Löysin uuden rakkauden

Lapsiarki osaa olla toisinaan todella rankkaa. Mitäpä sitä kieltämään. Pahimmillaan se voi johtaa totaaliseen uupumukseen.

Kaikki kaunis ja hyvä katoaa. Et iloitse lapsistasi ja ehkä vielä vähemmän puolisostasi.

Mokoma mörökölli, joka valittaa vain jatkuvasti pikku asioista. Hyppäisi hetkeksikin minun saappaisiin, niin tietäisi mitä se todellinen elämän kovuus on.

Yleensä tuolla hetkellä teet emä mokan ja uskallan veikata, etten ole ainut, joka on tuohon perisyntiin syyllistynyt.

Alat huomaamattasi purkaa tuntojasi henkilöille, joilla ei ole minkäänlaista kokonaiskuvaa, eikä sitä toista näkökulmaa arjestanne.

Uupuneena ja sen sokaisemana väitätte, ettei elämässänne ole oikein mitään hyvää ja puolisostakin on tullut huomattua vain ne ärsyttävät puolet.

He, jotka kuuntelevat murheitasi tarkoittavat hyvää perheellenne voivotellessaan mukana, että kuinka rankkaa sinulla onkaan. Samalla se kuitenkin vain syventää epätoivoasi.

Jos muutkin ovat sitä mieltä, ettei heistä olisi näin rankkaan arkeen, niin kai se todella on kestämätöntä, enkä ole vain kuvitellut sitä.

En tiedä vieläkään mitä tapahtui tai jäi tapahtumatta, mutta minä ykskaks huomasin löytäneeni uuden syvemmän rakkauden ihanaa miestä kohtaan.

Olin kyllä tuntenut hänet aiemminkin, mutta nyt näin tämän miehen niinikään uudessa valossa.

Tuo komea mies oli todennäköisesti kadonnut hormoonien, imetystuskailujen, vaippojen, vähäisten unien, uhmien, oman ja yhteisen ajan katoamisen taakse.

Miten sitten kohtasin tuon upean uroksen?

Päätin vain aukaista silmäni ja lähdin avoimin mielin sitä etsimään.

Vaiensin sisäisen vaikeroijan ja lähdin tähyilemään löydänkö eheyttävää ja voimaannuttavaa rakkautta läheltäni.

Pikku hiljaa aloin huomata, että sotkuisesta ympäristöstä huolimatta elän arkeani ihan ok tyyppien kanssa ja kodissamme asustaa silmiäkin miellyttävä mies.

Huomasin miten perheelleen omistautuva tuo mies on ja viime aikoina häntä on näkynyt enemmän meidän seurassamme kuin ennen. Kauheaa, miten uutterasti hän tekikään töitä ja pitkään. Silti, hän jaksoi.

Tiedän, etten ole ollut viime aikoina todellakaan mistään hehkeimmästä päästä, mutta silti saan tuntea olevani upea juuri sellaisena kuin olen, vau!

Miten tuo mies ei ole jo sanonut minulle, että suksi muualle, jos et osaa minua arvostaa, vaan hän on kestänyt sen, että olen purkanut omaa väsymystäni häneen.

Eihän se lopulta ole kenenkään muun vastuulla kuin oman itsensä, että jaksaa arjen paineet.

Kuinka kiitollinen saankaan olla, että jo kuusi vuotta olen saanut kuulla, jos nyt en päivittäin niin vähintään viikottain, Minä rakastan sinua.

Ja ne samat kuusi vuotta olen rakastanut minäkin.

Seuraavat, loppuelämäni vuodet lupaan olla myös se vankka ja puolustava muuri, johon nojautua silloin, kun väsyttää.

Mikään ei voita tätä tunnetta, kun huomaat rakastuneesi uudelleen ja aiempaa syvällisemmin.

Löysin uudenlaisen rakkauden viereltäni.

Tiedostan olevani todella onnekas, että tämä tunteideni kohde on aviomieheni.

Oma rakkaani.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Ihana kirjoitus! Toivottavasti mahdollisimman monet lukevat tämän. Tätähän se rakkaus on, askel taakse ja kaksi eteen.
    Onnea teille, vasta(uudelleeen)rakastuneet.

  • Sanna Oksman

    Todella paljon kiitoksia! ❤️ Joskus on hyvä pysähtyä miettimään asioita. ❤️

  • plokkariukki

    Ennen vanhaan sanottiin tahdon, sekä myötä- vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa. Joskus on elämä tuntunut pelkältä vastamäeltä, mutta kun aikansa tarpoo ja välillä vilkaisee peiliin, huomaakin olevansa jossakin vaiheessa mäen päällä ja siitä alkaakin se myötämäki. Yli 45 vuotta on taaperrettu näitä yhteisiä mäkiä, joskus samaan suuntaan joskus eri, mutta aina toistaiseksi tultu samaan pisteeseen ja jatkettu yhdessä. Tahdolla on iso merkitys tässäkin asiassa!

  • Sanna Oksman

    Tuohon on pyrkimys. ❤️ Olen vähän sitä mieltä, että kaiken muun voi aina sopia ja sietää paitsi pettämisen ja väkivallan. Niistä ei ole ollut harmia enkä usko, että koskaan tulee olemaankaan niin kaikki on hyvin. ❤️

Jätä kommentti

*