Katastrofitalvi Saksassa – lunta ja pakkasta kuin Suomessa

Kuvituskuva Suonenjoen rautatiesema talvella 2019 junan ikkunasta otettuna.

Vuosi sitten helmikuussa, talviloman päättyessä värjöttelimme Iisalmen rautatieasemalla Helsinkiin vievää junaa odottaen. Kun tuppaa aina olemaan etuajassa ja juna usein talvisin ainakin vähän myöhässä ei seisoskelu laiturilla, jota ei ole katettu, ole viimaisilla talvipakkasilla mukavaa. Eikä se ole mukavaa eikä niin terveellistä syyssateillakaan.

Onneksi sentään odotussali oli avoinna. Kuppi kuumaakin olisi maistunut. Mutta kyllä suomalainen pärjää ilmankin. ”Ei tässä nyt mitään kahvia tarvita!”

Useiden rautatieasemien palvelut ovat nykypäivän Suomessa historiaa. Ei riitä asiakkaita. Maksavia asiakkaita. Eikä matkalipun hankkiminen kata asemapalveluita. Pitäisikö sittenkin ajatella, että kattaisi, että junalipun hintaan kuuluisi myös kohtuullinen odotusaika palveluineen? Pyhäjärven asemalla on pieni avokoppi, joka sekin muutama vuosi sitten poltettiin. Lieneekö jo korjattu?

Täällä meillä Saksassa on nyt talvikaaos. Katastrofitalveksi nimetty. Lunta ja pakkasta on kuin Suomessa ja heti on riennetty auttamaan ja tuottamaan palveluita, myös ilmaisia. Eräälläkin rautatieasemalla, taitaa olla Hannover, jaetaan odottaville matkustajille soppaa ja kahvia. Tietysti, jos tilanne olisi näin joka talvi ja jatkuisi pitempään kuin viikon tai kaksi, ei talvi olisi mitenkään poikkeuksellinen eikä näin ollen herättäisi kenties auttamishaluakaan.

Poikkeus vahvistaa säännön. Sananlasku tuli mieleen, kun katselin uutisia, joissa kerrottiin, että muun muassa junien myöhästymisiin ja mahdollisiin poisjäämisiin oli Saksan Rautateiden (DB) toimesta varauduttu myös varaamalla hotellihuoneita matkustajille. Korona-aikana sekin on mahdollista, kun ne muuten ovat kiinni.

Googlailin sanontaa ja löysin Tiede-lehdessä 1/2017 julkaistun artikkelin, jossa vastaajana on Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen. Hän kertoo, että sananlaskussa Exceptio probat regulam (poikkeus vahvistaa säännön) on alkuaan ollut jatko-osa: in casibus non exceptis ’tapauksissa, joita ei ole määritelty poikkeuksiksi’.

”Kun se on pudonnut pois, sananlaskuun ei ole jäänyt mitään sellaista, mikä olisi viitannut tietoiseen määrittelyyn. Tämä on tarjonnut mahdollisuuden moniin erilaisiin tulkintoihin, esimerkiksi sellaiseen, että poikkeuksien havaitseminen tekee ihmisen tietoiseksi yleisistä säännönmukaisuuksista.”

Voisikohan tästä päätellä sen, että yleinen säännönmukaisuus junien odotteluasiassakin voisi olla se, että palveluja tarjottaisiin aina sen mukaan, kun on tarvetta?

Jätä kommentti

*