”Tämänkin kevään elämä mulle annoit”, laulaa Kauko Käyhkö kauniissa laulussa Kurjet saapuvat. Maailmanmatkaajat nousivat siivilleen syksyllä, ja me jäimme haikeina katsomaan toivoen: Jospa mekin voisimme keväällä nousta Finnairin mustavalkoisille siiville ja lentää muuttolintujen lailla ilmojen suuntiin, maisemien ääriin. Ei päästy. Olemme yhtä vapaita kuin ulkoilmakanalan asukkaat (4 neliömetriä per kana). Nyt on siivekkäiden paluumuutto parhaimmillaan. […]
Kerrotaan, että ennen yllättävää, äkillistä hengenlähtöä eletty elämä vilisee kuvina ohi. Lieneekö perää? Nykyään kuvat vilisevät kaikkialla koko ajan niin, että elämä jää joskus sivuseikaksi. Nykyajan laitteet ovat kasvaneet käsiemme jatkeiksi, lisäsormiksi. Jatkuva valmiustila sitoo huomion ja ajatukset tehokkaasti. Pitäisi olla vaatteisiin kiinnitetty kamera kuin poliiseilla. Kuvia kuvien perään ja väliin voi pistää piristeeksi vähän […]
Hyvä taevaan isä, korkein ilimojen antaja minä pyyvvän neuvvoo ja ohjjaosta näessä yhteesissä ilimastoasijoissa myö vaarin kansa eletään yksinkertasesti ee meelle tarvii tuuvva pataattia ku myö syyvvään omija potaattija ee tarvii lennättöö Tsiilen viinijä vaari ostaa Olvitölökin saanakaljaks ja saanan jäläkeen laetetaan piälle puhtaat kerrastot, vaekka nekkii kuulemma syö ilimastoo ku saemetät kuavetaan puuvillapeltoin takia […]
Kellon, kalenterin ja omien henkilökohtaisten ajanjaksojemme lisäksi meillä on elettävänä monta päällekkäistä aikaa. Jos kissalla on seitsemän henkeä, meistä jokaisella on menossa yhtä monta eri nimistä aikaa kuten digi-, korona-, totuuden jälkeinen jne. aika. Kellonaika hyppää silmille aina kännykkää vilkaistessa, tietokonetta näpsytellessä, televisiota tuijottaessa. Ajan seuraaminen on junttautunut aivoihin niin, että yölläkin herätessä ensin vilkaisee […]
Hyvän joulun ja vuoden 2021 toivotukset kaikille Seijan sanaleikkimökin kävijöille. Kiitokset Savon Sanomille Savoblogi-alustasta, jossa saamme julkaista kirjoituksiamme. JOULURUOKAA TARJOO KUNNON VÄKI Pistaasikinkku vuohenjuustoinen päärynäkastikkeen saa kermaisen. Laatikkoreseptien salaisuudet kätkevät höysteet oudot, uudet. Lohikin kera mausteiden ja limen saa joka joulu uuden, hienon nimen. (Yrtti-limettigraavattu fenkolilohi – rubiinilohi- lohi carbonara). Ja nyt käymme pienllä syönti- […]
Liisa tuli kylään mökille Vesannolle. Olen luullut häntä rauhalliseksi ja leppoisaksi naisihmiseksi kuten serkkuaan Kaisaakin. Vain pientä jäynää kuten liukkaita ajokelejä olen hänen luullut järjestelevän, mutta lieneekö tämä korona-aika saanut hermostumaan. Liisa äksyili jo puolesta päivästä alkaen. Välkytteli valoja ja roiski vesiryöppyjä ikkunoihin. Ampuili koivunoksia ja ryöpytti muita roskia vaakasuoraan. Pyöritteli järven pinnalla harmaita vihuripuuskia […]
Naamiohuvit, arjen oopperaa Asetan kertakäyttösuojan keski- ja alakasvoilleni. Sininen puoli ulospäin, lenkit korvien taakse ja yläreunan kaari nenän luita myötäillen silmälasien reunan alle. Henkäisy, ja höyry pöllähtää huurruttamaan lasien pinnat. Nenän päähän tuntuu kohoavan tippa, joka anoo pyyhkäisemistä. Huulten ympärykset kostuvat ja se tietää huulipunan leviämistä rajausviivojen ulkopuolelle. Hankalaa, kovin hankalaa on tämä maskinkäyttöön oppiminen. […]
Harvinaisen kaunis ruska-aika lähenee loppuaan. Vielä lennähtelee tuulenpuuskien mukana keltaisia lehtisaderyöppyjä, mutta suurin osa puista hytisee jo ilman vaatetusta. Puut ovat keränneet lehtien kautta yhteyttämällä suuren energiapääoman kesän aikana. Saalis on piilotettu juuriin, ja meille on satanut hyödynnettäväksi toimettomaksi jääneitä lehtiä. Niitä on yhtä paljon kuin tuotantolaitoksilla koronan takia irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä. Helkkari, puuthan […]
Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen pitkään pelännyt mutta kieltäytynyt ajattelemasta. Nyt joudun katsomaan tosiasioita suoraan silmiin kaksiteholaseilla ja myöntämään, että elämä on luopumista. Se on uskottava viimeistään nyt. Kipeältä tuntuu, mutta ehkä siihen tottuu. Kysyt ehkä: Mikäkö se niin kipeästi viiltää, että sisuskaluihin yltää kuin visakoivukahvainen Mora-puukko. Mikä se nyt painaa hartioita kumaraan […]
Ihmisen elämää verrataan usein tiehen. Enimmäkseen jalkaisin kuljettavaan. Jokainen tallaa omaa matkaansa parhaansa mukaan niillä jaloilla, jotka on sattunut alleen saamaan. He, jotka ovat olleet ensimmäisinä paikalla silloin kun jalkoja jaettiin, ovat saaneet valita parhaat päältä. Valinnat ovat osuneet pitkiin ja sutjakoihin sääriin. Harva on halunnut napata itselleen lyhyet ja väärät länkisääret, lattajalat tai keilakintut. […]
Muistatko, millaista arkielämä oli silloin, kun se oli pelkkää juhlaa. Pitkää noutopöytää, josta saimme vapaasti valita kaikkea, mikä meitä houkutti. Kun lasketeltiin päivästä ja paikasta toiseen kuin vesiliukumäkeä vaan. Kuohuimme kuin koski uomassaan, kuin formulavoittajan shampanjasuihku. Nyt voimme vain muistella ja kaihoisasti haaveilla ajasta, jolloin olimme vapaita ja huolettomia lähtemään ja kulkemaan minne ”nenä näytti […]
Pettuleipävuoden pituisen kanssakäymistauon jälkeen seurallinen elämä alkaa versoa ja puhkeaa kukkaan pikkuhiljaa. Ollaan kuin laitumelle pääsevät Holsteinit. Paljon huomiota on annettu ravintola-peuhupaikkojen ja terassien aukenemiselle. Siitä puhe mistä puute. Vähemmälle pohdinnalle on jäänyt kirkonmenojen käynnistyminen. Kovennetun neljän seinän sisällä lusimisen jälkeen ihmisten ilmoille meno ja heidän tapaamiseensa liittyviä käytöstapoja on saattanut unohtua. Olemme villiintyneet ja […]
Televisiossa pöristellään kampanjaa pölyttäjähyönteisten suojelemiseksi ja lisäämiseksi. Aika ovelaa, kun aloitetaan: – Voit suojella niitä ”tekemättä mitään”. Eli leikkaamatta ruohoa. Siinä missä robottileikkuriufojen mainokset pörräävät joka paikassa muualla, tässä kehotetaan luovaan laiskuuteen kukkakedolla köllötellen. Kuin Pikku-Marjan eläinkirjassa. Kasvien pölyttäjiä tarvitaan, että saamme tulevaisuudessakin kaikkia välttämättömyyksiä kuten kahvia, hedelmiä, marjoja, viiniä ja uskokaa pois, farkkuja. Ilman […]
Toukokuu saapuu kiusoitellen, keimaillen loitoten ja lähentyen, ilo alkaa kutitella kainaloista, ja sydän kolistelee kylkiluiden kaltereita haluan päästä ulos, pitämään suursiivousta kantamaan kaikkien eteisten ja kammioiden matot, ryijyt ja rökäleet puiden oksille joissa harakat nauravat räkäisiä juttujaan pikkulinnut tirskuvat ja varisten lauma karheakurkkuisena kuorona vaappuu ympäriinsä rusakkoryökäle syönyt tulppaanien varret oravat ajavat toisiaan, lintulautarosvot kyyt […]
Pääsiäisen 2020 tulemme muistamaan. Suomi oli kiinni kuin mämmituokkonen ja Uusimaa erikseen omana valtionaan. Aina Uusimaa ahmii loputtomaan kitaansa kaikkea runsaammin kuin muu Suomi. Valtakunnan ulkorajojen sulkua ei huomaa täällä sisämaassa, mutta hullulle tuntuu se, että kansalaiset vahtivat toisiaan. Eivät päästä kulkemaan. Ei pääse katsomaan, onko mökki ehjänä talven jäljiltä, koska krookukset kukkivat ja joko […]
Oletko sinä heitä, jotka vievät autonsa säännöllisesti kalliisiin määräaikaishuoltoihin, kurvaavat korjaamolle heti, kun pientä kihnutusta kuuluu rattia väännettäessä (jääpaakku) tai auton alla on pieni rasvaläntti marketin parkkipaikalla (oli siinä jo tullessasi). Huolestutko suunnattomasti, kun pieni hiekanmuru rapsahtaa tuulilasiin, tai koivun lehti on liimautunut konepellin päälle. Mutta entäs kun oma selkäsi onkin linkussa jonain aamuna? Pitää […]
Ystävälle! Sinä olet valo, kynttilä. Tähtitaivas talvisena yönä, suojaava kupu elämän iskuja vastaan. Olet vain, katsot ja löydät oikeat sanat kipeään kohtaan lääkiten, hoitaen. Sinä et puhu rakkaudesta, mutta hiljaiset tekosi ovat rakkauden tekoja. Et edes tiedä sitä. Ei tähti tiedä tuikkivansa, kynttilä valaisevansa, eivätkä he, joita niiden valo lämmittää, ajattele, mistä se tulee. (Puheaikaa […]
Sydäntalven vesisade huuhtelee katuja viemärit korskuvat hiekkaista hulevettä lumiaurat venyttävät kylkiään muistellen wanhoja lumimyräköitä tuulen linkoamia lumivalleja harmaata, yhtä harmaata ja pimeää villasukkaa koko päivä täysikuu pukeutuu raappahousuihin tähdet kääriytyvät pilvihuopaan yritän repiä ilon nöyhtää, kamppailen nurin kääntyvän sateenvarjon kanssa jäätikkö kiskaisee kylmästi jalat alta rysäyttää sääriluun sirpaleiksi vääntää värttinäluun solmuun kallo kumahtaa jäähän kuin […]
Vuosi vaihtuu ja elämänmuutoksia tehdään. Menneet lupaukset ovat sulaneet kuin meikänaisen valmistama lumiakka. Vain torso on jäljellä. Koska entisiä lupauksia ei tullut toteutettua, on turha yrittää niitä uudelleen lämmittää. Vaikka jouluruokien jämät ovat kermalla ja lahjajuustoilla höystettyinä makoisampia kuin alkuperäiset, lupaukset eivät tuunaamalla parane. Kohdetta etsivä katseeni hakeutuu tietokonetta kohti. Olen hartaasti miettinyt, minkä arvoisia […]
Mitenkä tämä eläminen ja oleminen on käynyt näin kimurantiksi, suorastaan mahdottomaksi suorittaa. Onko maailma muuttunut liian monimutkaiseksi vai meikänainen yksinkertaiseksi? Tuntuu, että ihmispoloisen pitäisi vääntyä joka suuntaan monelle mutkalle ja kiepille kuin paraskin joogaaja. Puheet ja teot pitäisi suodattaa ja tislata kuin pontikka moneen kertaan, ettei vain pahoittaisi kenenkään mieltä tai tallaisi äärimmilleen herkistettyjä varpaita. […]
80+ vuotias tahdistinpotilas tuli ensiapuun kysyttyään ensin puhelimessa luvan. Siellä ystävällisesti kehotettiin tulemaan. Potilas kaatui reilu viikko sitten ulkomailla saaden erilaisia vammoja kehoonsa ja varsinkin käteensä, joka ei enää toiminut. Hänellä oli ulkomaan ensiavusta ohjeena mennä heti Suomeen tultua lisätutkimuksiin ja tarkempiin kuvauksiin. Potilas sinnitteli yli viikon kestäneen matkan särkylääkkeiden ja kipupiikkien avulla kun ei poiskaan päässyt. Kädessä oli […]
