Seijan sanaleikkimökki

Häverikkiä hävikistä Ennen wanhaan ei tunnettu sanaa ruokahävikki. Ruokaa ei kasvatettu eikä valmistettu hukattavaksi asti. Ostoruokaa hankittiin sen verran kuin ravitsemiseen tarvittiin. Hullun leiman olisi otsaansa saanut hän, joka olisi rahojaan hotvannut ostamalla ruokaa roskiin heitettäväksi. Syksyn seutu oli sadonkorjuun ja varastoinnin aikaa niin puutarhoissa kuin metsissäkin. Mitä enemmän sai hamstrattua talven varalle, sitä parempi. […]

Nyt se iski! Kuin koronanyrkillä palleaan. Oikeastaan koko kehoon, jokaiseen soluun ja verihiutaleeseen. Haikea ikävä, palava toivo, kiihkeä kaipaus, viiltävä kipu, polttava HIMO! Hyvänen aika, siitä on iso ikuisuus, muhkea pala ihmisikää, kun olen viimeksi päässyt kokemaan matkalle lähdön huumaa ja hurmaa. Sitä jalat maasta nostattavaa, ja keuhkot kuin haitarin palkeet auki reväyttävää vapauden tunnetta. […]

Anteeksi vain, mutta kun piti tehdä ruokablogi, löytyi tämä vanha, jossa on kaikki sanottuna paljon paremmin kuin nyt osaisin. Ja kun televisiossakin on vain pelkkiä uusintoja, niin jos minäkin saisin luvan… Ja kun tekstin lopussa on maailman parhaan kesäkastikkeen resettikin. * Se on nyt sitä aikaa. Ruokapöydän iso kesä on avattu ja sitä jatkuu… Ensimmäiset […]

Alkukesästä jokainen kasvi lähtee toteuttamaan omaa tehtäväänsä eli lisääntymistä ja maan peittämistä. Jalkapallo on lastenleikkiä tähän kilpailuun verrattuna. Jokainen kasvi yrittää vallata tilaa, vahvistaa asemaansa ja nostaa päänsä muiden yläpuolelle. Kasvun ihmeen suorastaan kuulee ja varsinkin näkee. Parin viikon tauon jälkeen mökin pihaan tullessa huomaa ihmeekseen, että maisema on kasvanut umpeen. Pihassa nousee heinä polveen […]

Kellon, kalenterin ja omien henkilökohtaisten ajanjaksojemme lisäksi meillä on elettävänä monta päällekkäistä aikaa. Jos kissalla on seitsemän henkeä, meistä jokaisella on menossa yhtä monta eri nimistä aikaa kuten digi-, korona-, totuuden jälkeinen jne. aika. Kellonaika hyppää silmille aina kännykkää vilkaistessa, tietokonetta näpsytellessä, televisiota tuijottaessa. Ajan seuraaminen on junttautunut aivoihin niin, että yölläkin herätessä ensin vilkaisee […]

Hyvän joulun ja vuoden 2021 toivotukset kaikille Seijan sanaleikkimökin kävijöille. Kiitokset Savon Sanomille Savoblogi-alustasta, jossa saamme julkaista kirjoituksiamme. JOULURUOKAA TARJOO KUNNON VÄKI Pistaasikinkku vuohenjuustoinen päärynäkastikkeen saa kermaisen. Laatikkoreseptien salaisuudet kätkevät höysteet oudot, uudet. Lohikin kera mausteiden ja limen saa joka joulu uuden, hienon nimen. (Yrtti-limettigraavattu fenkolilohi – rubiinilohi- lohi carbonara). Ja nyt käymme pienllä syönti- […]

Harvinaisen kaunis ruska-aika lähenee loppuaan. Vielä lennähtelee tuulenpuuskien mukana keltaisia lehtisaderyöppyjä, mutta suurin osa puista hytisee jo ilman vaatetusta. Puut ovat keränneet lehtien kautta yhteyttämällä suuren energiapääoman kesän aikana. Saalis on piilotettu juuriin, ja meille on satanut hyödynnettäväksi toimettomaksi jääneitä lehtiä. Niitä on yhtä paljon kuin tuotantolaitoksilla koronan takia irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä. Helkkari, puuthan […]

Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen pitkään pelännyt mutta kieltäytynyt ajattelemasta. Nyt joudun katsomaan tosiasioita suoraan silmiin kaksiteholaseilla ja myöntämään, että elämä on luopumista. Se on uskottava viimeistään nyt. Kipeältä tuntuu, mutta ehkä siihen tottuu. Kysyt ehkä: Mikäkö se niin kipeästi viiltää, että sisuskaluihin yltää kuin visakoivukahvainen Mora-puukko. Mikä se nyt painaa hartioita kumaraan […]

Ihmisen elämää verrataan usein tiehen. Enimmäkseen jalkaisin kuljettavaan. Jokainen tallaa omaa matkaansa parhaansa mukaan niillä jaloilla, jotka on sattunut alleen saamaan. He, jotka ovat olleet ensimmäisinä paikalla silloin kun jalkoja jaettiin, ovat saaneet valita parhaat päältä. Valinnat ovat osuneet pitkiin ja sutjakoihin sääriin. Harva on halunnut napata itselleen lyhyet ja väärät länkisääret, lattajalat tai keilakintut. […]