Kosketuksen merkitys

Nyt, kun olemme eläneet jo pitkään korona aikaa, niin olen huomannut miten paljon kosketus ja läheisyys merkitsee.

Vaikka me suomalaiset mielletään persooniksi, jotka haluaa elää omien näkymättömien muurien suojaamana, niin uskallan väittää, että meillä jokaisella on ikävä toistemme läheisyyttä ja kosketusta.

Yhtäkkiä, olisimme enemmän kuin valmiita uhraamaan sen niin rakkaan oman tilan ihan vain, että pääsisimme olemaan taas toistemme lähellä.

Aloin pohtia, että missä tilanteissa minä kosketan myös tuntemattomia ihmisiä.

Olen kaupassa ja törmään toiseen asiakkaaseen. Laitan käden hänen olkapäälle ja pyydän vilpittömästi anteeksi. Rikon huomaamattani toisen henkilökohtaisen tilan, samalla saaden toiselle tunteen, että olen aidosti pahoillani.

Uskalsin pysähtyä. Kiivetä muurin yli silläkin riskillä, että toinen on suuttunut ja saan vastaukseksi haukut. Useimmiten teen näin etenkin vanhusten kohdalla. Nyt en saisi koskettaa ja se on vaikeaa tällaiselle hössöttäjälle.

Olen töissä ja esimerkiksi asiakas avautuu minulle vaikeista ajoistaan. Jälleen haluan taputtaa olalle, ehkä jopa halatakkin. Ei, ei niin saa tehdä. Pyrin ajattelemaan sen olevan toiselle parasta.

Asiakas kiittää, kun autoin häntä selvittämään jonkun asian. Minun tekee mieli taputtaa olalle. Sanoa, että eipä mittään, olkaa hyvä vain. Osoittain, että hänestä ei ollut minulle mitään vaivaa. Ai niin, ei niin saa tehdä.

Ylipäätään ihmisten kohtaamisen tärkeys on minulle korostunut näinä korona aikoina. Minulle, joka kärsi ennen paniikkihäiriöstä. Ehkä tämä korona aika on tehnyt minulle siinä mielessä vain hyvää.

Ennen välttelin sellaista, jota nyt kaipaan.

On ollut toisaalta ilo seurata sitä, kuinka ihmisillä on herännyt halu osoittaa välittämistä ja rakkautta muinakin keinoina, kuin olemalla konkreettisesti läsnä, lähellä ja koskettaa.

Ensimmäisenä tulee mieleen eräs sulttaani ja K-Marketti Sonkajärveltä. Ne useat yrittäjät ja yksityiset henkilöt, jotka ovat auttaneet heitä, että he voivat auttaa.

Naapurit ja sukulaiset ovat kantaneet kauppakasseja, käyneet asioilla ja kyselleet vointeja heiltä, jotka ovat olleet jumissa kotona.

Rebekan hoitokodin asukkaat eivät ole varmaan edes kerinneet kaivatakkaan sukulaisia kylään, kun ovat milloin ongella, makkaranpaistossa, saunomassa, konjakilla ystävyksien kanssa omalla terassilla, leipomassa, kokkailemassa. En pysy edes aina mukana, että missä he milloinkin ovat, kun heillä on niin lystiä koko ajan. Ihania kaikki, niin hoitajat kuin asukkaat.

Toivottavasti jokainen laitoksessa asuva vanhus saisi etenkin tällaisena aikana kokea palasen samanlaista onnea arjen keskellä.

Olemme auttaneet toisiamme lukemattomilla keinoilla.

Talkoohenki on noussut jälleen muotiin. Mielenkiintoista nähdä jatkuuko se koronan jälkeen, toivottavasti.

Me kaikki tarvitsemme toisiamme enemmän kuin uskoisimmekaan ja mitä enemmän pidämme yhtä, niin sitä paremmin me voimme.

Asiaa voi vaikka pohtia siltä pohjalta, että ennen ei ollut näppäriä ja suuria maatalouskoneita, mutta niin ne heinät vain saatiin pelloilta korjattua. Tekikö sen kaiken maatalon isäntä ja emäntä kahdestaan. Epäilen. Saivatko apurit palkkaa tekemästään työstä? Ei, mutta he saivat itsekin apua silloin, kun sitä tarvitsivat.

Vaikka nuori olenkin, niin olen kerinnyt olla osa tuollaisia talkoita ja muistan sen tunnelman yhä. Eväätkin maistuivat paljon paremmalle pellon reunalla, kun niitä yhdessä pysähdyttiin nauttimaan heinäpaalien kurottaessa taivasta kärristä.

Aijoin toteuttaa myös tänäkin kesänä perinteisen tempaukseni. Lahjoitan hiekkaleluja johonkin Iisalmen leikkipuistoon. Vielä on mietinnän alla, että minne lahjoitan niitä tällä kertaa.

Kenenkään ei tarvitse murehtia siitä, että meiltä leviäisi koronaa tai muitakaan pöpöjä niiden mukana, koska minä desinfioin jokaisen lelun huolellisesti ennen kuin niitä minnekään kärrään.

Tuhannet kiitokset omasta puolestani kansalaisille siitä, että keskustan leikkipuistossa on yhä hiekkalelut tallessa ja niitä on jotkut ihanat ihmiset lahjoittanut sinne lisääkin, niin leikit siellä jatkuu, vaikka leluja hajoaisikin leikeissä.

Pidetään yhtä, vain hitusen kauempana toisistamme.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*