Idyllinen Iisalmi välittyy maailmalle kuvien kautta

Iisalmen torinäkymää lokakuussa 2020. Kuva Matthias Oertel

Saksalaiset pikkukaupungit ovat tunnetusti idyllisiä ja viehättäviä sijaitsevat ne sitten etelässä, pohjoisessa, idässä tai lännessä. Viehättävyys selittyy omasta mielestäni sillä, että niissä vanha rakennuskulttuuri näkyy. Sitä ei ole pyyhkäisty kylmästi uuden tieltä vaan restauroitu ja pidetty hyvänä, hoidettu.

Kaupunkikuvat ovat Saksassa yleisesti ottaen siistejä, kiveykset kunnossa ja liiketilojen ikkunat ja edustat puhtaita. Siisteys ja puhtaus ovatkin halpoja keinoja pitää talot edustavina. Vanhakin rakennus hehkuu, jos se ja sen ympäristö ovat vailla roskia tai muuta likaa.

Itse kiinnitän usein huomiota kaupunkimaiseman kokonaiskuvan lisäksi yksityiskohtiin. Se voi olla ikkunanpieli, porras tai vinokatto, tai seinää pitkin kiipeävä köynnös, penkki oven vieressä, oven ripa, saati sitten patsas tai muistomerkki, vanha puu. Oikeastaan ihan mikä vain voi hivellä silmää ja saada haaveiluhengen heräämään. Voi miten ihanaa olisi käydä siellä! Jopas asua! Huokaan usein mielessäni.

Mutta voi tunnelman aistia myös virtuaalisesti, jos ei jostain syystä pääse fyysisesti paikan päälle. Instagramissa esimerkiksi seuraan useita kuvaajia, jotka tallentavat omasta kaupungistaan kuvia. Kotona Saksassa ollessani tutkailen erityisen innokkaasti Pohjois-Savoa ja Iisalmea kuvaavia käyttäjiä, kuten tiinatyy ja tellervosuhonen. Miten kaunis ja viehättävä kaupunki esimerkiksi Iisalmi onkaan ja miten ihana luonto siellä on!

Kyllä Suomessakin on, Porvoon, Naantalin, Raahen, Rauman, Pietarsaaren jne. lisäksi muitakin vanhaa kulttuuria kunnioittava idyllisiä pieniä kaupunkeja, kuten nyt Iisalmi. Siellä onkin aina ilo vierailla joko fyysisesti tai sitten virtuaalisesti, kuten nyt korona-aikana.

Hienoa, että kuvat tunnelmineen leviävät myös maailmalle, niille joiden haaveiluhenki on herkässä viritä.

Jätä kommentti

*