymmärretään tulevaisuudessa paremmin.

Haluan sydämestäni kiittää sinua toimintaterapeutti Seija Kauppinen.

Sinä autoit meitä silloin joskus ja tiedän, että auttaisit perhettämme myös tänä päivänäkin, jos vain pystyisit.

Jätä kommentti

*