Heikko itsetuntemus – Syitä ja seurauksia

Veikko Kastinen mietti blogissaan Hitlerin äiti natsien tuhoamiskoneistoa ja kysyi muun muassa, minkälainen äitisuhde Hitlerillä oli.

Useat psykoanalyytikot ovat analysoineet Adolf Hitleriä moneltakin kantilta, ja esiin on nostettu tämän heikko identiteettituntemus.

Äideillä on kieltämättä suuri vaikutus lasten itsetunnon muodostumiseen, mutta monta kertaa nainen, äiti, on itsekin väkivallan ja alistamisen uhri ja usein myös lapsen ja isän välissä, toimii ikään kuin välilevynä. Kun välilevyn geelityyny on kunnossa, iskut eivät niin pahasti vahingoita. Ikävä kyllä sekin ajan mittaan rappeutuu eikä pysty antamaan suojaa.

Psykoanalyytikko Arno Gruen lähtee siitä, että Hitlerin äiti suorastaan jumaloi poikaansa, mutta isä oli väkivaltainen. Myös Robert G. L. Waiten mukaan Alois Hitler pahoinpiteli vaimoaan ja lapsiaan erittäin usein.

Gruen toteaa ”jumalaksi nostamisen” syyksi kenties olevan sen, että äiti pelkäsi menettävänsä poikansa, kuten kaksi muutakin lastaan.  Ja koska äiti ei pystynyt suojelemaan poikaansa isältä, poika piti isänsä tavoin äitiään heikkona ja halveksittavana. Ristiriitainen tilanne johti sisäiseen konfliktiin, mikä vieraannutti Hitlerin itsestään ja johti edelleen heikkoon identiteettiin.

Klara Hitler kuoli rintasyöpään poikansa ollessa 18-vuotias. Hänen kotilääkärinsä Eduard Bloch muisteli myöhemmin, ettei ollut ”milloinkaan nähnyt nuoren ihmisen niin rikkisärkyneenä ja täynnä kärsimystä, kuin Adolf Hitler. Lähde: https://de.wikipedia.org/wiki/Klara_Hitler

Kävimme talvilomalla, tämän viikon keskiviikkona KOM-teatterissa katsomassa ranskalaisen Florian Zellerin (1979) kirjoittaman ja Riikka Oksasen ohjaaman näytelmän Poika. Siinä poika, Niko, on ahdistunut, eikä ole vanhempiensa avioeron jälkeen oma itsensä. Tarina kertoo perheen hajoamisesta ja siitä mihin sen rikkoutuminen voi johtaa. Se kertoo siitä, miten ja miksi aurinkoisesta pojasta tuli sellainen kuin tuli. Lähde: https://www.kom-teatteri.fi/poika.html

Valitettavasti näytelmän aihe on aina ajankohtainen eikä ihminen opi, ei pysty, elämään omien tunteittensa kanssa tasapainossa. Lapset kärsivät ja oireilevat vanhempiensa kypsymättömyyden ja välinpitämättömyyden takia. Eikä näytä siltä, että ihmis- eikä yhteiskunnatkaan olisi keksinyt keinoja ehkäistä vihapuheita, väkivaltaa ja sotia.

Veikko Kastinen kehottaa kysymään mitä uhkia sinä koet erilaisissa ihmisissä kuin itse olet ja mitä sinä pelkäät. Tuon viimeisen kysymyksen vastauksesta voikin löytyä monta hyvää avainta itsetuntemukseen.

Jätä kommentti

*