Paljussa puljaamista

Nykyajan kapistuksista käyttökerraltaan hintavimpia ovat kylpytynnyrit, huljut ja paljut tai millä nimillä niitä kutsutaankaan. Hehkutetaan autuutta, jota niissä istuminen tähtitaivaan tai revontulien alla tuottaa. Paljon rahaa, aikaa ja vaivaa sellaisen hankkiminen, asentaminen ja ylläpito vaatii. Pitäisin jonninjoutavana hömpötyksenä, jos en olisi itsekin samaa kuumetta sairastanut. Tosin hiukan tee-se-itse-henkilömäisemmin. Huljuttelenpa vähän muistojeni kylpytynnyriä: Ehkä olin aikaani […]

Lue lisää

Tekoäly hoi, jätä minut!

En tiedä, voiko noin huudahtaa, voiko pysyä hengissä ilman tekotodellisuutta? Uhkarohkeaa yrittää kirjoittaa suurista asioista, joista käyttämäni sanavalinnat ovat melkoisella varmuudella vääriä. En osaa digikieltä, en käsitä sanojen merkityksiä. Vaikka opettelisin niiden määritelmiä, eivät ne olisi käsityskykyni rajoissa. Silti olen, niin kuin kaikki muutkin, tiukasti kahlittu kaikkeen hämärään, josta en ymmärrä enempää kuin omasta syntymästäni. […]

Lue lisää

Toinen pakara maalla, toinen kaupungissa

Meitä kahdella tuolilla istujia on varsinkin eläköityvissä ikäluokissa paljon. Olemme syntyneet maalla, ja kuka mistäkin syystä muuttanut kaupunkiin. Meissä on mökkiläisiä, jotka elävät kahta niin erilaista elämää, etteivät aina itsekään tunnista, kumpaan kuuluvat. Kun mökillä vilkaisee kerran viikossa peiliin, sieltä killistele vastaan täysin eri henkilö kuin kaupunkiasunnon spegelistä. Monet viettävät kesäkauden eli puoli vuotta melkein […]

Lue lisää

Aika on värisevä viiva

Aattoillan kähmässä mietin, nousisinko katolle ja heittelisin sieltä palamaan sytytettyjä seteleitä vuoden vaihtumisen kunniaksi. Mutta oli niin märkää ja tuulista, että arvelin ettei onnistu. Ja kun ne eivät edes pamahda. Eikä niillä saa silmäänsä puhki, ainoastaan luita poikki jos putoaa. Ja hyvänen aika, jos pitäisi päivystykseen lähteä, mitä taksinkuljettajalle sanottaisiin osoitteeksi? Mikä ihme sen paikan […]

Lue lisää

Enkelin tuoli joulupöydässä

Käymme joulupöytään, kumarrumme kuin seimen äärelle, ja tyhjän tuolin kohdalla ruokailuvälineet kauniisti aseteltuina, lautasliina taiteltuna odotukseen kuin olisi tulossa hän, joka ei ole täällä enää. Ja kuitenkin on, ehkä enemmän kuin koskaan, lähempänä kuin iho, ajatusten pinnalla ja silmien sisällä kuvissa, muistojen kammioissa. Kuulemme hänen äänensä, sanansa puheensa tarkemmin kuin silloin kun emme kiireiltämme ehtineet […]

Lue lisää

Sumujen siltaa luonnossa ja aivoissa

Sumu aaltoilee vesistöjen yllä, kiemurtelee niityille ja nousee alavilta mailta yhä korkeammalle. Aamuinen työmatka voi olla yhtä sumuseinämää, niin että vastaantulevien autojen valot näkyvät vasta muutamien metrien päästä. Jos edellä ajava ei ole muistanut laittaa takavaloja päälle, hänet huomaa vasta jarruvalojen välähtäessä. Kuljettaja saa olla koko ajan silmä tarkkana huomatakseen, nouseeko hirvi tai kauris pientareen […]

Lue lisää

Lämpöä ja lempeä

Talvi tulee pakkasineen. Povaan kovia astelukemia, sillä vastoinkäymisillä on tapana kertyä ja kertaantua. Talvisodan aikanakin 1939-1940 lyötiin pakkasennätyksiä. Tammikuussa mittari laski paikoin jopa 40 asteeseen. Sähköyhtiöitä hymyilyttää. Savon Voima on tehnyt tämän vuoden aikana jo 33 miljoonaa euroa voittoa. Liikevoitto kasvoi tammi-elokuussa 17.1 prosenttia. (SS .4.10. sivu 7). Talvella varmasti naurattaa sitä enemmän, mitä enemmän […]

Lue lisää

Syksyn valoa

”Vuoret kukkivat kultaa, punaa ja oranssia. Puilla on syksyn juhla, meidätkin on kutsuttu!” Luontoon ilmestyy uusia värejä. Missä eilen oli vihreä seinä, yöllä on joku käynyt maalaamassa värikkäitä laikkuja. Oranssin ja punaisen sävyttämät vaahterat loistavat kuin ilotulitus. Ei tarvitse posautella raketteja ilmaan. Koivikossa nousee keltaisia pylväitä aivan kuin jotkut puut olisivat syttyneet liekkeihin. Maan pinnalla […]

Lue lisää

Paratiisi maan päällä

Päivärannan siirtolapuutarhassa, Kuopiossa oli avoimien puutarhaporttien ja mökkiovien päivä. Olin nähnyt paikasta vain pieniä, lumenpeittämiä vilauksia talvisin ohi hiihdellessä. Nyt pääsi aivan luvan perästä sukeltamaan mökkeilyn ihmemaailmaan. Heti alueelle tultua muu maailma jäi kauas ulkopuolelle, vaikka Citymarket komeili melkein kivenheiton päässä. Jokainen piha ja mökki houkutteli jäämään. Suomessa siirtolapuutarhoja syntyi alkuaan puhtaasti viljelyä varten aikana, […]

Lue lisää

Kesäpähkäilyjä

Mitä ihmettä kesästä voisi sanoa tai kirjoittaa, kun kaikki ovat kuin samalla muotilla valetut. Sitä samaa perhejuhlaa, kesäteatteria, festareita ja muuta kuhinaa kuin parhaissakin muurahaispesissä. Useimmilla ihmisillä on tuli hännän alla, kun he sinkoilevat kuin ohjukset satojen kilometrien kantamalla imien kesäkulttuuria toisesta silmästä / korvasta sisään ja toisesta ulos. Jokainen kunta, kylä, yhdistys ja seura […]

Lue lisää

Heinää kaatuu!!!

On tullut kirjoitettua käniseviä blogeja, sillä maailman meno vetää mieltä, suupieliä ja ryhtiä alaspäin. On kulkutauteja, luonnonmullistuksia, sotia, vainovuosia ja muita vitsauksia. Mutta onneksi on vielä jotain nousevaa ja nostattavaa. Vaikka kaikki maailman rahapolitiikka kaatuisi omaan mahdottomuuteensa, ja lainat lankeaisivat kerralla maksuun, yksi ei petä koskaan. Se on ruoho, nurmikko, joka hoitamattomana ei muutu suloiseksi […]

Lue lisää

Kultainen (Jäte)kukonaskel

Jokainen on varmasti kuullut kultaisesta kädenpuristuksesta. Tässä tekstissä kerrotaan kultaisista ja kallisarvoisista jalanjäljistä. Teksti sisältää myös oivan vinkin sairaanhoitajille ja muille työtaistelijoille. Pelkkä kuukausipalkkojen korotuksen vaatiminen on lapsellista, ja siinä saavat saman verran laiskat kuin ahkeratkin. Oikeudenmukainen palkka koostuisi peruspalkan päälle metrikorvauksena työaikana suoritetuista askeleista. Jos asia tuntuu vieraalta, Jätekukko on edelläkävelijä huippuunsa viedystä kynimisestä. […]

Lue lisää

Hysteriavapaa vyöhyke

Hiirenkorvasta hitusen, västäräkistä vähäsen, korvasienestä kotvasen kesään. Ollaan niin huulloksella ja kynnyksellä että! Mutta, jotta, koska, kun… Ajatusmaailmaamme rummuttavat, suorastaan tykittävät ja pommittavat kaiken kärkiset uutiset, jotka työntyvät ja etsivät uomiaan joka suuntaan. Ne kilpailevat aivojemme tilasta, pyrkivät valloittamaan / miehittämään lohkoja toisensa jälkeen työntäen altaan kaiken muun. Uutisvirta on kuin keväinen joki, tulvii yli […]

Lue lisää

Viimeinen onnellinen kesä

”Sota löyhkää nyt Suomessa enemmän kuin 1938 tai 1913. Ehkä nyt istutetaan perunoita ja eletään viimeistä onnellista kesää.” Näin Teemu Keskisarja naulasi kiinni toivon arkkulautoja luennoidessaan 6.4.2022 Varkauden kirjastossa. Yleensä kevät on voimakasta uudistumisen ja kasvun aikaa. Pimeyden jälkeen ihmisen mieli kurkottaa valoa kohti kuin perunan idut kellarissa. Luonnossa pikkulinnut varaavat yksiöitä, valtaavat reviireitä. Kohta […]

Lue lisää

Kahta todellisuutta

”Meill´ on hanki ja jää…” Tuhannet timantit tuikuttavat valkoisella lumella kevätauringon sytyttäminä. ”Ulos sukset survaiskaa” niin erä-, metsä-, kilpa-, retki-,vaellus-, karvapohja-, länkisääri- ja pihtipolvisukset. Luistellaan ja lasketellaan, ratiritiralla. Voi kun meillä on hauskaa, hip hei ja hurraa! Lumihiutaleiden peittämä punainen ruusu vihan, sodan ja kauhun juurineen revitty silmä kaiken nähnyt, jäätyneen kinoksen kukka Lapset peuhaavat […]

Lue lisää

Mä oon Destian mies !

Mä oon Jääteitten sankari, Destian mies jumalasta seuraava, sen jokainen ties. Istun vallan huipulla hytissä täällä alla mylvivä tankki pyörien päällä. Teen tärkeää, raakaa puhdistustyötä se ei erota aikaa, päivää tai yötä, kun iltayöstä kauhani katuun jysäytän monet lemmenleikit tylysti pysäytän. Aamuyöstä kun katuja auralla raastan työn orjat ajoissa hereille haastan. saa lehdenjakajat lootaansa etsiä […]

Lue lisää

JOULUPUKIN PÖKSYPULMIA

Joulupukin lähtiessä kierrokselleen täytyy vaatteiden olla tiptap-kunnossa. Hyvissä ajoin ennen jouluviikkoa Muori asteli vaateaittaan ottamaan matkapukineita tuuletettavaksi ja tarkastettavaksi. Kopisteltuaan niistä hiirenpapanat ja oravanpesän pois hän asetteli punaiset nutut ja housut pyykkinarulle pakkasen raikastettavaksi. Laitellessaan housuja narulle Muorin tarkkaan silmään pisti niiden vyötärön seutu. Hän levitteli pöksyjä käsissään ja mittaili leveyttä. Pukki ei ollut käyttänyt […]

Lue lisää

NE JYRÄÄ MEITIN!!!

Lumi tuli ja maailma valoistui yhdessä hujauksessa. Valkoista, kimaltelevaa lunta. Ihmemaa heti joulukuun alkuun. Kylläpä kelpaa lasten lasketella ja Puijolla pääsee ilmaiseksi hiihtämään, kävelemään ja laturaivoamaan. Vadelmatiellekin tuli talvi. Maanantai-iltana isäntä kolasi pihan ja katuliittymän, meillä kun oli seuraavana aamuna edessä lähtö kolmannelle koronapiikille, jota ennen ja jälkeen ei saa rehkiä. Varsinkaan vanhat ihmiset. Kelpaapa […]

Lue lisää

Isien ja miesten asioista

On isän-, miestenpäivät marrasjuhlaa pimeää, aurinko valoaan ei tuhlaa pitääkö jotain erikoislupaa anoa voidakseen sanat ”isä, mies” sanoa ainakin jokainen on jostain tullut isäksi kelpaa viisaat sekä hullut arvalla isät meille annetaan kukaan ei kysy, mitä halutaan yksi saa pyytämättä kaiken hyvän toinen vain vihan, katkeruuden syvän ja monelle isästä jää tyhjä kuva ikävän kipeyttä […]

Lue lisää

Tuulen virettä silmänurkissa

Ennen vanhaan sanottiin, että jos päivän ensimmäinen henkilö, jonka tapaa, on nainen, se tuottaa huonoa onnea. Itselläni aamun ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu vessan peilin ääressä. Sieltä vastaani katsovat alastomat naisen kasvot sekä hyvinä että huonoina päivinä. Ei tarvitse kenenkään tulla neuvomaan, että ”sinun on katsottava peiliin”. Teen sen tunnollisen omatoimisesti. Kuva on hiukan epäselvä, silmissä rahisee […]

Lue lisää

Häverikkiä hävikistä

Häverikkiä hävikistä Ennen wanhaan ei tunnettu sanaa ruokahävikki. Ruokaa ei kasvatettu eikä valmistettu hukattavaksi asti. Ostoruokaa hankittiin sen verran kuin ravitsemiseen tarvittiin. Hullun leiman olisi otsaansa saanut hän, joka olisi rahojaan hotvannut ostamalla ruokaa roskiin heitettäväksi. Syksyn seutu oli sadonkorjuun ja varastoinnin aikaa niin puutarhoissa kuin metsissäkin. Mitä enemmän sai hamstrattua talven varalle, sitä parempi. […]

Lue lisää