”
Saavumme hetken kuluttua Kuopioon.”
Vilikasu junan ikkunasta pihale ei kylläkään anna minkäänlaesija viitteitä, että oltas lähelläkkään asutusta. Pientäkään villausta pellosta tae minkäänsortin asutukseen viittovasta ei vilaha hetkekskään yhtenäesen pusikon seasta.
Viimein vilahtaa hetken näkyvissä teollisuusrakennus pihassa olevine venneineen. Tuttu vihree pusikko jatkaa vilistämistään näkymänä lähestyvästä Kuopijosta
Juna on jo aekoja hiljentännä mänöhalujaan. Selevästi ollaan pysähtymässä, vuan mihinkä?
Nyt, tuohan olj jo ihan kun levvee nelkaestanen katu. Oesko ollunna sissääntuloväölä Kuopijoon??
Konetie vilahti vieressä ja sen yli taettiin männä. Tuas tuota hiton pusikkoo. Nyt juna tosissaan alakaa seisattuva kokonaan.
Tättäräää, avvautuhan se kaapunkinäkymä ennenkun ihan pysähyttiin asemalle. Mustavvalakeen kirjava rakennus muihen talloen välissä tuop mieleen Tampereen hotelli Tornin kivijalan. Sitäkii näky vuan hetken, kun silimiin etteen viäntäöty jonniisortin harmoonsävynen seinä.
Sitä ollaan sitten Kuopijossa. Tervetulloo.
Vaonun ov aokii toesele puolele harmooseen seinään nähe. Aseman näkymät on äkkijä kateltu. Toesesta suunnasta näkkyy rattoo ja toesesta killottaa aarinko silimiin. Pikkunen kopinkottero parine ovineen hahmottuu lähistöllä. Sinne immeiset alakaa ahtaotuva. Ovviin jäläkeen alakaa portaat laskeutuva alaspäen, tullaan tunneliin. Opasteita en älynnä vuan kaekki kiäntyy vasemmale, eikum perrään. Osa lähtöö kiipeemään takasi ylös, suurimman osan jatkaessa etteempäen, määmpähän suoraan. Tässä ihanku oesin joskus käänäkii, täähän on raatatieaseman halli.
Jääkän livakoesta ovista pihale. Aseman rappusilta aakii näkymä, ee kovin luaja, vuan tästä se ilimeisesti alakaa Kuopijonk kaapunti.
Tämmöseltä se suattaa hyvinnii tuntuva syrjemmältä enskertoo Kuopijoon tulevasta.
Oon tänäkevväännäkkii matkustellunna mm. junassa pitkin ja poekin tätä suomenmuata. Ei mistään löövvy niim pitkee lähes yhtämittasta pusikko- ja kalliotunneliyhistelmöö mittee on Pieksämäen ja Päevärannan välj. Ee ies Kuopijo paljoo välilä vilaha junan lasista. Juna jos mänis pysähtymätä Kuopijon ohi, niin pittää oekeela aekoo lasista pihale vilikasta, että kerkii ies villauksen kaapunnista nähhä.
Päevärannan jäläkeen alakaa olla jo näkymät väljempijä. Ee tarvii etemmä matkustoo ku esmerkiks Iisalameen. Näkkyy peltoaukeita, järvijä, hyvin hoejjettuja asumuksija ja muatiloja.
Ottakeepa jokunem päevä lepposa junakyyti vakkapa Kuopijosta Kajjaanin kaatta Kemmiin. Silimä leppee maesemissa niin kesälä kun talavellae.
Jyväskylä, Tampere, Lahti, Kouvola ja piäkaapunkiseuvvusta puhumattakkaa, ee tulla junakyyvvillä niinku savupirttiin – heti metästä astutaan suoraan kynnykselle. Siltä tuntuu Kuopijoon tuleminen pusikoetten sisältä.
Nyt kun on se uus voemalaetos Kuopijossa, joka polttaa mm. enerkijapuuta, lämmitelläämpäs tulevana talavena noela ratavvarren risukoela jokunen viikko. Siitä ne näkymät avartus. Nyt jootuin het kaapunnin keskeltä alakaen pusikkoo nurin rassiin, jollonka lehet imasoo kosteuven. Vaekkapa nyt alakuun Suonejjoele asti.
Joutoukkoja ja akkojahan pitäs löötyvä ihan omalta kylältäe hommiin vaekka usseempii kilometrijä kohe.
Tämän voes vaekka totteuttoo sitä uutta ”matkakeskusta” uotellessa.
Virtasen Timole vinkki; kun olit niin utakka voeton toevossa ostammaan aekonnaan sen linjakasaseman, niin näätäppäs nyt reeluutes ja pistä entinen asemaravintola toemintaan vaekkapa siihe retrokuosiin. Suatto kaet sitä nyt sevverran jiähä niistä ”Vippijuiserin” myynnistä aekonnaan tulleista miljoonista pätäkkee tähteeks.
Kuvakollaasissa juna jyskyttellöö etelästä kohti Kuopijoo ja sitten Kuopijosta Iisalameen. 
