Oli syyskuun alku, kun toinen maailmasota 75 vuotta sitten päättyi. Ei siitä niin kauan ole. Oma isäni oli silloin vähän päälle kymmenen.

Me muutimme Saksaan vuonna 1993. Asuimme 11 vuotta Malchowin kaupungissa, joka on nykyisin – oli jo silloin, erittäin viehättävä ja suosittu matkailukaupunki järvineen, keskiaikaisine keskustoineen ja luostareineen. Ei millään voisi uskoa, että siellä toisen maailmansodan aikana oli 1200 naisvangille Ravensbrückin keskitysleirin satelliittileiri, jonka Neuvostoliiton asevoimat sitten vapautti toukokuun alussa 1945.

Omalle kohdalleni sattui outo kokemus melkein heti Malchowiin muuttomme aikoihin. Eräänä iltapäivänä halusimme tutustua metsään, joka oli muutaman kilometrin päässä keskustasta. En päässyt montaa kymmentä metriä eteenpäin, kun jalkani lakkasivat liikkumasta, jäin seisomaan paikoilleni kuin kauhun vallassa pahaa aavistaen. Oli käännyttävä takaisin. Myöhemmin saimme tietää, että juuri sillä alueella oli sijainnut naisten keskitysleiri.

”Malchowin alaleiri oli pelon ja vihan leiri. Vartiotornit ja sähköisesti ladattu piikkilanka-aita varmistivat, ettei naisiin voinut ottaa yhteyttä. Vankien olosuhteet kasarmissa olivat epäinhimilliset. Hygieniaolosuhteet olivat täysin riittämättömät, samoin kuin vankien vaatteet ja ruokavalio. Tehtaalla heidän oli tehtävä 10–12 tuntia päivässä vaarallista työtä, joka liittyi kemialliseen sodankäyntiin käytettävien aineiden ja räjähteiden valmistukseen, erittäin vaikeissa olosuhteissa. Vakavat onnettomuudet ja kuolema olivat pian osa jokapäiväistä elämää Malchowin leirissä.” (Kaupunginarkistonhoitaja Dieter Kurth) Lähde: https://www.inselstadt-malchow.de/texte/seite.php?id=418348

Saksassa sotatraumoja käsitellään mediassa usein, sillä täällä sota on kansallinen häpeä. Saksahan aloitti 73 miljoonaa ihmishenkeä vaatineen tragedian hyökkäämällä Puolaan syyskuussa 1939. Suomi puolestaan kävi talvisotaa Neuvostoliittoa vastaan 30.11.1939-13.3.1940 ja jatkosotaa 25.6.1941–19.9.1944, ja oli käytännössä Saksan liittolainen. Sotiminen ei päättynyt Suomessakaan siihen, vaan heti perään alkoi Lapin sota (15.9.1944–27.4.1945), ja tällä kertaa Saksan ja Suomen välillä.

Toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat Saksassa ovat järkyttävää luettavaa, eikä tapahtuneita kauheuksia  pidäkään pyyhkäistä maton alle, vaan puhua niistä avoimesti ja rehellisesti, ettei historia pääsisi toistamaan itseään. Miten tavalliset ihmiset on voitukaan manipuloida niin suuren tuhoamiskoneiston jäseniksi? Naisetkin?