Ollaan ystäviä toisillemme

Olen pistänyt merkille, että viime aikoina on kuollut monta kulttuurin ja taiteen parissa merkittävästi vaikuttanutta henkilöä.

On toki hienoa, että heitä muistaa tuhannetkin ihmiset somessa ja aikanaan heille saatetaan pystyttää hienoja patsaitakin muistuttamaan meitä muita siitä mitä he ovat saavuttaneet elämässään, mutta en voi olla pohtimatta sitä, että toivottavasti he kerkesivät eläissään kokea samaa palautetta ja tukea, kuin menehdyttyään.

Muistetaanko me ylipäätään kertoa vilpittömästi ja aidosti toisillemme suoraan päin kasvoja, että kuinka tärkeitä ja rakkaita jotkut meille ovat vai avaudummeko me suomalaiset todella vasta sitten muistopuheissamme, kun toinen on laitettu kylmiön kautta monttuun tai tuhkana taivaan tuuliin?

Joskus minusta tuntuu, että kyllä.

Kun joku perinsuomalainen eläissään oikein syvällisesti sitten avautuu ja kiittää läheisiään siitä, miten ihanaa on ollut saada olla osa heidän elämäänsä, niin toisinaan ensimmäinen ajatus voi olla, että miksi se nyt noin pehmoisia puhelee. Ei kai se, vaan meinaa tehdä itselleen jotain..

Toki joskus se voi pitää paikkansakin, mutta miksi meistä yhä on vähintään hupsua ja ujoa kehua toisiamme suoraan ja myöskin ottaa sitä hyvää palautetta vastaan?

Eräs ystäväni joskus sanoi minulle osuvasti, että olet aivan oikeassa siinä, että silloin, kun voit ilahduttaa yhdelläkin kivalla lauseella toisen arkista elämää, niin saat siitä puolet enemmän iloa omaan päivääsi.

Minä toisinaan tykkään positiivisesti häkellyttää tuntemattomiakin ihmisiä kehuen heitä tai auttamalla heitä heidän sitä pyytämättä piittaamatta siitä, että luokittelevatko he minut sen vuoksi hulluksi.

Miksi minullekin on silti, niin vaikeaa kertoa niille rakkaillenikin kasvotusten, kuinka ihania he ovat?

Ollaan ystäviä ja läheisiä toisillemme nyt, eikä huomenna, koska sitä päivää ei välttämättä meille kaikille ole suotu.

Ja ei, minä en ole matkalla sinne taivaan tuuliin, kunhan vain pysähdyin taas miettimään tätä elämää.

Se, kun tekee välillä ihan hyvää meille jokaiselle tässä hektisessä nykymaailmassa.

Osaa taas katsoa kaikkea siitä oikeasta näkökulmasta.

 

 

 

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Sydäntä sykähdyttävä kirjoitus. Näinhän se on. Mutta mikä siinä on, että ihminen eksyy ja etääntyy perusasioista. Moittiminen ja epäkohtien kaivelu nostaa helposti päätään. Someraivoa ei kannata edes mainita.
    Kiitos, että muistutat siitä, mikä on oikeasti tärkeää.

  • Sanna Oksman

    Kiitos sinulle! ❤

Jätä kommentti

*