Kiusaaminen

Olen tässä viime viikkoina joutunut toteamaan, että kiusaaminen on koskettanut myös meidän perhettä.

Kuvio on perinteinen.

On olemassa se “kingi” ja hänen alamaisensa, jotka ilmeisesti haluavat ottaa mallia coolista rakkarista.

Onneksi se oma koululainen ei ole kiusattujen kärjessä, mutta viitteitä sinne joutumisesta on ollut jonkun aikaa ilmassa.

Luontaisesti ensimmäisenä nousi pintaan viha ja ajattelin, että Perkeleen huonosti kasvatettu nulikka! Ootahan, jos jäät kiusaamisesta rysän päältä kiinni, niin nostelen sinut seinälle ja kysyn onko nyt kivaa?!?

Sitten rauhoituin hetkisen ja päätin antaa lapselleni neuvon.

Seuraavan kerran, kun näät kyseisen kingin kiusaavan ja kerjäävän kehuja siitä alamaisiltaan, niin kerrot hänelle, miten tyhmää hänen touhunsa on.

Jos tulee silmille siitä, niin kerrot opettajalle ja meille aikuisille, niin sitten äiti vähän jututtaa tuota poikaa.

Eniten pienten koululaisten keskuudessa tuntuu tapahtuvan sitä, että poissuljetaan kavereista.

Koulussa ollaan kamuja ja illalla esimerkiksi watsup-ryhmässä käsketään poistaa, joku ryhmästä tai hän itse lähtee siitä ryhmästä jne.

Sitten aloin miettiä, että millaista esimerkkiä me aikuiset mahdollisesti saatamme antaa tietämättämme lapsille.

Heille, jotka kuulevat kaiken, vaikka ei ehkä siltä vaikutakkaan.

Eräs entinen pääministeri hallituksineen teki kansan mielestä vääriä päätöksiä. Me aikuiset täytimme facebookin pilkkaavista kuvista ja haukuimme kilpaa kaikki pystyyn. Jos siitä tuli heille paha mieli, niin mehän vain nauroimme tyytyväisinä.

Naapuri ostaa hienomman auton kuin sinulla. On se nyt niin olevinaan, kun on viimeisen päälle pirssi alla! No pitäähän se luuserien jollain päteä!

Sisaruksen vaimo jää kiinni pettämisestä. Se nyt onkin semmonen kevytkenkäinen lehmä!

Ruotsi voittaa Suomen jääkiekossa. Vitun homot!

Työkaveri sai sinun sijasta vakkaripaikan. Mitenkä se pöljä sai sen, enkä minä, vaikka olen paljon pätevämpi!?!

Eron hetkellä pitää monien valita puolensa ja kaverinsa. Jos pidät sen paskiaisen puolia, niin en halua nähdä sinua enää ikinä, enkä puhu sulle koskaan! Huomioitavaa on myös se, että jotkut lapsetkin pakotetaan valitsemaan äidin ja isän välillä.

Aina, joku muu voittaa lotossa, etkä sinä. Epistä!

En varmasti tule sinne juhliin, jos se yks on siellä, kun menee vain ilta pilalle! Elä kutu sitä, niin tuun!

Ei meidän lapset mitään tehny, kun teidän kuulema..

Etenkin äidit ovat susia toisilleen olipa kyse imetyksestä, kasvatuksesta tai ihan vaikka vaatetuksesta. Saadaan sota siitä, että onko poika lapsien ok käyttää sukkahousuja vai voiko hänestä tulla siksi homo.

Kiellämme lapsiamme kiroilemasta ja haistattelemasta toisille. Silti iltapäiväruuhkassa monessa autossa raikuu No voi vittu! Mikä siinä on niin perkeleen vaikeeta ajaa edes rajoitusten mukaan, eikä jyrätä alinopeutta!?!? Tehostamme sanomaamme heilutellen nyrkkiä ja keskisormea.

Pointti tuli varmaan selväksi..

Itse voin myöntää omaltakin kohdaltani,  että aina löytyy kyllä parannettavaa siinä, millaista esimerkkiä me aikuiset annamme lapsille. Olipa ne omia tai toisten.

Katsellaan ensin ympärillemme, ennen kuin aukaisemme suumme.

Ollaan sellaisia ihmisiä, joita toivoisimme lapsien elämässään kohtaavan.

Ei olla kiusaajia.

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*