Saksan Etu-Pommerissa on jyllännyt kevätmyrskyt pitkin ja poikin kevättä. Se on luonnollista, kun ollaan meren äärellä. Luonto antaa kuulua itsestään – ja näkyä.

Kun palasimme maaliskuun alkupuolelta Savosta Saksaan, oli vastassamme yllätys. Parvekkeen ovi oli selkosen selällään. Sen oli mitä ilmeisimmin voimakas myrsky saanut aikaan. ”Onpa täällä ihanan raikasta”, ajattelin heti. Naapureiden mukaan se oli ollut auki parisen viikkoa.

Yllätyksiä on tullut vastaan metsissäkin. Isoja puita on kaatunut huomattavan paljon, oksia lennellyt sinne tänne. Luonto siivoaa.

Eilen pyökki- ja mäntymetsässä kulkiessamme huomasin, miten juuri siinä metsässä oli paljon yhteen kasvaneita, yhdessä eläviä puita. Pyökki ja mänty. Pyökki ja koivu. Pareja oli pienellä alalla kymmenkunta.