Ennen vanhaan sanottiin, että jos päivän ensimmäinen henkilö, jonka tapaa, on nainen, se tuottaa huonoa onnea. Itselläni aamun ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu vessan peilin ääressä. Sieltä vastaani katsovat alastomat naisen kasvot sekä hyvinä että huonoina päivinä. Ei tarvitse kenenkään tulla neuvomaan, että ”sinun on katsottava peiliin”. Teen sen tunnollisen omatoimisesti. Kuva on hiukan epäselvä, silmissä rahisee […]
Häverikkiä hävikistä Ennen wanhaan ei tunnettu sanaa ruokahävikki. Ruokaa ei kasvatettu eikä valmistettu hukattavaksi asti. Ostoruokaa hankittiin sen verran kuin ravitsemiseen tarvittiin. Hullun leiman olisi otsaansa saanut hän, joka olisi rahojaan hotvannut ostamalla ruokaa roskiin heitettäväksi. Syksyn seutu oli sadonkorjuun ja varastoinnin aikaa niin puutarhoissa kuin metsissäkin. Mitä enemmän sai hamstrattua talven varalle, sitä parempi. […]
Nyt se iski! Kuin koronanyrkillä palleaan. Oikeastaan koko kehoon, jokaiseen soluun ja verihiutaleeseen. Haikea ikävä, palava toivo, kiihkeä kaipaus, viiltävä kipu, polttava HIMO! Hyvänen aika, siitä on iso ikuisuus, muhkea pala ihmisikää, kun olen viimeksi päässyt kokemaan matkalle lähdön huumaa ja hurmaa. Sitä jalat maasta nostattavaa, ja keuhkot kuin haitarin palkeet auki reväyttävää vapauden tunnetta. […]
Anteeksi vain, mutta kun piti tehdä ruokablogi, löytyi tämä vanha, jossa on kaikki sanottuna paljon paremmin kuin nyt osaisin. Ja kun televisiossakin on vain pelkkiä uusintoja, niin jos minäkin saisin luvan… Ja kun tekstin lopussa on maailman parhaan kesäkastikkeen resettikin. * Se on nyt sitä aikaa. Ruokapöydän iso kesä on avattu ja sitä jatkuu… Ensimmäiset […]
Aarinko se paesteloo ja hikkee meelle pukkoo. Nahoessaan sen tuntee suapi joka akka, ukko. Koko kansa viettää menopaassivaehevuosija, märät läeskät komistelloo T-paetojen kuosija. Hikkee suapi otaltaan jo löölykaahaan mättee, tasa-arvo rikkaaseen ja kööhään tässä pättee. Säetten armoella myö ollaan kaekki samallaesija, Suomen piästä piähän pehmosuomalaesija. Vaekka vetelöetä ollaan selekärankaan asti, lämpö, se on lahja, eekä […]
Alkukesästä jokainen kasvi lähtee toteuttamaan omaa tehtäväänsä eli lisääntymistä ja maan peittämistä. Jalkapallo on lastenleikkiä tähän kilpailuun verrattuna. Jokainen kasvi yrittää vallata tilaa, vahvistaa asemaansa ja nostaa päänsä muiden yläpuolelle. Kasvun ihmeen suorastaan kuulee ja varsinkin näkee. Parin viikon tauon jälkeen mökin pihaan tullessa huomaa ihmeekseen, että maisema on kasvanut umpeen. Pihassa nousee heinä polveen […]
Nyt se on täällä, eikä Harkimolla ole osaa eikä arpaa asiaan. Kukkien keskustoissa heteet ja emit kisailevat keskenään sosiaalisesti ja demokraattisesti. Vihreän eri vivahteita on jokaisella kasvilla ja vaaliehdokkailla. Kaikki kukat ja heinänkorret pääsevät kukkimaan. Jos katsot vasemmalle, näet vihreää. Jos oikealle, melkein voit koskettaa vihreää suomalaista perusväriä. Se ilahduttaa kristikansan silmää. Och samma på […]
”Tämänkin kevään elämä mulle annoit”, laulaa Kauko Käyhkö kauniissa laulussa Kurjet saapuvat. Maailmanmatkaajat nousivat siivilleen syksyllä, ja me jäimme haikeina katsomaan toivoen: Jospa mekin voisimme keväällä nousta Finnairin mustavalkoisille siiville ja lentää muuttolintujen lailla ilmojen suuntiin, maisemien ääriin. Ei päästy. Olemme yhtä vapaita kuin ulkoilmakanalan asukkaat (4 neliömetriä per kana). Nyt on siivekkäiden paluumuutto parhaimmillaan. […]
Kerrotaan, että ennen yllättävää, äkillistä hengenlähtöä eletty elämä vilisee kuvina ohi. Lieneekö perää? Nykyään kuvat vilisevät kaikkialla koko ajan niin, että elämä jää joskus sivuseikaksi. Nykyajan laitteet ovat kasvaneet käsiemme jatkeiksi, lisäsormiksi. Jatkuva valmiustila sitoo huomion ja ajatukset tehokkaasti. Pitäisi olla vaatteisiin kiinnitetty kamera kuin poliiseilla. Kuvia kuvien perään ja väliin voi pistää piristeeksi vähän […]
Hyvä taevaan isä, korkein ilimojen antaja minä pyyvvän neuvvoo ja ohjjaosta näessä yhteesissä ilimastoasijoissa myö vaarin kansa eletään yksinkertasesti ee meelle tarvii tuuvva pataattia ku myö syyvvään omija potaattija ee tarvii lennättöö Tsiilen viinijä vaari ostaa Olvitölökin saanakaljaks ja saanan jäläkeen laetetaan piälle puhtaat kerrastot, vaekka nekkii kuulemma syö ilimastoo ku saemetät kuavetaan puuvillapeltoin takia […]
Kellon, kalenterin ja omien henkilökohtaisten ajanjaksojemme lisäksi meillä on elettävänä monta päällekkäistä aikaa. Jos kissalla on seitsemän henkeä, meistä jokaisella on menossa yhtä monta eri nimistä aikaa kuten digi-, korona-, totuuden jälkeinen jne. aika. Kellonaika hyppää silmille aina kännykkää vilkaistessa, tietokonetta näpsytellessä, televisiota tuijottaessa. Ajan seuraaminen on junttautunut aivoihin niin, että yölläkin herätessä ensin vilkaisee […]
Hyvän joulun ja vuoden 2021 toivotukset kaikille Seijan sanaleikkimökin kävijöille. Kiitokset Savon Sanomille Savoblogi-alustasta, jossa saamme julkaista kirjoituksiamme. JOULURUOKAA TARJOO KUNNON VÄKI Pistaasikinkku vuohenjuustoinen päärynäkastikkeen saa kermaisen. Laatikkoreseptien salaisuudet kätkevät höysteet oudot, uudet. Lohikin kera mausteiden ja limen saa joka joulu uuden, hienon nimen. (Yrtti-limettigraavattu fenkolilohi – rubiinilohi- lohi carbonara). Ja nyt käymme pienllä syönti- […]
Liisa tuli kylään mökille Vesannolle. Olen luullut häntä rauhalliseksi ja leppoisaksi naisihmiseksi kuten serkkuaan Kaisaakin. Vain pientä jäynää kuten liukkaita ajokelejä olen hänen luullut järjestelevän, mutta lieneekö tämä korona-aika saanut hermostumaan. Liisa äksyili jo puolesta päivästä alkaen. Välkytteli valoja ja roiski vesiryöppyjä ikkunoihin. Ampuili koivunoksia ja ryöpytti muita roskia vaakasuoraan. Pyöritteli järven pinnalla harmaita vihuripuuskia […]
Naamiohuvit, arjen oopperaa Asetan kertakäyttösuojan keski- ja alakasvoilleni. Sininen puoli ulospäin, lenkit korvien taakse ja yläreunan kaari nenän luita myötäillen silmälasien reunan alle. Henkäisy, ja höyry pöllähtää huurruttamaan lasien pinnat. Nenän päähän tuntuu kohoavan tippa, joka anoo pyyhkäisemistä. Huulten ympärykset kostuvat ja se tietää huulipunan leviämistä rajausviivojen ulkopuolelle. Hankalaa, kovin hankalaa on tämä maskinkäyttöön oppiminen. […]
Harvinaisen kaunis ruska-aika lähenee loppuaan. Vielä lennähtelee tuulenpuuskien mukana keltaisia lehtisaderyöppyjä, mutta suurin osa puista hytisee jo ilman vaatetusta. Puut ovat keränneet lehtien kautta yhteyttämällä suuren energiapääoman kesän aikana. Saalis on piilotettu juuriin, ja meille on satanut hyödynnettäväksi toimettomaksi jääneitä lehtiä. Niitä on yhtä paljon kuin tuotantolaitoksilla koronan takia irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä. Helkkari, puuthan […]
Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen pitkään pelännyt mutta kieltäytynyt ajattelemasta. Nyt joudun katsomaan tosiasioita suoraan silmiin kaksiteholaseilla ja myöntämään, että elämä on luopumista. Se on uskottava viimeistään nyt. Kipeältä tuntuu, mutta ehkä siihen tottuu. Kysyt ehkä: Mikäkö se niin kipeästi viiltää, että sisuskaluihin yltää kuin visakoivukahvainen Mora-puukko. Mikä se nyt painaa hartioita kumaraan […]
Ihmisen elämää verrataan usein tiehen. Enimmäkseen jalkaisin kuljettavaan. Jokainen tallaa omaa matkaansa parhaansa mukaan niillä jaloilla, jotka on sattunut alleen saamaan. He, jotka ovat olleet ensimmäisinä paikalla silloin kun jalkoja jaettiin, ovat saaneet valita parhaat päältä. Valinnat ovat osuneet pitkiin ja sutjakoihin sääriin. Harva on halunnut napata itselleen lyhyet ja väärät länkisääret, lattajalat tai keilakintut. […]
Muistatko, millaista arkielämä oli silloin, kun se oli pelkkää juhlaa. Pitkää noutopöytää, josta saimme vapaasti valita kaikkea, mikä meitä houkutti. Kun lasketeltiin päivästä ja paikasta toiseen kuin vesiliukumäkeä vaan. Kuohuimme kuin koski uomassaan, kuin formulavoittajan shampanjasuihku. Nyt voimme vain muistella ja kaihoisasti haaveilla ajasta, jolloin olimme vapaita ja huolettomia lähtemään ja kulkemaan minne ”nenä näytti […]
Pettuleipävuoden pituisen kanssakäymistauon jälkeen seurallinen elämä alkaa versoa ja puhkeaa kukkaan pikkuhiljaa. Ollaan kuin laitumelle pääsevät Holsteinit. Paljon huomiota on annettu ravintola-peuhupaikkojen ja terassien aukenemiselle. Siitä puhe mistä puute. Vähemmälle pohdinnalle on jäänyt kirkonmenojen käynnistyminen. Kovennetun neljän seinän sisällä lusimisen jälkeen ihmisten ilmoille meno ja heidän tapaamiseensa liittyviä käytöstapoja on saattanut unohtua. Olemme villiintyneet ja […]
Televisiossa pöristellään kampanjaa pölyttäjähyönteisten suojelemiseksi ja lisäämiseksi. Aika ovelaa, kun aloitetaan: – Voit suojella niitä ”tekemättä mitään”. Eli leikkaamatta ruohoa. Siinä missä robottileikkuriufojen mainokset pörräävät joka paikassa muualla, tässä kehotetaan luovaan laiskuuteen kukkakedolla köllötellen. Kuin Pikku-Marjan eläinkirjassa. Kasvien pölyttäjiä tarvitaan, että saamme tulevaisuudessakin kaikkia välttämättömyyksiä kuten kahvia, hedelmiä, marjoja, viiniä ja uskokaa pois, farkkuja. Ilman […]
Toukokuu saapuu kiusoitellen, keimaillen loitoten ja lähentyen, ilo alkaa kutitella kainaloista, ja sydän kolistelee kylkiluiden kaltereita haluan päästä ulos, pitämään suursiivousta kantamaan kaikkien eteisten ja kammioiden matot, ryijyt ja rökäleet puiden oksille joissa harakat nauravat räkäisiä juttujaan pikkulinnut tirskuvat ja varisten lauma karheakurkkuisena kuorona vaappuu ympäriinsä rusakkoryökäle syönyt tulppaanien varret oravat ajavat toisiaan, lintulautarosvot kyyt […]
