Lyhyt on Suomen kesä ja pitkät, valoisat yöt hupenevat nopeasti, lyhenevät molemmista päistään. Täytyy ehtiä kokea kaikki mitä vain ihminen osaa ja keksii järjestää; muurinpohjaletuista kirpputorien kautta suuren taiteen helmaan, osaksi sitä.
Kesällä ihminen on osa luontoa, paratiisin asukki ja luomakunnan valtias. Hän haluaa ainakin hetkeksi sulautua valtakuntaansa, olla osana kasvi- ja eläinkuntaa. Jokainen omalla tavallaan. Yksi istuttaa ensimmäisen tai tuhannennen lajin puutarhaansa, toinen syleilee satavuotiasta mäntyä metsässä ja kolmas seuraa miten simpukka uurtaa jälkeään järven pohjaan.
Kaikki luonnon kasvit ja eläimet Luoja vaatettaa, jokaisen lajiinsa sopivalla puvulla. Antaa kukkakedolle sen silmiä hivelevän loiston, kyykäärmeelle kauniin sahalaitaisen selkäkuvion, ketulle punaruskean pitkähäntäisen turkin ja joutsenelle valkoisen höyhenpeitteen.

Vain ihminen joutuu verhoamaan itse kehonsa säitä vastaan, oma nahka ei riitä. Lisäksi hän on itse luonut erilaisia sääntöjä, joiden takia pitää peittää kehon osia. Kuka lienee valinnut piilossa pidettävät osat, sitä ei kai kukaan tiedä. Suvun jatkamiseen liittyviä nuo salaisuudet ovat.

Kesällä ihminen haluaa vapautua mielen ja kehon kahleista, niinpä vähennetään kamppeita, ja annetaan kesän hyväillä talven kalventamaa pintaa. Ainakin omalla mökillä voi patsastella vaikka avokellossa, jos itikoitten ja paarmojen kanssa pärjää. Avokellossa kulkeminen julkisella paikalla ei ole sallittua eikä suotavaa. Vilauttelijoita ei hyvällä silmällä katsota. Lainsäädäntö on kuitenkin aikamoista jossittelua tässä asiassa. Jos naapuri häiriintyy ja valittaa, häntä voi syyttää salakatselusta.
Naturistiyhdistyksissä toivottaisiin lisää julkisia paikkoja, kuten uimarantoja, joissa alasti viihtyvät ihmiset voisivat kokoontua.  Niitä on Suomessa vain kolme kokoaikaista + kaksi aikataulutettua. (jatkuu mainoksen jälkeen)

Perjantaina 15.7.2023 oli Kuopiossakin mahdollisuus olla Luojan luomana, syntymäpuvussaan. Kesäaamuyön tunteina vaellella toisten kanssa kohteesta toiseen ja saada itsensä ikuistetuksi suureen taideteokseen, jonka nimeä en tiedä. Tuhatkunta henkilöä kuuli kutsun ja kokoontui Snellmanin puistoon ja Väinölänniemelle antamaan vartalonsa valokuvataiteen käyttöön.
Yhdysvaltalaisen Spencer Tunickin kerrotaan ottavan teoksillaan kantaa  tasa-arvoon, ilmastonmuutokseen ja taiteen historiaan.

Jokaisella oli varmasti oma syynsä osallistua tapahtumaan, kokemaan jotain ihmeellistä ja ikimuistoista. Tuskin on kahta samanlaista näkemystä ja kokemusta tästä kesäyötä suuremmasta taideteoksesta, joka on kuin luonto ja elämä itse.
*

Pienen lisäsäväyksen tähän saisi sillä, että se toteutettaisiin pakkasaikaan.