Pettuleipävuoden pituisen kanssakäymistauon jälkeen seurallinen elämä alkaa versoa ja puhkeaa kukkaan pikkuhiljaa. Ollaan kuin laitumelle pääsevät Holsteinit. Paljon huomiota on annettu ravintola-peuhupaikkojen ja terassien aukenemiselle. Siitä puhe mistä puute. Vähemmälle pohdinnalle on jäänyt kirkonmenojen käynnistyminen.
Kovennetun neljän seinän sisällä lusimisen jälkeen ihmisten ilmoille meno ja heidän tapaamiseensa liittyviä käytöstapoja on saattanut unohtua. Olemme villiintyneet ja alkukantaistuneet, kun ei ole tarvinnut tsempata ulkopuolisten silmien tai korvien takia. Laitostuminen ja syrjäytyminen hiipivät huomaamatta kuin VR:n junien töhrijät yöllä.

Ujostuttaako, punastuttaako ja hirvittääkö jo ajatus seistä tuijottavien ihmisten edessä ja puhua heille jotain. Muuttuuko äänesi oudoksi kimitykseksi tai sotkeudutko sanoissasi kuvaannollisesti perunan taimiin? Häivähteleekö kasvoillasi outoja, asiaan sopimattomia virnistyksiä, irvistyksiä tai muita hallitsemattomia pakkoliikkeitä?
Ilmestyvätkö märät läiskät puseron kainaloihin kauppaan mennessä? Luikitko siellä hyllyjen välissä kuin kompostille pyrkivä supikoira?
Kirpoaako hikihelmiä otsallesi huurustamaan silmälaseja, kun aiot astua lempikapakan ovesta kotitissuttelun jälkeen? Lipsuuko mikrofoni hikisissä kourissasi ulkokaraokessa?
Suhiseeko korvissasi päästessäsi viimein ehtoolliselle kotikirkossa? Kompastutko ehtoollispöydän edessä olevaan askelmaan? Takertuuko kieli hampaisiin kiitosvirttä veisatessa?

Jos näin on, julkaisen tässä muutamia käytännön neuvoja. Yhteiskuntaan soluttautuminen pitää opetella ja ohjelmoida itseensä uudelleen.
Kaikki alkaa jo kotoa. Katsopa peiliin ja muistele, miltä näytit ennen koronakaranteenia. Jos et muista, katso jotain valokuvaa. Jos et ole vielä uskaltautunut parturiin, pöheikön voi peittää päähineellä. Älä ihmettele, jos tuttavasi kysyy leukasi alle ilmestynyttö pussia. Paljasta reippaasti sen olevan nettipussukka ja peitä se seuraavalla ulkoreissulla huivilla.
Vaatteiden valinta on tärkeä. Huomioithan, että pukeutuminen on muuttunut keväisestä kesäiseksi. Kotona verkkareissa luuhastelun joutuu unohtamaan ulkomaailmaan lähtiessään. Karvahatut ja toppatakit joutaa jo laittaa naftaliiniin.
Kun astut ovesta ulos, kohenna ryhtiäsi, nosta rinta rottingille ja ota maailmanvaltaajan asento. Ja sitten rohkeasti opettelemaan ulkokävelyä. Askel kerrallaan maailmaa takaisinvalloittamaan.
Naisille vinkiksi: korkokenkiä ei kannata harjoittelematta laittaa tauon jälkeen jalkaan.
Jos kätesi tuntuvat kahdelta riippuvalta lapiolta, joita ei osaa laittaa minnekään, terassilla helpottaa kun voi kantaa tuoppia tai lasia. Muualla ne voi laittaa mahakummun päälle tai jos sellaista ei ole, taskuun tai rennosti lonkkaluun päälle. Naisille on aina käsien pitopaikkana jokin laukku.
Huitominen puhuessa sekoittaa kuulijan niin, ettei hän huomaa, vaikka puheissasi ei olisi mitään tolkkua. Samalla tulevat hyttyset ja mäkäräiset torjutuiksi. Puhetilanteita varten voit kerätä muutamia fraaseja ja tyhjänpäiväisyyksiä vaikka paperille ja tulipa puheeksi mitä tahansa, vastaa vaan reippaasti niillä. Ei kukaan huomaa, jos lauseesi ei sovi tarkoitukseen. Ei ne muillakaan niin hienoja ole.

Kasvomaskien käyttö on oiva keino peittää epävarmuuttaan siihen asti, kun on taas löytänyt oman sisäisen esiintyjänsä. Kuvan maskit on testattu VTT:ssä eli Valehtilijoiden TietoToimistossa.
Hyvää Juhannuksen aikaista elämää!