Luen metsää

Aikoina kun yhteiskunnassa kiehuu ja ikävät ja epämiellyttävät asiat iskevät joka tuutista silmään ja tajuntaan, eikä voi olla välttymättä ahdistukselta, joka aiheutuu ihmisten teoista ja tavoista, on parasta mennä metsään.

Saksassa metsää on sen kokonaispinta-alasta noin 32 prosenttia. Mecklenburg-Etu-Pommerin pinta-alasta metsää on vain 24 prosenttia, 0,35 hehtaaria asukasta kohti, mutta metsään on silti helppo mennä. Metsäteitä kulkee siellä ristiin rastiin, ne on viitoitettu, ja niihin pääsee suoraan isoiltakin teiltä.

Mecklenburg-Etu-Pommerin metsälaitoksen (Landesforst MV):n mukaan metsänsuojelu on kovalla tasolla: 52.000 hehtaarin alueella (9,9 %) ei oteta puuta lainkaan hyötykäyttöön eli se on taloustoiminnan ulkopuolella.

Metsissä kasvaakin kulkijan iloksi ja terveydeksi ikivanhoja puita, jotka huokuvat rauhaa ja tasapainoa niin, että mieli pakostakin tyyntyy ja hengitys saa vapaasti kulkea. Näissä metsissä, vaikka puita on paljon, näkee kauas ja hyvällä onnella näköpiiriin tarttuu metsäkauriita ja villisikoja.

Ei tarvitse nähdä eikä kuulla huume- ja muusta rikollisuudesta, väkivaltaisuuksista, juopumuksista, pedofiliasta ja raiskauksista, narsismista ja rasismista ja mitä kaikkea sitä onkaan ehtinyt syntyä tähän niin kutsuttuun demokraattiseen ja vapaaseen eurooppalaiseen yhteiskuntaamme häiritsemään kaunista ja hyvää elämää. Ja mikä helpotus, kun ei tarvitse ottaa kantaa joka käänteessä. Metsä puhdistaa.

Onneksi meillä on siis sentään luonto jäljellä, on metsä ja sen hiljaisuus, jota lukea sanattomasti.

Jätä kommentti

*