Käsikädessä Saksojen jälleenyhdistymisen kanssa

Entisen muurin raja-aluetta Berliinin Kreuzbergissä, joka kuului Yhdysvaltojen vyöhykkeeseen (Länsi-Berliinissä).

Lauantaina 3.10.2020 tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta Saksojen jälleenyhdistymisestä. Muistan sen päivän hyvin, sillä meitä tultiin onnittelemaan. Tosin emme tienneet miten suhtautua onnitteluihin. Kaikki kävi niin äkkiä ja omassa arjessakin oli totuttelemista. Asuimme silloin Hyvinkäällä. Keväällä 1989 olimme menneet Dresdenissä naimisiin, vähän ennen kuin Berliinin muuri murtui. Miehelleni Itä-Saksan pääkaupunki Berliini, tämä jaettu kaupunki oli hyvin tuttu, olihan hän siellä opiskellut ja asunut vuosia. Se on meille tuttu tänä päivänäkin.

Kun ensimmäisen kerran menin Berliiniin kesällä 1988, jäin väärällä rautatieasemalla pois. Myöhästyin tietenkin junasta ja tulin Dresdeniin myöhässä. Onneksi tuleva mieheni odotti minua kärsivällisesti useita tunteja. Muuten en ehkä olisi tässä eikä meillä olisi yli kolmeakymmentä hyvää ja mielenkiintoista avioliittovuotta takanamme, eikä lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Kuljemme ikään kuin käsikädessä Saksojen yhdistymisen kanssa.

Saksassa tehdään paraikaa inventaariota, plussataan ja miinustetaan yhdistymisen hyviä ja huonoja puolia. Hyvä niin. Nyt keskustellaan avoimesta siitä mitä jäi pinnan alle kytemään kolmekymmentä vuotta sitten, sillä ihan tasa-arvoisesti ei jälleenyhdistyminen mennyt.

Isoin plussa on kuitenkin mielestäni se, että miehitysjoukot (Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska) vetäytyivät maaliskuussa 1991 eli silloin Saksasta tuli täysin suvereeni. Vasta silloin se sai oikeuden hallita kaikkia alueitaan.

Länsi-Saksan puolella yhdistymistä pidettiin kalliina. Kalliiksi se tuli myös itäsaksalaisille, sillä tuottavat DDR-yritykset, niin sanotut Itä-Saksan fileet, siirtyivät pääosin länteen.  Tämä tulee ilmi ajankohtaisesta Ifo-Instituutin tutkimuksesta (Leibniz-Institut für Wirtschaftsforschung an der Universität München e. V.):

Yli puolet tuottavista DDR-yrityksistä siirtyi Treuhandin kautta länsisaksalaisiin käsiin ja sitä kautta noin kaksikolmasosaa liikevaihdosta ja työpaikoista.

Lisäksi silloista yksityistämistä pidetään epäonnistuneena. Itä-Saksassa syntyi joukkotyöttömyys, vähän samaan tapaan kuin Suomessa 1990-luvun alun lama-aikana. Itä-Saksaan jääneille yrityksille kustannusten yhtäkkinen nousu puolestaan tarkoitti ylitsepääsemätöntä estettä selviytyä uudesta avautuneesta kilpailutilanteesta.

Meille yhdistyminen merkitsi ennen kaikkea rajojen avautumista. Nythän ne ovat taas vaakalaudalla Covid-19-pandemiariskin takia, joten tässä mielessä on helppo samaistua aikaan yli kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt jännitämme, arvaammeko tulla syyslomalla Suomeen, vaikka meidän osavaltiossamme on tämänhetkisiä tartuntoja 5,5 (100.000 asukasta kohti), koko pandemia-aikana yhteensä 1036 tartuntaa ja 20 siihen kuollutta.

Jätä kommentti

*