Seijan sanaleikkimökki

Harvinaisen kaunis ruska-aika lähenee loppuaan. Vielä lennähtelee tuulenpuuskien mukana keltaisia lehtisaderyöppyjä, mutta suurin osa puista hytisee jo ilman vaatetusta. Puut ovat keränneet lehtien kautta yhteyttämällä suuren energiapääoman kesän aikana. Saalis on piilotettu juuriin, ja meille on satanut hyödynnettäväksi toimettomaksi jääneitä lehtiä. Niitä on yhtä paljon kuin tuotantolaitoksilla koronan takia irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä. Helkkari, puuthan […]

Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen pitkään pelännyt mutta kieltäytynyt ajattelemasta. Nyt joudun katsomaan tosiasioita suoraan silmiin kaksiteholaseilla ja myöntämään, että elämä on luopumista. Se on uskottava viimeistään nyt. Kipeältä tuntuu, mutta ehkä siihen tottuu. Kysyt ehkä: Mikäkö se niin kipeästi viiltää, että sisuskaluihin yltää kuin visakoivukahvainen Mora-puukko. Mikä se nyt painaa hartioita kumaraan […]

Ihmisen elämää verrataan usein tiehen. Enimmäkseen jalkaisin kuljettavaan. Jokainen tallaa omaa matkaansa parhaansa mukaan niillä jaloilla, jotka on sattunut alleen saamaan. He, jotka ovat olleet ensimmäisinä paikalla silloin kun jalkoja jaettiin, ovat saaneet valita parhaat päältä. Valinnat ovat osuneet pitkiin ja sutjakoihin sääriin. Harva on halunnut napata itselleen lyhyet ja väärät länkisääret, lattajalat tai keilakintut. […]

Ystävälle! Sinä olet valo, kynttilä. Tähtitaivas talvisena yönä, suojaava kupu elämän iskuja vastaan. Olet vain, katsot ja löydät oikeat sanat kipeään kohtaan lääkiten, hoitaen. Sinä et puhu rakkaudesta, mutta hiljaiset tekosi ovat rakkauden tekoja. Et edes tiedä sitä. Ei tähti tiedä tuikkivansa, kynttilä valaisevansa, eivätkä he, joita niiden valo lämmittää, ajattele, mistä se tulee. (Puheaikaa […]

Sydäntalven vesisade huuhtelee katuja viemärit korskuvat hiekkaista hulevettä lumiaurat venyttävät kylkiään muistellen wanhoja lumimyräköitä tuulen linkoamia lumivalleja harmaata, yhtä harmaata ja pimeää villasukkaa koko päivä täysikuu pukeutuu raappahousuihin tähdet kääriytyvät pilvihuopaan yritän repiä ilon nöyhtää, kamppailen nurin kääntyvän sateenvarjon kanssa jäätikkö kiskaisee kylmästi jalat alta rysäyttää sääriluun sirpaleiksi vääntää värttinäluun solmuun kallo kumahtaa jäähän kuin […]

Mitenkä tämä eläminen ja oleminen on käynyt näin kimurantiksi, suorastaan mahdottomaksi suorittaa. Onko maailma muuttunut liian monimutkaiseksi vai meikänainen yksinkertaiseksi? Tuntuu, että ihmispoloisen pitäisi vääntyä joka suuntaan monelle mutkalle ja kiepille kuin paraskin joogaaja. Puheet ja teot pitäisi suodattaa ja tislata kuin pontikka moneen kertaan, ettei vain pahoittaisi kenenkään mieltä tai tallaisi äärimmilleen herkistettyjä varpaita. […]

Asiakaspalveluun emme voi olla törmäämättä. Se velloo ympärillämme kaikkialla, missä liikumme. Useinkaan emme huomaa sitä, se on itsestään selvää kuin ilma jota hengitämme. Bussinkuljettaja on vain auton lisävaruste, näkymätön turvatyyny. Joskus taas päällekäyvä myyjä voi saada aikaan asiakaspalveluahdistusta. Vain harvat tapaukset saavat meidät ajattelemaan asiaa. Joko erikoisen hyvä palvelu, joka nousee ylitse muiden tai huono, […]