Saksassa kysytään toistaako historia itseään

Kuopion ystävyyskaupunki Gera on yksi Thüringenin tärkeimmistä kaupungeista. Kuva on otettu maaliskuussa 2019.

Eilen tapahtui Saksassa jotain, mikä nostatti 90 vuoden takaiset tapahtumat esiin, ja jota liittokansleri Angela Merkel kommentoi anteeksiantamattomaksi (Merkur.de 6.2.2020 klo 10.53), eli liberaalipuolue FDP:n edustaja Thomas Kemmerich voitti Thüringenin osavaltion pääministerin vaalissa yhdellä äänellä vasemmistoa edustavan pääministeri Bodo Ramelowin.

Merkittävää tässä on se, että valinta tapahtui äärioikeiston tuella. Tässä kohdin on hyvä muistaa, että vasemmistopuolue, Die Linke, nousi Thüringenissä viime syksyn osavaltiovaaleissa 31 %:n kannatuksellaan suurimmaksi puolueeksi, ja että FDP sai puolestaan ääniä vain 5 prosenttia.

Ihmiset kommentoivat valintaa muun muassa epädemokraattiseksi ja kysyivät voiko historia toistaa itseään. Kysymys ei ole ihme, sillä melkein päivälleen 90 vuotta sitten 2.2.1930 HitIer kätteli entistä Saksan valtakunnanpresidenttiä, Paul von Hindenburgia, kun natsit saivat ensimmäisen ministerinsä osavaltioparlamenttiin – juuri Thüringenissä.

Tästä julkaisi kuvan ministeripresidentti Bodo Ramelow (Linke) eilen 5.2. Twitterissä. Hänen toisessa julkaisemassaan kuvassa kättelevät toisiaan Thomas Kemmerich ja AfD:n äärioikeistolaissiiven johtohahmo Björn Höcke. (Lähde: Berliner Morgenpost 6.2.2020)

Asia koskettaa saksalaisia syvästi, vaikka esimerkiksi Yle kuvasi uutisessaan (5.2.) tapahtunutta äkkiseltään mitättömäksi: ”Äkkiseltään mitättömältä kuulostavaan tapahtumaan reagoitiin Saksassa järkyttyneinä.”

Vaikka Keski-Saksassa sijaitseva Thüringenin osavaltio on yli 2,1 miljoonan asukasluvultaan ja kooltaan pieni saksalaisessa mittapuussa, niin siellä tapahtuvat asiat eivät ole mitättömiä. Mainittakoon muuten, että siellä ovat vaikuttaneet maailmanhistorian suurhenkilöt, kuten Martin Luther, Johann Sebastian Bach, Johann Wolfgang Goethe, Friedrich Schiller ja monet muut.

Saksassa puhutaan nykyisin modernista Saksasta. Suomessa sitä vastoin törmää vieläkin usein siihen, että Saksa jaetaan vain itään ja länteen. Asenteellinen ja vanhoillinen ajattelu näyttää olevan juurtuneena Suomessa syvään. Minulla on myös sellainen kuva, että nyky-Saksassa otetaan osavaltiot huomioon aika tasavertaisesti, eikä olla niin pääkaupunkikeskeisiä kuin Suomessa.

Saksojen jälleen yhdistyminen tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten. Se on mielestäni jo sellainen aikaväli, jonka jälkeen voidaankin alkaa oikeasti puhumaan tasavertaisista osavaltioista ilman mainintaa entinen Itä-Saksa tai entinen Länsi-Saksa.

Jätä kommentti

*