Viherpeukalon talviunia

Kaksi suksenjälkeä kasvimaan yli,
myyrien peukalonreiät lumella.
Tammikuussa mullan ikävä suurimmillaan,
keittiön pöydällä yhdeksäntoista
siemenpussia – aluksi.

Ikkunasta näkyy komposti, kuin lumen
alla lepäävä suuri muurahaispesä.
Siellä jokaisella madolla on nimi,
pieneliöiden kasvot ja tavat muistissa.
Luomutarhassa kaikki tuntevat toisensa.

Viime kesän satoa syödessäni
porrkkana, sellerri ja palsterrnakka
narskuvat hampaissa, kesän maut.
Katson kuvia, näen vihreitä unia.
Minusta kasvaa ituja aurinkoa kohti,
juuria hangen alle multaan.

Pelaan pasianssia siemenpusseilla:
Jääruusujen jälkeen kukkivat narsissit,
unikoiden kukat repeävät auki.
Harjaneilikka on muistojen kukka
ja jättiläisbalsamilla hillitön seksielämä
Näin ennustaa siemenpussien korttipakka.

Kommentit

  • porkkanan juuria

    Annan kasvimaani huilata vielä muutaman kuukauden rauhassa lumen alla, ennenkuin herättelen sen tökkimällä sitä talikollani. Levätköön, lepään minäkin! Otan hyllystä kirjan, sytytän takkaan tulen ja nautin joutilaasta illasta, iltapäivähetkestä. Sillä tiedän, että orjatyömaan hahmon saava kasvimaa on varmasti valveilla koko siunatun kesän, syksyyn saakka!

Kommentointi on suljettu.