Anteeksi vain, mutta kun piti tehdä ruokablogi, löytyi tämä vanha, jossa on kaikki sanottuna paljon paremmin kuin nyt osaisin. Ja kun televisiossakin on vain pelkkiä uusintoja, niin jos minäkin saisin luvan… Ja kun tekstin lopussa on maailman parhaan kesäkastikkeen resettikin.
*
Se on nyt sitä aikaa. Ruokapöydän iso kesä on avattu ja sitä jatkuu… Ensimmäiset uudet, luomut, oman maan perunat kaivettiin juhlallisesti maasta ja keitettiin tillinvarsien kanssa. Apposia, harvennuspunajuuria ja -porkkanoita. Sipulimaito valmistettiin jo aamulla tekeytymään. Salaattikimppu poimittiin kuin kaunein ruusu. Savulohi odotti jääkaapissa.
Jälkiruoka- ja välipalakattaus toimii nonstopina ulkona. Suoraan pensaista puna-, musta- ja valkoherukkaa, karviaisia, mansikoita ja vadelmia.
Tämän lähempää ei ruokaa saa. 20 metrin päästä. Itse kasvatettua, yhtä luomua kuin ympäröivässä luonnossa. Vain oman käden hellä kosketus luontoäidin lisäksi.
Vuoden parhaat ateriat ovat nyt tarjolla. Tällaisia ei saa mistään Valkea Pässi-eikä muustakaan ravintolasta. Nyt voi jokainen olla huippukokki ja ravitsemusexpertti. Valmistaa ravintotiheää, puhdasta ja kaunista ruokaa. Konstailematta.
Maut ovat koholla ja kohdallaan, sellaisena kuin ne on tarkoitettu. Ilman lisäaineita ja eksoottisia mausteita, sillä täydellistä ei voi korostaa. Ei tarvitse sotkea toisilleen vieraita ruoka-aineita keskenään, jokainen saa tulla esille omana itsenään.
Tätä varten sinnitellään pitkä kevättalvi taimipurkkeja siirrellen ja siemenluetteloita selaillen. Tätä varten konttaillaan polvet ruvella selkä kipeänä, kyykitään ja pyllistellään kasvimaalla, kitketään, harataan ja kuokitaan. Tätä varten kuljetaan sierettynein jalkapohjin ja kannetaan multaa lohkeilleitten kynnentynkien alla.
Jokainen uusi sato on juhla, joka muistuttaa, mitä ruoka parhaimmillaan on. Maa ja luonto meidät ruokkii. Yksinkertaisesti ja eleettömästi. Puhtaasti ja kauniisti.
Tässä on jotain pyhää ja harrasta. Tässä on kiitoksen paikka.
Sipulimaito (sillipurkillinen)
3-4 hyvänkokoista (kaupan nippu) uutta sipulia
kulutusmaitoa tai rasvatonta maitoa höystettynä peruskermalla
suolaa
Sipulit kuoritaan ja leikataan niin ohuiksi renkaiksi, että seitsemän kirkkoa näkyy läpi. Käytetään myös varsien käyttökelpoiset osat.
Laitetaan lasipurkkiin ja kaadetaan maitoa päälle niin että peittyvät.
Sekaan suolaa.
Annetaan kesyyntyä muutama tunti. Käytetään kastikkeen tapaan.
Varoitus: Sipulimaito aiheuttaa yleensä suurta riippuvuutta.
Veikko Kastinen
Seija, kirjoitit sen mitä ruoka pitäisi aina olla. Ei mahantäytettä vaan ravintoaineita keholle ja sielulle.
porkkanan juuria
Oikein makuhermot avautuivat tätä lukiessa. Suu tunsi salaatin- ja rukolanlehden, kurkkuviipaleen reunat ja uuden perunan pehmeyden sillipalan alla. Tässä se on, kesä ja ruokapöytä. Jalkojemme juuressa! Nam! Viis siitä, vaikka kädet ja jalat ovat sierrettyneet, kyllä ne talven aikana ennättävät pehmetä!
seija sanaleikkimökistään
Ruuan pitäisi myös olla selkeää ja ymmärrettävää. Nykyajan resepteissä sotketaan kaikki surutta sekaisin. Jokainen ateria kuin koko viikon ruuanjätteistä tehty pyttipannu.
Maut peitetään julmetulla määrällä mausteita, jotka ovat suurelta osalta keinotekoisia.
Ja jokaisessa on makaroonia eri nimikkeillä. Sehän on ravintoarvoltaan samaa kuin selstoffia söisi.
porkkanan juuria
Totta on, nykyreseptejä ei edes ymmärrä. Pitää käydä netistä katsomassa mitä ruuan rakennusaineet tarkoittavat (esim. balsamico), että osaa etsiä sen kaupasta oikeasta paikasta (löytyi etikkahyllystä). Tykkään enemmän tavallisista kotimaisista aineksista kyhätystä ruuasta ilman voimakkaita mausteita (paitsi valkosipulia saa olla, reilustikin).