Askel askeleelta

”Kaikki matkat kävellään askelten varassa”, kertoo kiinalainen sananlasku. Jos auto-, juna-, lento- ynnä muita saivartelumatkoja ei oteta huomioon, näinhän se on.
Vauvan ihmeellisestä ensiaskeleesta lähtien ihmisen elämä on yhtä askeltamista. Jokainen siirtelee kehoaan paikasta toiseen omalla tavallaan. Siinä missä kuuman etelän ihminen keinuu kevyesti lanteineen, suomalaisen kävely on kömpelöä ja neliskulmaista. Muistelen joskus lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin hangessa tarpovan tyylin piileskelevän meillä geeneissä.
Aktiivisen ihmisen askelmääränä pidetään 10 000+ jalansiirtoa päivässä. Koska jotenkin innosti ja kutkutti saada tietää, millainen kengänkuluttaja olen, toivoin ja sain syntymäpäivälahjaksi aktiivisuusmittarin. Sen avulla olen seurannut päivittäisten askelteni kertymistä. Lukemia putkahtaa monista muistakin tehtävistä, esimerkiksi porkkanan kuorimisesta saa paljon. Etunojapunnerruksista ei yhtään.
Mittarin käyttö on erittäin palkitsevaa ja innostavaa. On mukava seurata käveltämistään päivän vanhetessa. Passiivisenakin päivänä kertyy yli 5000 ja paras päivä on ollut 13 000 melkein huomaamatta. (Tekstissä on 13 askel-alkuista ja 8 kävel-sanaa).
Olen huomannut heräävää askelten nälkää. Sitä tyydyttääkseni olen alkanut steppailla hampaita harjatessa, kävellä edestakaisin bussia odotellessa, kiertää rinkiä pöydän ääressä tietokoneen avatessa itseään.
Jos intoa riittää, ahneus ja neuvokkuus kasvavat. Kahvinhan voi juoda kävellessä, syöminenkin onnistuu, naapurin jaarituksia kuunnellessä voi vaihtaa jalalta toiselle niin kuin on tähänkin asti tehnyt. Täytyy vain tehdä se hiukan reippaammin kuin ennen, vaivihkaisia liikkeitä laite ei rekisteröi.
Kokeilin myös kävellen lukemista. Televisiossa henkilö, joka luki Finlandia-ehdokkaiksi etsittäviä kirjoja kokopäivätoimisesti, teki sitä myös kävellen. Itseltäni se ei oikein hyvin onnistunut, koska valaistuserot häiritsivät. Otsalamppu oli turhan kirkas. Tekstin mieleenpainaminen ei ainakaan alkuun toiminut.
Olen hymähdellyt nähdessäni ihmisten mittaavan suorituksiaan, mutta nyt itse samaa harrastaessani olen huomannut sen ohjaavan ajatuksia ja kiinnostusta asioihin, jotka ennen on sivuuttanut.
Olen miettinyt jalan ihmeellistä rakennetta ja sitä, miten jokin pieni häiriö voi vaikuttaa liikkumiseen. ”Jos on vaiva varpaassa, on kipu sydämessä”, tiesi jo vanha kansa.

Jokaisella ihmisellä on omannäköisensä askellus ja jalanjäljet. Eri elämäntilanteissa jalan paino on erilainen. Askel on kevyt mennessä tapaamaan rakasta ihmistä, surussa ja ikävässä se on raskas. Erityisen raskas se on näinä aikoina Suomeen tulevilla vierailla, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja omaisensa, menettäneet kaiken.
Ensimmäisestä askelesta on pitkä matka eteenpäin, mutta väistämättä ”Kerran on meidän viimeinen askel astuttava” (Surumarssi V.G.Archangelskin runoon vuodelta 1878). Viimeinen askel voi tulla yllättäen ennen surumarssiakin. Tapahtuu jokin onnettomuus, halvaantuminen tai jokin sairaus estää liikkumisen.
Erzsebet Turmezei sanoo runokirjassaan: ”Ilman jalkojakin voi kävellä keskelle maailmaa ja molemmat jalat tallella pyöriä itsensä ympärillä. Ilman jalkojakin voi etsiä kadonnutta ja molemmat jalat tallella mittailla katuja aikaa tappaakseen. Jalat tallella kiertää kehää, ilman jalkoja avartaa näköalojaan”.

Kommentit

  • Pasi

    Olen myös huomannut, että jalat voi olla isot, kömpelöt ja tiellä.

    • Seija Hämäläinen

      Omannäköinen askellus ja jalanjäljet. Varmasti sinulla on parhaat jalat, jotka sinulla koskaan on ollut.

  • porkkanan juuria

    Kävellessä voi tehdä monenmoista, montaa juttua olen yrittänytkin ja epäonnistunut. Mutta paras, mitä olen nähnyt, oli nuori nainen, joka käveli katua ja neuloi samalla! Kadehdin häntä. En jäänyt tarkistamaan oliko menossa kuvioneule.

Jätä kommentti

*