Piäministerin aprillipäevän tiijjotustillaesuus asijallista asijoo. Yhtä asijoo vaelle.

Piäministerin selekeetä ulosantija.

Piäministerj selevitti selekeesti aprillipäevän selevitys tillaesuuvessa, mitenkä on pyritty parantammaan uusiin selevitysten selevittelyvä. Se hyvä.

Sekkii ansahtoo lisäpisteitä, tunnustoo miten sekasi olj ministerlöehe sekä virkamiesten vastuunjaot, josta hyvänä esmerkkinä aejjemmin tapahtunneet lentokenttäsotkut.

Alako tosiaan yhessä vaeheessa tuntuva, että käsienpesun tärkeyvestä tiijjottaminen olj se raja, jonka eellä maenitut vielä kaekki jotennii ymmärtivät. Muu männii sitten pallotteluks.

Täänpäevän Piäministerin tiijjotus tillaesuuvessa pm Sanna Marin (kasvavassa miärin) omaksu piälikön otteita. Silti yks asija jäe eelleennii puuttumaan ja sen mukana kaekki.
Vastaos kysymykseen; Kuka on viimekäessä piällikkö?

Vastuun ottava piällikkö on totaalisesti puuttunna, eikä sitä vastuuta uskaltanna ottoo vieläkään kukkaan, nyt tehhyssä koronatouhuista vastooviin toemikuntiin uuvistuksessakkaan.

Siksipä juuri, pitäs sillon omanarvonnii olla sen verran joustava, että oekeesti kuunnellaan ja annetaan arvo Päällikölle, joka uskaltaa nähhä kokonaesuuven ja tehhä sen vuatimija esityksiä.
Ylihtevuotavat kiitokset ja kiittelyt tuntuvat vuan anelulta; “kyllä, kyllä, anna nyt minun vuan touhuta, eehän tässä oo kun yhen valtijon riskiryhmiin kuuluviin hengestä kyse. Ee nyt sentään koko väestön.”

On muistettava, rauhan aikana presitenttimme on myös Ylipäällikkö. Poikkeustilassa ollessa korostuu entistä selevemmin se tosiasia, ettei vastuuta voe jakkoo. Aina on löyvyttävä viime käessä se, joka piättää ja kantaa vastuun. Ehkä armeijan käöneet tämän ymmärtää – selekeemmin.

Laitetaan kaks miestä suorittammaan joku tehtävä yhessä. Siitä huolimatta vaekka hyö sen yhessä tekköövät, nimetään jo lähtiissä toenen heistä piäliköks. On siis henkilö, joka vastoo annetun tehtävän hoetamisesta. Hyvin yksinkertasta ja ymmärrettävvöö. Sama toemii myös yritysmualimassa, viimekäessä toemitusjohtaja on se, joka on “häränsavuilla”, kun asijoeta selevitellään.
Noeta komitejoeta voejjaan nimetä yhen pataljoonan verran ja mitä enemmän niitä on, sen hittaammaks männöö operatiivinen johtaminen ja toeminta, joten vatuloennilta ee voe välttyvä.
Ja tuas ollaan myöhässä.

Suosittelen ylipiälliköllemme valtuuksija käöttee valtoosa poekkeustilanteessa.

Aekonaan perustuslakkiinkiimme on suatu (väkisin sinne tunkemalla survottuja) laenkierto tulukintojen, sekä kiertopolokuin kiemuroetten käöttömahollissuus piätöksiin teon esteeks. Joettenka alakuperräenennii tarkotus on ollunna suaha aena porsaanreikä kiertee tehty esitys, joka ei sillä kertoo toplokkaana olevalle satu käömään. Tämän porsaanreijjän tukkimisen mahollistaa, kun annetaan poekkeuslaen tulukinta yksinkertasesti poekkeustilan aekana Ylipäällikölle ja .
Nykyinen lainsäädäntömme antaa keskitettyyn johtamisseen  kyllä mahollisuuven (ko.laen 27§), aevan pilikulleen. Ee tarvii suurennuslasilla ies sitä ehtijä.

Jätä kommentti

*