Korona-arkea Kiinassa

Zhuhai huhtikuussa 2019

Meidän lapsenlapsemme asuvat Kiinassa, Etelä-Kiinassa sijaitsevan Zhuhain miljoonakaupungissa. Se on se kaupunki, josta on yhteys maailman pisintä siltaa pitkin Hongkongiin.

Koronavirus on tuonut lapsenlasten, Aten ja Tuukan arkeen paljon muutoksia. Molempien poikien päiväkodit ovat olleet suljettuina jo kiinalaisen uudenvuodenloman alusta alkaen eli jo yli kaksi kuukautta. Leikkikentät olivat pitkään tyhjinä, ulkona liikkumista on rajoitettu, mutta ei niin paljon etteikö ulos olisi lainkaan päässyt. Nyt alkaa arki palautua, mutta esimerkiksi kauppaan saa mennä vain hengityssuojaimen eli maskin kanssa. Tämä koskee myös pikkulapsia. Ihmiset ovat tottuneet käyttämään maskeja, ja kuulin, että sitä ei käytetä pelkästään sen takia, ettei itse saisi tartuntoja vaan sen takia, että ei itse tartuttaisi, esimerkiksi vaikkapa nuhaa tai yskää. Mielestäni tällaista kiinalaista tapaa voisi muuallakin päin maailmaa noudattaa eli ajateltaisiin ennen kaikkea toisia ihmisiä.

Poikien astrofyysikkoisä on tehnyt osan työstään etänä, mutta voinut työskennellä kuitenkin myös omassa toimistossaan yliopistolla. Äiti eli meidän tyttäremme työskentelee normaalioloissa päiväkodissa englannin kielen opettajana, joten hän on tehnyt korona-aikana kotona etätöitä. Onkin ollut ilo katsella hänen tekemiään videoita, joiden mukaan päiväkotilapset opettelevat kotonaan englantia etänä käytännön esimerkkien ja toimien kautta. Omat pojat ovat mukana menossa. Videoista tulee vähän mieleen Pikku Kakkosen kivat askarteluohjelmat. Minun äitini nauhoitti aikoinaan niitä VHS-kasetille ja lähetti Saksaan meidän tytöillemme 1990-luvulla. Ja pikku Kakkosta katsoivat myös Suomessa asuessaan ja lomaillessaan omat lapsenlapsemme.

Meidän yhteiseen Saksa-Suomi-Kiina-arkeemme korona on vaikuttanut niin, että pelaamme poikien kanssa puolen tunnin verran Skypen välityksellä tietokonepelejä, jotka ovat samalla oppimistehtäviä. Joskus vierähtää vähän kauemminkin, kun hauskaa on eikä malta lopettaa. Aikaerokaan ei tuota nyt ongelmia, kun kaikki ovat omilla tahoillaan, mutta kotona. Toukokuussa viisi vuotta täyttävä Atte tekee esikoulutehtäviä suomalaisen materiaalin avulla ja pian kaksi ja puolivuotias Tuukka omanikäiselleen tarkoitettuja pelejä. Tämä kaikki onnistuu hyvin jaetun näytön kautta. Me näemme pelien kulun ja pojat, ja he näkevät myös meidät.

Jätä kommentti

*