Iliman pilluu(ta)

Iliman pilluu(ta)

Pariisin suureen ilmastokokoukseen 30.11.-13.12. 2015 on rahdattu loistoautoilla valtioiden viisaita 196 maasta. He ovat nuhjanneet öitä myöten pyörähdellen kokoussaleissa ja käytävillä kuin gorillat sademetsissä ja pingviinit jäätiköillä. He ovat jahnanneet, jyystäneet ja viertäneet saadakseen valmiiksi vuonna 2020 voimaan astuvan, maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen.
Valtioilla on vatulointeihin samat syyt kuin yksittäisillä ihmisilläkin. ”En minä, mutta kun nuo isot pojat / tytöt. En minä rupea maksamaan toisten puolesta, vaikka olen itse ottanut hyötyä ilmaiseksi. Minä en tee mitään, jos ei tuo toinen” jne.

Reilun kahden viikon ajan on jokaisesta tiedotusvälineestä tullut silmät ja korvat täyteen asiaa luonnon ja ilmaston puolesta. Tavallinen tallaajakin on joutunut kuulemaan asioista, vaikka ei joulukiireiltään niihin ehdikään perehtyä sen kummemmin.
Luontojärjestöillä on hyvä mahdollisuus järjestää kampanjoita, ja nostaa käytännön asioita pinnalle, sillä vastaanottavaisuus on koholla, ja saattaisi vaikuttaa jouluostoihinkin. Voisi lyödä edes pientä kiilaa jouluhysterian ja kukkaron väliin.

Puijon hiilinielun polkuja könytessämme (leudon talven riemuja) tulee mietittyä luontoasioita. Kun muualla maa on ruskeaa ja harmaata, kuuset elävät ikivihreää elämäänsä. Tämä aika on sammalten juhlaa. Jokainen kivi, kanto ja kaatunut puunrunko loistavat vihreän eri sävyjä.
Käytämme elämänkumppanin kanssa luontoa surutta hyväksemme. Rohmuamme sieltä kaikille aisteille jotain. Kuljemme luonnossa ja ryöstämme silmän ja mielen iloa maksamatta siitä mitään, kuuntelemme tuulen huminaa puiden latvoissa ja ahmimme raikkaan havumetsän tuoksua.
Syömme kesällä kerättyjä marjoja ja sieniä pakasteesta ja löytyy sieltä itse pyydystettyä kalaa ja lahjaksi saatu hirvi- tai jänispaisti.
Mutta kun tuo kaikki on ryöväämistä, saastuttamista ja pilaamista. Syyttävä keskisormi sojottaa meitä kohti. Metsässä kulkiessamme jätämme kuolettavia hiilijalanjälkiä luontoon, murskaamme kasvit kävellessämme. Kun vetelemme happea keuhkoihin omaksi terveydeksemme, annamme tilalle hiilidioksidia.
Kun tulemme kotiin, lämmitämme saunan. Koko kaupunginosa täyttyy pienhiukkasista, kun kylvemme tuntikaupalla. Ja kun tunnustaminen on aloitettu, tulkoon julki synneistä suurin: kylvemme vastoilla, jotka on tehty visakoivuista!
Otamme viinihuikkosia ja poltamme kynttilöitä, jotka tuottavat pienhiukkasia enemmän kuin vilkkaasti liikennöity katu.
Muutenkin elämämme on saastaista ja saastuttavaa: Uunilämmityksellä pienennämme sähkölaskua ja suurennamme hiukkasvuorta ja kiihdytämme ilmaston lämpenemistä.Vesistöä pilaamme päivittäin. Kaiken tuottamamme jäteveden puhdistamiseen kuluu erilaisia myrkyllisiä aineita, joiden jäämiä kulkeutuu vesistöihin.
Ajamme autolla kauppaan ja mökille viljelemään luomuvihanneksia. Mitä luomua se on, kun autolla pitää mennä, joutuu kysymään itseltään. Eikö olisi parempi kävellä lähikauppaan ostamaan vihanneksensa.

Aina voi verrata itseään muihin. Tämä ajaa autolla postilaatikollekin, me kerran viikossa kauppaan.Tuo laittaa 51 erilaista kosmetiikkatuotetta itseensä päivässä, ja minulla on olemassakaan vain muutama. Se desinfioi kotiaan, itseään ja käsiään myrkyillä koko ajan, minä en siivoa muuta kuin silloin kun on pakko.
Silti huono omatunto pauhaa patarumpuna. Mitä minä voin tehdä? Pentti Linkolan mielestä luonnon kannalta paras ihminen on kuollut ihminen, mutta itse on juuri täyttänyt 83 vuotta.

Mitä yhteistä on Savon Sellulla ja peräkammarin pojalla?
Vastaus: Iliman pilluu

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Seija, minnäe harrastan tuota kaekkee mitä sinnäe, mutta en tunnusta olevan ilemanpillooja, en. Millonkahan ne pistää ajokieltoon nuo minunnii kaekki vanahat kulukupelit, kun melekonen pilivi jiä jäläkeen kun suuntoon mökille puuntekkoon ja kuskoon ne vielä tänne Nuaralle sieltä viijenkymmenen kilometrin piästä. Mutta kun tuon kaeken tekköö pimmeessä lämmittämisestä lähtien, ei niä aeheottamoosa ilimanpilluuta. Oesko reiluva, mitä?

  • Seija Hämäläinen

    Kiitoksia kommentista ja vinkistä. Pittää laettoo korvan taakse. Minä kun oon rypennä tunnostuskissa ja melekein ripotellu saunan uunista tuhkaa piälleni, niin nyt piäsen siitäkin riesasta vertaesjtuen avulla. Eikun pökköö pessään!

  • Leena Raveikko

    No, voittopuolisesti Seija, olette enemmänkin ekoihmisiä kuin ilimanpilluuttajia. Vaikka buddhalaisuudessa paljon kaunista ja kunnioitettavaa onkin, emme kai voi itkeä jokaista tallaamaamme ruohonkortta ja muurahaista. Mielestäni siinä kulkee raja.

Jätä kommentti

*