Eino Leinon Nocturnea hengittäen

Leinon tunnelmiin jos päästä voisin,
kesäyöhön, tuoksuun vanamon.
Pilven puunnon, vaaran siinnon toisin,
menneen ajan rauha niissä on.
Kasken sauhut, tähkäpäiden kelta,
laakson usva, äänet laitumelta.
Tuoksut kauan sitten haihtuneet,
ruislinnun laulut toisiin vaihtuneet.

Kanssasi jos tavoittaa mä voisin,
metsän tumman hartaan sävelen,
sylintäyden kesäheinää toisin
veden varjon, lemmen suloisen.
Tammen lehvät hiuksiini saisin,
onnen kullan sulle lahjoittaisin.
Näyttäisin kuin tuuliviiri nukkuu,
tuvan hämäryyteen aika hukkuu.

Virvatulet sammui aikanaan.
elonpiiri kiertää radallaan.
Sydämeni laulu vanha, uus,
kesäyöstä tuosta ikuisuus.